Keskittyykö valta liikaa? Luottamustehtävien kasautuminen on osin kiistanalainenkin käytäntö

Sama henkilö voi toimia päättäjänä niin kunnassa, hyvinvointialueella kuin eduskunnassakin. Laki ei tätä estä. Luottamustehtävien kasautuminen samoille henkilöille on monivaikutteinen ja osin kiistanalainenkin käytäntö.


Tupla- ja triplaroolit voivat edistää tiedonkulkua, lisätä poliittista tehokkuutta sekä tuoda prosesseihin jatkuvuutta ja asiantuntemusta. Samalla päätöksentekijöiden joukko kaventuu ja syntyy intressiristiriitoja. Luottamushenkilöiden tulee edistää nimenomaan oman organisaationsa etua.

Päällekkäiset roolit myös lisäävät riskiä siitä, ettei asioihin ehditä perehtyä riittävästi ja ettei kokouksia saada päätösvaltaisiksi. Lisäksi runsas varajäsenten osallistuminen lisää kokousten kustannuksia. Muutoksenhaun riskikin voi kasvaa.


Vuoden 2025 tuplavaalien ehdokkaista suurin osa oli ehdolla molemmissa vaaleissa, ja valituista aluevaltuutetuista valtaosa valittiin myös kunnanvaltuustoon. Osuus on kasvanut ensimmäisistä aluevaaleista.

Sen sijaan kolmoisroolien määrä on vähentynyt. Yhä harvempi kansanedustaja oli ehdolla molemmissa vaaleissa ja tuli valituksi sekä kunnanvaltuutetuksi että aluevaltuutetuksi.

Kansalaiset suhtautuvat pääosin kielteisesti usealla hallinnon tasolla toimimiseen (Elinkeinoelämän valtuuskunnan kyselyt 2022 ja 2024 sekä Kunnallisalan kehittämissäätiön kysely 2025).

Myös enemmistö kuntapäättäjistä suhtautuu asetelmaan kriittisesti. Myönteisimmin suhtautuvia ovat ne, joilla itsellä on useita samanaikaisia luottamustehtäviä (Kuntaliiton Kuntapäättäjäkysely 2025).


Euroopan neuvoston vuoden 2025 Suomen kunta- ja aluevaaleja koskevassa vaalitarkkailuraportissa nostettiin esiin poliitikkojen monimandaatit. Raportin mukaan niihin voi liittyä korruption ja eturistiriitojen riskejä, ne voivat rajoittaa poliittista kilpailua sekä johtaa julkisen vallan keskittymiseen.

Erityisesti hallitusten jäsenten tulee olla useiden rooliensa kanssa tarkkana. Vaalikaudella 2022–2025 päällekkäiset roolit johtivat aikamoiseen tuolileikkiin, kun jäsenet ja varajäsenet vaihtoivat paikkaa esteellisyyksien vuoksi. Nyt tilanne koetaan ”kentällä” paremmaksi.

Valtuustoa alempien toimielinten jäsenvalinnoista käytiin tuplavaalien alla pelisääntökeskusteluja valtuustoryhmien välillä, ja laadittiinpa joissakin kunnissa ja hyvinvointialueilla valtuustosopimuksiakin, joissa ennalta sovittiin päällekkäisten roolien välttämisestä.

Riittävätkö tällaiset vapaamuotoiset keskustelut ja sopimukset? Pitäisikö lailla säädettyjä toimielinkohtaisia vaalikelpoisuusrajoituksia tiukentaa? Toki vaalien ehdokasasettelua sekä vaaleilla valittavien toimielinten (valtuustot) vaalikelpoisuutta koskeviin rajoituksiin tulee suhtautua pidättyvästi. 

Vaalien läpinäkyvyyttä olisi hyvä edistää niin, että äänestäjät saisivat helpommin tiedon siitä, onko henkilö ehdolla sekä kunta- että aluevaaleissa. Vaaliviestinnässä ja -kampanjoissa voisi asiasta mainita. Kun ehdokasasettelu on pääasiassa puolueiden vastuulla, heittelisin palloja vähän siihenkin suuntaan.



On kiinnostavaa seurata jakautuuko luottamushenkilönä toimiminen entistä enemmän niin, että osa henkilöistä toimii päättäjänä vain hyvinvointialueilla ja osa vain kunnissa.

Valtuustoja alempien toimielinten vaalikelpoisuusrajoitusten tiukentamisesta on kuitenkin aiheellista jatkaa keskustelua. Vaalikelpoisuutta rajoittamalla turvataan päätöksenteon puolueettomuutta, kun todennäköisimpiä eturistiriitatilanteita voidaan välttää jo ennakolta.

Vaalikelpoisuusrajoituksilla turvataan myös hyvän hallinnon toteutumista. Vaikka esteellisyyssäännökset toteuttavat samaa tehtävää, ne eivät riitä puolueettomuusvaatimuksen huomioimiseksi silloin, kun ongelma on rakenteellinen.

Katriina Martikainen
Kirjoittaja on Kuntaliiton juristi.