Uutiset
Kuntapäättäjän on tiedettävä vastuunsa vesihuoltoasioissa
Uudistettu vesihuoltolaki haastaa päättäjiä ottamaan selvää oman kunnan tilanteesta ja näkymistä.
Vesihuoltoa on vahvistettava monin tavoin Suomessa, Vesilaitosyhdistyksen toimitusjohtaja Riku Vahala linjaa.
– Kunnat ovat tämän kehitystyön ytimessä.
– Meillä on kolme isoa investointihaastetta. Isoin haaste on siinä, että verkostot alkavat olla monin paikoin tiensä päässä.
Vesihuoltoa koskevia haavoittuvuuksia on mietitty Suomessa uudella tavalla sen jälkeen, kun Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan.
Toisena investointihaasteena onkin kehittää järjestelmiä sellaisiksi, että ne toimivat eri tilanteissa mahdollisimman hyvin.
Lisäksi Vahala nostaa esiin kolmannen haasteen.
– Se on jätevesien käsittelyn tehostaminen.
Tähän liittyy EU:n kehittyvä lainsäädäntö, joka velvoittaa myös kansallisesti toimimaan entistä tehokkaammin jätevesien suhteen.
Yhteistyölle tilausta
Ehdottomasti isoin haaste on joka tapauksessa verkostojen saneeraamistarpeet, Vahala alleviivaa.
– Tämän on arvioitu vaativan vuositasolla 500 miljoonaa euroa. Kuluvan vuoden alussa voimaan astunut vesihuoltolaki toimii vesihuollon kehityksen kirittäjänä.
– Se ohjaa oikeaan suuntaan, kun ajatellaan esimerkiksi omaisuudenhallintaa.
Tarkoituksena on pitää huoli siitä, että verkostot toimivat.
Jotta näin isoista haasteista selvitään kuivin jaloin, se vaatii entistä strategisempaa, systemaattisempaa ja keskustelevampaa otetta.
Ja yhteistyötä on tehtävä, Vahala painottaa.
– Jää nähtäväksi lähtevätkö kunnat tekemään keskenään enemmän yhteistyötä vesihuollossa.
Uudistettu laki vaatii laitosten toimintaedellytysten aiempaa tarkempaa selvitystä. Tämä muutos voi osaltaan vaikuttaa yhteistyöhaluihin, jos omat resurssit paljastuvat yllättävän vähäisiksi.
– Yhdistyminen on jatkossakin vapaaehtoista.
Katse kauemmas
Vesilaitosyhdistyksessä seurataan, miten uudistetun lain aikana vesihuoltolaitosten toiminta kehittyy Suomessa.
Mikä sitten voi vaikuttaa siihen, että vesilaitokset eivät yhdistä voimiaan?
Suurin ongelma voi olla varsin inhimillinen, Vahala myöntää.
– Pelätään, että kunnan omaa rahaa ei menisi sentin senttiä toiselle.
Investointi- ja korjaustarpeiden aikataulut voivat kunnilla poiketa toisistaan.
Vahala huomauttaa, että esimerkiksi viranhaltijoiden ja kuntapäättäjien on katsottava riittävän kauas laskettaessa yhteistyön hyötyjä.
– Pitkässä juoksussa hyödyt tasaantuvat.
Osaamisvajetta on
80 suurinta vesihuoltolaitosta hoitaa noin 80 prosenttia Suomen vesihuollosta.
Keskisuuria vesihuoltolaitoksia on vajaat 300 kappaletta. Yhteensä vesihuoltolaitoksia on reilut 1 100.
Joskus isompi on parempi, Vahala jatkaa.
– Kun on enemmän omaisuusmassaa ja tulopohjaa, pystytään suunnittelemaan optimaalisemmin ja tarvelähtöisesti.
– Vesihuoltolaitosten toiminta vaatii laaja-alaista ymmärrystä ja osaamista.
Pienemmissä yksiköissä on ymmärrettävistä syistä haasteita pitää yllä sellaista osaamista, mitä vesihuoltolaitosten toiminta vaatii.
Muurame esimerkkinä
Yhdistymiseen tähtääviä selvityksiä on tehty jonkin verran Suomessa.
– Harmillisen vähän on yhdistymisiä nähty tehtyjen selvitysten pohjalta.
Keskitetyn vesihuollon järjestäminen on kuntien vastuulla.
Kuntapäättäjillä on vastuu siitä, että vesihuolto saadaan järjestettyä kunnolla.
Monta kertaa poliittisessa päätöksenteossakin on ollut vaikea löytää riittävää tahtoa, jotta ratkaiseva askel kohti laitosten yhdistämistä olisi voitu ottaa.
Riku Vahala huomauttaa, että yhteistyötä voidaan tehdä monella eri tavalla.
– Muuramessa on tästä yksi esimerkki.
Aiemmin Jyväskylän Energiana tunnettu energiakonserni Alva ja Muuramen kunta solmivat Muuramen vesihuollon operointia koskevan sopimuskokonaisuuden vajaa vuosi sitten.
Muuramen vesilaitoksen päivittäisestä toiminnasta vastaa Alva, joka alueen suurimpana vesilaitoksena pystyy varmistamaan riittävät resurssit ja osaamisen.
Muurame omistaa edelleen koko vesihuoltolaitoksen ja verkosto omaisuuden ja päättää veden hinnoittelusta itsenäisesti.
Operointi toteutetaan käyttöoikeussopimuksella, joka kattaa muun muassa vesihuollon kunnossapidon, käytön, kehittämisen, asiakaspalvelun sekä laskutuksen.
Tällainen operointimalli on yksi tapa edetä, kun yhteistyön tarpeita ilmenee, Riku Vahala näkee.
– Joissakin tapauksissa tällainen malli voi olla tavallaan puoliksi hyvä ratkaisu. Se voi olla poliittisesti helpompi toteuttaa kuin siirtyminen kokonaan yhteen toisen kanssa. Operointimalli voi toimia myös välivaiheena. Ja keskinäisen luottamuksen vahvistuttua tällainen malli voi johtaa lopulta kuntien yhteiseen laitokseen.
– Kuntalaiselle on tärkeintä, että vettä tulee hanasta ja jätevedet lähtevät pois.
Vastauksia kaivataan
Kuntaliiton yhdyskuntatekniikan päällikkö Paavo Taipale korostaa, että myös kuntapoliitikoilla on oltava yleistietoa siitä, mitä kaikkea kuluvan vuoden alussa voimaan astunut laki edellyttää.
Hän toivoo, että nyt herättäisiin toden teolla toimenpiteisiin vesihuollon tulevaisuuden turvaamiseksi.
Isoja kysymyksiä on esillä.
Miten kunnat ovat mukana toiminnassa? Onko useita toimijoita? Onko osuuskuntia?
Vastauksia on annettava määräaikoihin mennessä.
– Uudistetun lain mukainen kunnan vesihuoltosuunnitelma on tehtävä ensi vuoden loppuun mennessä.
Suunnitelman tavoitteena on muodostaa kokonaiskuva vesihuollon kehittämisestä kunnan alueella 10–20 vuoden aikajänteellä.
Suunnitelmassa on oltava yleiskatsaus kunnan nykyisistä ja tulevista vesihuoltopalveluiden käyttäjistä.
– Luonnollisesti suunnitelmasta on selvittävä myös kunnalle laissa säädetyistä vesihuoltotehtävistä vastaavat tahot.
Samalla suunnitelmassa on oltava esimerkiksi kuvaukset tavoiteltavasta palvelutasosta ja kunnan omistajapolitiikasta vesihuollossa.
Lain kärkiasioita
– Jokaisen uuden lain mukaisen vesihuoltolaitoksen on laadittava vuoden 2027 loppuun mennessä vesihuoltolaitoksen omaisuudenhallintasuunnitelma, Paavo Taipale sanoo.
– Se yhdessä kunnan vesihuoltosuunnitelman kanssa muodostaa perustan vesihuoltopalvelujen järjestämiselle kunnan alueella.
Lain keskeisimpiin uudistuksiin kuuluu kunnan vesihuoltolaitoksen ja vesihuolto-omaisuuden myyntikielto yksityisille toimijoille.
– Kunnat eivät ole aiemminkaan myyneet vesihuoltolaitoksia, mutta myyntikielto haluttiin kirjata lakiin.
Kunnat voivat edelleen myydä vesihuoltolaitoksensa toiselle kunnalle. Ja edelleen laitoksen voi myydä kunnan tai kuntien yhteisesti omistamalle vesihuoltolaitokselle.
– Kunnat voivat myös perustaa uusia yhteisiä vesihuoltolaitoksia.
Maksutaso kuntoon
Vesihuoltolaitosten yksityistämisen kieltäminen hallitsi vesihuoltolain valmistelun aikana käytyä julkista keskustelua.
– Ja jätti varjoonsa monet muut nyt voimaan tulleet muutokset. Tällaisia olivat muun muassa vesihuollon perusmaksun säätäminen pakolliseksi ja maksujen kustannusvastaavuuden ja sen valvonnan parantaminen.
Jo aiemmin vesihuoltolaissa kantavana periaatteena on ollut kustannusten kattaminen pitkällä aikavälillä asiakasmaksuilla. Tämä periaate on entistä vahvemmin esillä uudistetuissa vesihuollon maksuja koskevissa pykälissä.
– Tärkeintä on löytää kohtuullisin keinoin maksutaso, joka turvaa vesihuoltolaitoksen kestävän talouden ja toimintavarmuuden.
– Suunnitelmien valmistuessa on oltava näkymä, miten vesihuoltomaksujen tulisi muuttua, jotta kustannusvastaavuus pitkällä aikavälillä toteutuisi.
Kilpailija- ja kuluttajavirasto on aiemmin linjannut, että keskimääräisen kotitalouden vesihuoltomaksut eivät saisi nousta yhteensä 15 prosenttia enempää vuodessa.
Vesihuoltolaitosten määräämillä maksuilla on eroja.
– Maksu voi olla kaksin- tai kolminkertainen toiseen vesihuoltolaitokseen nähden, jos palvelun tuotantokustannuksissa on tällaisia eroja, Taipale kertoo.
Kunnissa päättäjien on hyvä pitää mielessä, että asioiden sujumista valvotaan jatkossa myös keskipitkällä aikavälillä.
Elinvoimakeskus katsoo muun muassa sitä, että rahaa on käytettävissä tarvittaviin investointeihin.
– Elinvoimakeskus valvoo myös vesihuoltolaitoksen taloudellisia toimintaedellytyksiä. Kunnan on omistajaohjauksessaan varmistettava, että taloudelliset toimintaedellytykset toteutuvat.
– Ehkä kuntapolitiikoille jopa verojen korottaminen on helpompaa, kuin vesihuoltomaksun. Alhaisia vesihuollon käyttö- ja liittymismaksuja voidaan pitää pienemmissä kunnissa jopa vetovoimatekijöinä.
”Merkittävä muutos”
Kunnan on vuoden 2030 loppuun mennessä tarkistettava kaikki aiemman vesihuoltolain mukaisesti hyväksytyt vesihuoltolaitosten toiminta-alueet.
– Ja tarvittaessa muutettava niiden rajausta, Paavo Taipale kertoo.
Kunta voi myös lakkauttaa toiminta-alueen, jos laitos ei täytä uuden lain määritelmää vesihuoltolaitoksesta.
Lisäksi kunnan tulee samaan määräaikaan mennessä hyväksyä toiminta alue kaikille uusille – uuden lain määritelmät täyttäville – vesihuoltolaitoksille.
– Tai tehdä valituskelpoinen päätös, ettei toiminta-aluetta tarvita.
Kuntaliiton yhdyskuntatekniikan päällikkö Paavo Taipale huomauttaa, että myös verkostoon liittämisvelvollisuus muuttuu.
– Tämä on merkittävä muutos.
Kiinteistön liittämisvelvollisuus vesihuoltolaitoksen verkostoon muuttuu yhdenmukaiseksi taajamissa ja niiden ulkopuolella.
– Kiinteistö on kunnan hyväksymällä vesihuoltolaitoksen toiminta alueella aina liitettävä vesihuoltolaitoksen verkostoon riippumatta kiinteistön sijainnista.
Muutos vahvistaa vesihuoltolaitosten toimintaedellytyksiä ja mahdollisuuksia suunnitelmalliseen taloudenpitoon. Tämä tapahtuu varmistamalla, että ne kiinteistöt, jotka ovat vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella, todellisuudessa myös liittyvät sen verkostoon lain siirtymäaikojen mukaisesti.
– Aiemmassakin laissa ollut mahdollisuus hakea kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselta kiinteistön vapauttamista liittämisvelvollisuudesta säilyy. Vapauttamisen edellytyksiä on jonkin verran tarkistettu.
Lue myös:
