Uutiset
Kouluissa esiintyvä ilmiö vaikuttaa siihen, että opettajat eivät aina ilmoita väkivaltatilanteista
Tutkimus: Perusopetuksessa työskentelevien arki on turvattomampaa kuin usein ajatellaan.
Tuoreen tutkimuksen mukaan 68 prosenttia opettajista ja koulunkäynninohjaajista on kohdannut työurallaan fyysistä väkivaltaa ja 62 prosenttia väkivallalla uhkailua.
Silti lähes puolessa tapauksista tilanteesta ei tehty mitään virallista ilmoitusta, Jyväskylän yliopisto tiedottaa.
Tulokset selviävät Jyväskylän yliopistossa tehdystä kasvatustieteen pro gradu -tutkielmasta, jossa tarkasteltiin kuuden kaupungin perusopetuksen henkilöstön kokemuksia väkivallasta, turvattomuudesta ja tapahtumien jälkeisestä tuesta.
– Tulokset osoittavat, että väkivalta ei ole yksittäistapaus vaan osa monen koulun arkea. Huolestuttavaa on, että tilanteet jäävät usein käsittelemättä työturvallisuusasioina, tutkielman tekijä Janne Maunonen sanoo.
Ohjaajien paradoksi
Eniten väkivaltaa kohtaavat koulunkäynninohjaajat ja erityisopettajat.
Vähiten tapauksia raportoivat aineenopettajat. Myös kouluasteella on eroja. Väkivaltaa koetaan tutkimuksen mukaan enemmän alakouluissa kuin yläkouluissa.
Tutkimuksessa tunnistettiin ilmiö, jota Maunonen kutsuu ohjaajien paradoksiksi.
– Koulunkäynninohjaajat työskentelevät tiiviimmin niiden oppilaiden kanssa, joilla väkivallan riski on suurin.
– Samalla heillä on opettajia vähemmän juridisia toimivaltuuksia ja usein myös vähemmän organisatorista tukea. Riskit ja resurssit eivät ole tasapainossa. Se kuormittaa henkilöstöä ja heikentää turvallisuuden tunnetta, Maunonen lisää tiedotteen mukaan.
Kasvatuksellinen haaste?
Suurin osa väkivaltatilanteista tapahtui tilanteissa, joissa henkilöstö ohjasi oppilasta sanallisesti, puuttui oppilaiden väliseen riitaan tai poisti oppilasta luokasta.
Väkivallantekijä oli useimmiten oppilas.
Merkittävä havainto on, että 44 prosentissa fyysisen koskemattomuuden rikkomisista ei tehty minkäänlaista ilmoitusta.
Yleisin tukimuoto oli kollegoilta saatu vertaistuki. Työnantajan järjestämä keskusteluapu tai ulkopuolinen tuki oli harvinaisempaa.
– Kouluissa näyttää esiintyvän ilmiö, jota voi kutsua pedagogiseksi normalisoinniksi. Väkivalta nähdään helposti kasvatuksellisena haasteena, ei työturvallisuuspoikkeamana. Silloin viralliset tukiprosessit eivät käynnisty, Maunonen sanoo.
Johtamista vahvistettava
Tutkimuksen mukaan naiset kokevat miehiä enemmän turvattomuutta koulutyössä.
Kaupungin koko ei vaikuttanut fyysisen väkivallan määrään, mutta keskisuurissa kaupungeissa väkivallalla uhkailua koettiin enemmän kuin pienissä.
Tutkimuksen johtopäätös on, että koulujen turvallisuusjohtamista tulisi kehittää nykyistä systemaattisemmaksi, tiedotteessa kerrotaan.
Väkivaltatilanteet tulisi tunnistaa työturvallisuusriskeiksi, raportoida johdonmukaisesti ja käsitellä avoimesti.
– Turvallinen työympäristö on opetuksen laadun perusedellytys. Ilman selkeitä toimintamalleja ja riittävää tukea henkilöstön kuormitus kasvaa, ja se vaikuttaa koko kouluyhteisöön, Maunonen toteaa.
Lisäksi tiedotteessa kerrotaan, että tutkimuksen kyselyn vastaajiin lukeutui 356 opettajaa ja koulunkäynninohjaajaa kuudesta eri kaupungista.
Lue myös:
