Kun omaiset eivät järjestele hautaamista, kunta ottaa vastuun

Kunnan viimesijainen vastuu huolehtia vainajan hautaamisesta nojaa hautaustoimilakiin (457/2003). Vastuu ei ole uusi, mutta se on noussut esiin erityisesti hyvinvointialueuudistuksen jälkeen, kun sosiaali- ja terveydenhuollon tehtävät siirtyivät hyvinvointialueille ja kunnan rooli asiassa alkoi näyttäytyä aiempaa epäselvempänä. Samaan aikaan yksin asuvien määrä on kasvanut, mikä on lisännyt tilanteita, joissa kukaan omainen ei huolehdi hautausjärjestelyistä.

Hautaustoimilain 23 §:n mukaan hautausjärjestelyistä huolehtii ensisijaisesti se, jonka vainaja on eläessään erikseen toivonut hoitavan asian. Toissijaisesti vastuu on leskellä, avopuolisolla tai lähimmillä perillisillä, ja kolmanneksi jollakin muulla vainajalle läheisellä henkilöllä.

Jos kukaan näistä ei huolehdi järjestelyistä, vastuu siirtyy vainajan kotikunnalle tai, jos kotikuntaa ei ollut, asuinkunnalle. Jos hautauksen on hoitanut muu kuin kuolinpesän osakas, hänellä on oikeus saada kulunsa korvatuksi pesän varoista.

Jos omaiset eivät hautausjärjestelyitä edistä, velvollisuus hautauksen järjestämiseen on kunnalla. Laki ei ota kantaa siihen, kenen tehtävä on selvittää, onko vainajalla omaisia. Sukuselvityksen voi teettää kunta, edunvalvoja tai joku muu taho.

Kunnalla on laki väestötietojärjestelmästä (661/2009) 29 §:n perusteella oikeus maksuttomaan sukuselvitykseen sekä kirkon aluerekistereistä että väestötietojärjestelmästä. Sukuselvitys tehdään yleensä vainajan vanhempiin asti, jotta mahdolliset perilliset saadaan selvitettyä.

Kuolinviestin välittäminen omaisille ei lähtökohtaisesti ole kunnan tehtävä, vaan siitä huolehtii yleensä hoitolaitos, sairaala, poliisi tai sosiaalityöntekijä. Kunnan rooli kytkeytyy vasta myöhempään vaiheeseen, jos ilmenee, ettei kukaan omaisista ole ryhtynyt hoitamaan hautausjärjestelyitä tai omaisia ei löydy lainkaan.

Jos sukuselvityksessä ei löydy perillisiä, kuolemasta ilmoitetaan Valtiokonttorille, joka valtuuttaa alueellisen sopimuspesänhoitajan hoitamaan kuolinpesää.

Kunnan hautauskuluihin liittyvät kustannukset ilmoitetaan pesänhoitajalle merkittäväksi perukirjaan ja maksatusta varten. Pesänhoitaja huolehtii siitä, että kunnan hautauskustannukset maksetaan pesän varoista ensisijaisina.

Jos perillisiä löytyy, he vastaavat ensisijaisesti pesän selvittämisestä ja heitä voidaan ohjata oikeusaputoimistoon.

Jos perilliset kieltäytyvät kokonaan, kunta voi hakea käräjäoikeudelta pesänselvittäjän määräämistä kuolinpesälle. Tähän tehtävään kunta voi myös esittää omaa viranhaltijaansa. Myös näissä tilanteissa pesänselvittäjä vastaa kunnan kustannusten maksatuksesta kuolinpesän varoista.

Hyvinvointialueen rooli rajautuu tilanteisiin, joissa kuolinpesä on varaton. Varattomalle kuolinpesälle voidaan myöntää täydentävää toimeentulotukea välttämättömiin hautauskustannuksiin. Tuki myönnetään kuolinpesälle, ei kunnalle.

Hyvinvointialueella on toimivalta päättää, mitä hautaukseen kuuluu ja miten tuki maksetaan. Käytännössä tuella katetaan tavanomaiset kustannukset, kuten arkku, kuljetus, hautapaikka ja vaatimaton siunaustilaisuus.

Kunnan ja hyvinvointialueen on syytä toimia yhteistyössä, jotta vastuunjako pysyy selkeänä.

Ida Sulin 
Kirjoittaja on Kuntaliiton johtava juristi.