Uutiset
Koulujen välinepula syö opetuksen tehoa – jopa hyvä opettaja on pulassa
Oppimisen sisältöjohtaja Anna-Reetta Sipilä kertoo kirjan merkityksestä lapselle, jolle oma oppikirja voi olla ainoa henkilökohtainen kirja.
Eduskunta hyväksyi osaamistakuuta koskevan perusopetuslain muutoksen kesäkuussa 2026.
Lakimuutoksen tarkoituksena on varmistaa, että jokaisella peruskoulun päättävällä nuorella on riittävät perustaidot jatko-opintoihin ja elämässä pärjäämiseen.
Perusopetusta järjestävät kunnat vastaavat osaamistakuun käytännön toteutuksesta, johon kuuluvat myös oppikirjat. Kunnat päättävät, kuinka paljon rahoitusta koulutukseen osoitetaan ja mihin se kohdennetaan.
Tässä yhteydessä Otava Oppimisen sisältöjohtaja Anna-Reetta Sipilä haluaa muistuttaa, että erot oppimateriaaleihin käytettävissä resursseissa ovat suuria kuntien välillä Suomessa.
Hänen mukaansa osaamistakuun tulokset uhkaavat jäädä vajaiksi, jos samalla ei pystytä turvaamaan oppilaille yhdenvertaisia edellytyksiä tavoitteiden saavuttamiseen.
– Juuri nyt kustantajat työskentelevät sen eteen, että perusopetuksen opetussuunnitelmaan valmisteilla olevat muutokset näkyvät oppilaan ja opettajan arjessa heti, kun uudistettu opetussuunnitelma otetaan käyttöön 2028, Anna-Reetta Sipilä sanoo.
– Jos vain osa kouluista hankkii uudet materiaalit ja osa jatkaa vanhoilla, uudistukset eivät tavoita kaikkia oppilaita samalla tavalla. Silloin myöskään osaamistakuu ei voi toteutua yhdenvertaisesti.
Jos tehdään uudistus, niin on varmistettava, että sen jäljet kantautuvat myös sinne, minne ne ovat ensisijaisesti kohdistettu. Koulutuspoliittisia uudistuksia viedään arkeen monin tavoin, ja yksi niistä on oppimateriaali.
– Esimerkiksi oppimisen tuen uudistus ja liikunnallisen elämäntavan edistäminen tuotiin Otavan materiaaleihin heti, kun muutokset tulivat voimaan.
Kuplautuvassa maailmassa
Mikä merkitys omalla oppikirjalla on lapselle, jonka kotona ei muuten lueta tai kotona ei edes ole juurikaan kirjoja, Anna-Reetta Sipilä?
– Oma oppikirja voi olla lapsen ainoa henkilökohtainen kirja ja tärkeä yhteys koulun ja kodin välillä. Siihen voi palata, sen avulla voi kerrata, ja siitä huoltaja näkee, mitä koulussa opiskellaan.
– Se, että annamme jokaiselle lapselle ja nuorelle luettavaksi ammattilaisten laatiman ja luotettavaan tietoon perustuvan materiaalin, on erityisen tärkeää tässä kuplautuvassa ja polarisoituvassa maailmassa.
Valtion rooli tarkasteluun
Oppimateriaaleihin ei ole korvamerkittyä rahoitusta. Kuntien panostukset näihin materiaaleihin voivat vaihdella paitsi kuntien välillä, niin myös kunnan koulujen ja luokkien välillä.
– Ymmärrän kuitenkin hyvin myös kuntia, jotka joutuvat tasapainoilemaan tiukkojen talousraamien kanssa. Siksi opetussuunnitelman uudistuksen yhteydessä tarvitaan valtion kohdennettua lisärahoitusta oppimateriaalihankintoihin. Näin voitaisiin varmistaa, ettei uudistuksen toteutuminen riipu siitä, pystyykö kunta uusimaan materiaalit kerralla.
Ei pelkän kirjan varassa
Laadukas kirja on yksi osa kokonaisuutta puhuttaessa oppimateriaaleista tänä päivänä.
Oppimateriaali ei tarkoita pelkästään kirjaa, vaan se voi olla paljon muutakin: on digitaalisia sisältöjä, tehtäviä, videoita, oppimisanalytiikkaa sekä erilaisille oppijoille mukautuvia materiaaleja.
– Suomessa kustannettu oppimateriaali on kokonaisvaltaista: siinä yhdistyvät pedagogiikka, luotettava ja moniääninen sisältö, uudenlainen teknologia, opetussuunnitelma sekä ymmärrys luokkahuoneen arjesta.
– Oppilaalle se tarkoittaa esimerkiksi painettua kirjaa, tehtäviä, digitaalisia harjoituksia, ääni- ja videosisältöjä sekä palautetta. Opettajalle kokonaisuus tarjoaa välineitä opetuksen suunnitteluun, eriyttämiseen ja arviointiin.
Suunnitelma voi olla hyvä alku
Anna-Reetta Sipilä näkee, että opetussuunnitelma muuttuu opetukseksi ennen kaikkea opettajan työssä.
– Opettaja suunnittelee, opettaa, eriyttää, seuraa oppimista ja arvioi osaamista. Työ ei onnistu ilman kunnollisia välineitä.
Laadukas oppimateriaali tuo tavoitteet ja arviointikriteerit valmiiksi jäsennetyiksi sisällöiksi, tehtäviksi ja arvioinnin välineiksi, Sipilä lisää.
– Silloin opettajan ei tarvitse rakentaa kaikkea alusta, vaan hän voi keskittyä oppilaisiin ja pedagogisiin valintoihin. Koulutuksen järjestäjän tehtävä on varmistaa, että tähän työhön on riittävät resurssit ja välineet.
Lue myös:
