Uutiset
Kun työntekijä muuttuu kulueräksi – Miten etsiä työnilo kun julkinen keskustelu ahdistaa?
Mistä löytää työnilo, kun omat työtehtävät nähdään lähinnä kulueränä? Julkisen sektorin työntekijöihin kohdistuu ulkopuolista painetta julkisessa keskustelussa. Jos keskustelun seuraaminen ahdistaa, heijastuu se työhyvinvointiin. Negatiivisten aiheiden aktiivinen välttely ja positiivisten, työn merkitystä korostavien aiheiden etsiminen voi olla tietoinen valinta.
Kesäkuussa valtiovarainministeriön kansliapäällikkö Juha Majanen herätti keskustelua toteamalla Helsingin Sanomissa, että koko julkinen sektori muutetaan tekoälypohjaiseksi vuoteen 2031 mennessä. Moni asiantuntijatyötä tekevä menettäisi muutoksessa työnsä. Tämä on yksi esimerkki siitä millaisia aiheita julkisalojen työntekijöistä käytävässä keskustelussa liikkuu. Somekeskusteluissa huutelu yltyy helposti isoille kierroksille ja julkisen alan työntekijät saatetaan leimata pelkäksi kulueräksi ja työpaikat suojatyöksi.
Ei ole olemassa oikeita ja vääriä tunteita.
Psykologi, Mieli ry:n Työelämän mielenterveysyksikön päällikkö Marjo Lehtinen tunnistaa, että tällaisella keskustelulla voi aivan suoraan olla vaikutusta työhyvinvointiin. Asiantuntijatyötä tekevät ovat yleensä alastaan ja työstään innostuneita ja kiinnostuneita tekijöitä. Ristiriita on iso, jos muualta ei arvostusta viestitä.
Puhkaise kuplasi
Oma työpaikka saattaa alkaa julkisen keskustelun myötä tuntua epävarmalta ja työ voi jopa hävettää. Tärkeää on, että huonoihin tunteisiin ei jää kiinni.
– Tunteissa on se hyvä puoli, että tunteita tulee ja tunteita menee, sanoo Lehtinen ja muistuttaa, että jokainen tunne on aina yksilölle totta. Ei ole olemassa oikeita ja vääriä tunteita.
Jos negatiivinen tunne jää vallitsevaksi olotilaksi, vaikuttaa se hyvinvointiin. Silloin viimeistään on syytä pysähtyä pohtimaan asiaa.
Meillä on luontainen taipumus huomioida poikkeavat negatiiviset asiat.
Tunteiden lainehtiessa Marjo Lehtinen suosittelee muistamaan, että vastakkainasettelu on trendi. On noussut ilmiöksi ja tavaksi etsiä syyllisiä asioihin ja tehdä vastakkainasettelua. Julkisessa keskustelussa on aina monta tasoa. Keskusteluja lukiessa kuitenkin helposti kuplautuu. Tästä on kiittäminen esimerkiksi sosiaalisen median algoritmeja, jotka tarjoavat silmiesi eteen samankaltaisia asioita joita olet jo lukenut.
Negatiivisten muutosten havainnointi kuuluu ihmisen perusluonteeseen, siksi reagoimme negatiivisiin signaaleihin helposti.
– Meillä on luontainen taipumus huomioida poikkeavat negatiiviset asiat. Poikkeamien havainnointi ja niihin reagointi on pitänyt ihmiset hengissä metsästäjä-keräilijä-ajoista saakka, sanoo Lehtinen.
Pahaa oloa tuovat asiat on osattava tunnistaa. Silloin niitä osaa myös vältellä. Jos kaikkialta alkaa tulla samaa negatiivista viestiä silmien eteen, voi yksilö kokeilla etsiä positiivisia asioita samasta aiheesta. Näin pystyy ruokkimaan omaa mieltään sekä algoritmia myönteisillä näkökulmilla. Tätä voi tehdä vaikka miettimällä työkavereiden kesken kahvitauolla mistä työssä tulee energiaa ja iloa. Työyhteisöllä on valtavan iso merkitys hyvinvointiin. Asioita jakaessa yhteisö lujittuu.
Tartu ajoissa
Työnantajan ei kannata katsoa poispäin, jos työyhteisöön alkaa tulla ulkoista painetta. Esihenkilön rooli on olla läsnä arjen keskusteluissa. Mitä aikaisemmin asioihin tartutaan, sitä helpommin ne menevät ohi. Marjo Lehtinen suosittelee asioiden nostamista reilusti ja avoimesti vaikka tiimipalavereihin. Tärkeää on pitää myös ovet avoinna heille jotka haluavat keskustella enemmän.
Esihenkilö voi myös ohjata epäkohtien sijaa keskusteluja asioihin, jotka tuntuvat toimivilta. Jos tiimi on paljon etätöissä kukin omissa nurkissaan, ovat rakenteet erityisen tärkeitä keskusteluyhteyden säilymiseksi. Yhteiset työpäivät kasvotusten riittävän usein auttavat kommunikointia. Liian tarkkaan asioita ei kannata määritellä. Marjo Lehtinen muistuttaa, että etenkin asiantuntijatyöhön kuuluu luontaisena osana mahdollisuus määritellä työtään ja tekemisen tapojaan myös itse.