Uutiset
Kulttuurilla on yhä useammin oma paikkansa ja aikansa kuntien kasvatustyössä
Miten hyvin kulttuuri voi? Tätä on pohdittava myös lasten ja nuorten näkökulmasta, jonka huomioimisessa kunnat ovat avainasemassa.
Kunnat ansaitsevat kiitosta, arvioi Suomen lastenkulttuuriliiton järjestöpäällikkö Henna Kojo-Nieminen.
– Olemme ylpeitä siitä, miten kulttuurikasvatussuunnitelmat ovat kyselytulosten perusteella laajentuneet.
Kulttuurikasvatussuunnitelmat ovat osana perusopetusta lähes koko maassa. Tällaiset suunnitelmat ovat vahvistaneet asemiaan varhaiskasvatuksessa.
Reilu kolmannes kunnista on ulottanut kulttuurikasvatussuunnitelman lukioihin, jos kunnassa on lukio.
– Suunnitelmat laajenevat hitaasti myös ammatillisessa koulutuksessa.
– Esimerkiksi Kuusamo oli mukana ammattikoululle suunnatussa pilottihankkeessa ja siellä saatiin tosi mielenkiintoisia tuloksia kulttuurikasvatussuunnitelmaa koskevan työn parissa.
Lastenkulttuuriliitto ei pelkästään edistä suunnitelmien tekoa.
Liitto myös seuraa, miten suunnitelmat toteutuvat.
– Kannustamme suunnitelman laatimisessa pohtimaan sen toteuttamisen edellytyksiä.
Suunnitelmat myös näkyvät ja kuuluvat tekoina kunnissa, hän jatkaa. – Kuntien suunnitelmissa näkyy vahvasti paikalliskulttuuri. Sen kautta kunnassa asuvat lapset pääsevät tutustumaan lähiympäristönsä kulttuuritarjontaan. Palveluita tehdään tutuiksi.
– Siinä samalla syntyy suhde omaan paikkakuntaan ja kuntalaisidentiteetti vahvistuu.
Aikomukset ajan tasalle
Kulttuurikasvatussuunnitelmat ovat vakiintunut toimintamalli suurimmassa osassa Suomen kuntia.
Tämä selvisi Lastenkulttuuriliiton tuoreesta kuntakyselystä, joka tavoitti 185 vastaajaa 165 eri kunnasta.
Kyselyn mukaan kulttuurikasvatussuunnitelmat eivät ole kunnissa staattisia asiakirjoja, vaan niitä kehitetään aktiivisesti.
Suurin osa (56 prosenttia) arvioin kunnan suunnitelman olevan ajan tasalla.
– 32 prosenttia vastaajista kertoo suunnitelman olevan parhaillaan päivitettävänä tai valmisteilla.
Ruotsissa hyviä keskusteluita
Suunnitelmien koordinointi on kunnissa usein poikkihallinnollista ja perustuu yhteistyöhön kulttuuripalveluiden, opetustoimen ja varhaiskasvatuksen välillä. Osa kunnista kuvaa suunnitelmaa enemmän opetusta täydentävänä tai ohjaavana välineenä kuin varsinaisesti velvoittavana asiakirjana. Tällöin toteutuminen voi vaihdella esimerkiksi resurssien tai yksiköiden kiinnostuksen mukaan. Muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomi ei ole kulttuurikasvatuksessa edelläkävijä.
– Vaikkakin taito- ja taideaineiden asema suomalaisessa koulujärjestelmässä on vahva. Taiteen perusopetusjärjestämä on laaja. Esimerkiksi Ruotsi on jonkin verran edellä julkisessa keskustelussa koskien kulttuurikasvatuksen merkitystä ja sen kehittämistä, Henna Kojo-Nieminen jatkaa.
– Jos suhteutetaan kulttuurikasvatuksen resursointia ja jykevyyttä muihin Pohjoismaihin, niin emme ole vertailussa muita edellä. Esimerkiksi Ruotsissa pohditaan, miten kouluissa tapahtuvaa kulttuurikasvatusta voisi vahvistaa valtakunnallisen Skapande skola -ohjelman avulla.
Näin toimintaa rahoitetaan
Henna Kojo-Nieminen on sitä mieltä, että velvoittavuus kulttuurikasvatusohjelmien tekemiseen olisi Suomessakin tervetullut kehityssuunta.
Kulttuurikasvatusohjelmia koskevan kyselyn vastausten perusteella suunnitelmien rahoitus perustuu kunnissa useimmiten olemassa oleviin toimialabudjetteihin.
Yleisin rahoitusmalli on, että kustannukset katetaan useamman toimialan talousarvioista. Näin ilmoitti tekevänsä 31 prosenttia vastaajista.
Lisäksi 20 prosenttia kunnista kertoi rahoituksen sisältyvän yhden toimialan talousarvioon, useimmiten kulttuuri- tai sivistyspalveluihin.
Noin 13 prosenttia vastaajista kertoi, että suunnitelmalla on oma erillinen määräraha talousarviossa.
Kulttuurikasvatussuunnitelmien yleisin taiteenlaji on musiikki ja yleisimmät vierailukohteet ovat kirjasto ja museo, jotka kaikki esiintyvät 94 prosenttia kunnista.
Myös kuvataide (86 prosenttia) ja draama (82 prosenttia) ovat erittäin yleisiä sisältöjä. Selvästi harvinaisempia sisältöjä ovat esimerkiksi tila- ja ympäristötaide (38 prosenttia) ja sirkus, joka on mukana noin joka kolmannessa kunnan kulttuurikasvatussuunnitelmassa.
Maakuntien välillä on jonkin verran eroja, mutta vastaukset ei tue ajatusta siitä, että syrjäisemmillä alueilla suunnitelmat olisivat yksipuolisempia. Hienoja suunnitelmia ja toimintaa löytyy eri puolilta Suomea, vahvistaa Henna Kojo-Nieminen.
– Esimerkiksi Karkkilassa on tehty kunnianhimoista kulttuurisuunnitelmatyötä. Tampereen suunnitelma, nimeltään Taidekaari, täyttää tänä vuonna 20 vuotta. Tampereella on pistetty resursseja ja aktiivisesti kehitetty kulttuurikasvatusta. Lapset ovat olleet mukana tässä kehitystyössä.
Henna Kojo-Nieminen huomauttaa kuntien laittaneen merkille, miten pieniin kuntalaisiin panostamisen kulttuurikasvatuksen kautta kannattaa.
– Kunnat ovat alkaneet tunnistaa enenevissä määrin, lasten ja nuorten kulttuurikasvatuksen lisäävän kunnan pito- ja vetovoimaa.
Lue myös:
