Uutiset
Kuntien ostolaskut tarkempaan syyniin – Näin hankintatietovaranto muuttaa arkea
LAKIPALSTA Julkisten hankintojen tietovaranto tuo kunnille uusia velvoitteita ostolaskujensa raportointiin. Kuntaliiton erityisasiantuntija Olli Jylhä kuvaa muutosta kuntien arkeen.
Kesän sidosyksikköähkystä toivuttuaan kunnille on tarjolla julkisten hankintojen suunnasta toisenlaista herkkua. Julkisten hankintojen tietovaranto on näillä näkymin tulossa voimaan vuoden 2027 ensimmäisinä päivänä. Tietovaranto tarkoittaa kunnille resursseja vievää, entistä tarkempaa ostolaskujen tarkastelua.
Tietovarantoon aletaan porrastetusti keräämään julkisten toimijoiden ostolaskutietoja. Ensimmäisenä toukokuussa 2027 vuorossa on valtio, jota seuraavat hyvinvointialueet tammikuussa 2028, ja lopuksi mukaan joukkoon liittyvät kunnat 1.8.2028. Osakeyhtiömuotoiset toimijat eivät ole pakottavan säädännön piirissä, vaan kuntien osakeyhtiöille tulee vapaaehtoinen mahdollisuus lähettää tiedot tietovarantoon 1.1.2029 alkaen.
Ostolaskutietojen toimittaminen koskee sekä kynnysarvon ylittäviä että alittavia palvelu- ja tavarahankintoja. Laajempi tietojentoimitusvelvollisuus tarkoittaa, että hankintalain piiriin kuuluvien sopimusten osalta kynnysarvot ylittäviin kilpailutuksiin liittyviin laskuihin tulee lisätä niin sanottu ”kilpailutustunnus”. Kilpailutustunnuksella kilpailutettu sopimus ja siihen liittyvä lasku voidaan sitoa tietovarannossa yhteen.
Kunnille muutoksista aiheutuu kustannuksia, joita valtio on luvannut korvata.
Näkymä julkisiin hankintoihin paranee siltä osin, että tietovarannossa nähdään kuinka paljon tietyn sopimuksen piiristä on syntynyt laskutusta. Lisäksi laskutuksesta nähdään aikaisempaa tarkempia tietoja. Rivitietojen julkisuutta on kuitenkin rajattu niin, että vain tarkasti rajatuilla toimijoilla on pääsy laskujen tuoterivitiedoille tietovarannossa.
Suurin muutos on toimitettujen tietojen yksityiskohtaisuus. Kuntien on tullut jo tähän mennessä toimittaa taloustietoja. Jatkossa ylätason tiedon lisäksi tulee ilmoittaa yksityiskohtaisia tietoja yksittäisistä laskuista, esimerkiksi kappale- ja yksikköhintoja. Oletuksena uudet vaatimukset tarkoittavat useimpien kuntien osalta pakollista talousjärjestelmän päivitystä.
Tietovarannosta on tehty alkuvuodesta 2026 pilotteja useiden kuntien kanssa. Pilottien keskeisenä huomiona henkilö- ja yksilöintitietojen poistaminen laskutustiedoista on osoittautunut haasteeksi. Laskuttajien tiedoissa saattaa olla tunnistetietoja, kuten nimiä, joista hankinnan kohde on tunnistettavissa. Kunnan velvollisuus olisi poistaa tunnistetiedot koonnista ennen sen lähetystä Valtiokonttorin tietovarantoon.
Muutos on merkittävä myös kuntien tuottajien ja tavarantoimittajien kannalta. Todennäköisin toimintamalli on sellainen, jossa kunta velvoittaa laskuttajaa lisäämään laskutukseen vaaditun kilpailutusnumeron ja poistamaan henkilötiedot. Kunnan vastuulle jää laskun tarkistaminen ja tietojen lähettäminen tietovarantoon.
Tietovarannon hyödyistä ei olla eri toimijoiden välillä täysin yksimielisiä. Kuntia edustava Kuntaliitto ja hyvinvointialueita edustava Hyvil ovat esittäneet huolensa hankkeen vaatimista resursseista ja tosiasiallisesta taloudellisesta hyödystä kunnille ja hyvinvointialueille. Kilpailu- ja kuluttajavirasto sekä valtion toimijat ovat suhtautuneet positiivisesti tietovarantoon, ja sitä kautta valvonnan paranemiseen ja kilpailun lisääntymiseen julkisissa hankinnoissa.
Myös Euroopan Unionin tasolla on herätty julkisten hankintojen datan keräämiseen. On epäselvää, vastaako kansallinen tietovaranto EU:n datavarantoon kerättävää tietoa. Ennakkotietojen mukaan EU:n tietovarannon kerättäisiin tietoja joko 2029 tai 2030, joten riski päällekkäisestä työstä on todellinen. Suotavaa olisi, että kansallinen tietovaranto mukautuisi ylikansallisen tietovarannon tarpeisiin.
Kunnille muutoksista aiheutuu kustannuksia, joita valtio on luvannut korvata. Tätä kirjoittaessa valtiolta saatava tuki ja sen jakotapa eivät ole vielä tiedossa. Rahoituksesta on ennakkotiedon mukaan tarkoitus päättää marraskuun lisätalousarvioissa.
Olli Jylhä
Kirjoittaja on Kuntaliiton erityisasiantuntija.