Luitko tämän: Suomen kunnista kasvamassa uusia Hollywoodeja - "Ryhmässä pitää olla joku, joka osaa toimia maakunnassa ja tietää seudun"

Hannu Björkbacka, teksti

Viime vuosien monessakin mielessä merkittävimmät kotimaiset elokuvat on käyty Helsingin seudun asemasta tekemässä aivan muissa maakunnissa. Yleisöennätyksiä lyönyt Myrskyluodon Maija kuvattiin Ahvenanmaalla. Suosittu historiallinen Lapua 1976 filmattiin Etelä-Pohjanmaalla, kuten myös taiteellisesti hyvin onnistunut Perhoset. Ja Dingo-elämäkerta Levoton Tuhkimo sai muotonsa Satakunnassa. 190:een maahan levinnyt Netflixin ensimmäinen suomalaisfilmi Pikku Siperia kuvattiin Pohjois-Karjalassa. Kuluvan vuoden menestynein kotimainen teatterielokuva 100 litraa sahtia taas Päijät-Hämeessä. Lapissa filmatut Ohjus ja Aurora eivät olleet edellisten kaltaisia kassamagneetteja, mutta kumpikin vuotensa ehdotonta parhaimmistoa.

Tähän Kuntalehteen haastattelimme päättäjiä neljästä kunnasta ja tiedustelimme, minkälainen vaikutus elokuvanteolla seudulle on niin taloudelliselta kuin imagolliselta kannalta. Kysyimme myös parilta elokuvien pääosanesittäjältä ”kehä kolmosen” ulkopuolella filmaamisesta – päihittääkö kokemus iänikuisen Helsingin?

Paikallisia ei jätetä kunnissa teosten ja tekemisen ulkopuolelle

Oona Airolalla ja Aksa Korttilalla on tuoreessa muistissa näytteleminen maakunnissa kuvatuissa suomifilmeissä. Airola esitti pääosan Miia Tervon Ohjuksessa ja sivuosan saman tekijän edellisessä ohjauksessa Aurora. Ohjus kuvattiin Kemijärvellä ja Aurora Rovaniemellä. Aksa Korttila puolestaan teki läpimurtonsa elokuvapäärooleihin Jenni toivoniemen teoksessa Perhoset. Se kuvattiin Seinäjoen Tangomarkkinoilla.

Annetaan islantilaissarja Hildurin kuvauksista palanneen Airolan aloittaa.

– Tein Lapissa nämä kaksi Miian elokuvaa, hänhän on sieltä kotoisin. Alueen omaa asiantuntemusta filmauksiin tuo muukin osa työryhmän jäsenistä. Voilla olla esimerkiksi paikallinen järjestäjä, joka etsii kuvauspaikkoja ja suunnittelee kuljetuksia. Täytyy olla joku, joka tuntee sitä aluetta.

Airola tietää, ettei se sovi jonkun helsinkiläisryhmän vain tuppautua paikalle ja ”olla sitten ihan uunona siellä”.

– Ryhmässä pitää olla joku, joka osaa toimia maakunnassa ja tietää seudun.

Paikkakunnalta kerätään avustajia filmin yksittäisiin otoksiin eli kuviin sekä joukkokohtauksiin.

– Runnerit eli autonkuljettajat ovat yleensä aina paikallisia. Näyttelijän asemassa oikein ahnehdin oppia murrettakin, minkä ehdin niillä ajomatkoilla. Saa kuulla sitä paikallista puhetta ja kieltä oikein kunnolla, Airola kiittelee.

Pääosanesittäjä Aksa Korttila jossakin Seinäjoen lakeuksilla elokuvassa Perhoset. Kuva: Sami Kuokkanen/Tekele

Kohtausta valmistellaan Atrian Aurinkopuistossa Nurmossa elokuvaan Perhoset. Kuva: Sami Kuokkanen/Tekele

Kunnissa kuvaaminen on tekijöillekin tervetullutta vaihtelua

Kansallisteatterin isojen ensi-iltojen näyttelijä Aksa Korttila pitää hänkin kunnissa kuvaamista raikkaana vaihteluna.

– Minusta on ihan mahtavaa lähteä pois Helsingistä kuvaamaan välillä muualle, kun se ei ole niin yleistä, ainakaan omalla kohdalla.

Näyttelijä ei ollut Seinäjoella aiemmin käynyt. Siksikin kokemus Perhosten teosta oli erityisen merkityksellinen.

– Se on semmoista Suomea, jossa itsellä tulee harvemmin liikuttua. Elokuvanteko oli se ensimmäinen tutustumispinta minulle.

– Ja sehän on ihan uskomatonta, että kun tarina tapahtuu festareilla, niin pääsee itse siihen oikeaan tapahtumaan kuvaamaan. Ei tarvitse kuvitella mielessään, että minkälainen tunnelma siellä on, mitä vasten omaa näyttelijäntyötään tekee. Se paikan henki on ihanasti läsnä.

Kuvausryhmän saapuminen kuntaan tuo niin taloudellista kuin imagollista hyötyä

Oona Airola on huomannut myös elokuvanteon taloudelliset vaikutukset paikkakunnalle. Tekijät otetaan kunnissa aina hyvin vastaan.

– Ruokailut ostetaan yleensä kahteen kertaan päivässä. Lisäksi kuvausryhmä, näyttelijät ja kaikki muutkin tuotannon jäsenet kuluttavat alueella vapaa-aikanaan muutenkin.

Paikkakunnalla voidaan pysyä joskus useitakin viikkoja. Airola arvelee, että senkin takia elokuvantekijöihin suhtaudutaan niin myönteisesti.

– Ohjusta kuvatessa meidän tukikohtana oli Hotelli Kemijärvi. Ei ollut ihan sesonkiaika siellä, joten melko hiljaistahan se oli. Sen tunsi, että elokuvaporukan saapuminen vähän piristi. Yrittäjät suhtautuivat kovin myönteisesti, kun sitä tulovirtaa kuitenkin sinne meiltäkin tuli.

Aksa Korttilalle vastaanotto Seinäjoella on ollut mieluista, ihan majapaikasta lähtien. Hän on saanut vaihtuneesta ympäristöstä uutta nostetta omaan näyttelijäsuoritukseensakin.

– Se siinä oli jotenkin ihanaa: kaikki aina järjestyi ja hoitui niin hyvin. Ja miksei olisi hoitunut! Mutta se vain jäi ensimmäiseksi mieleen, että tunsi itsensä niin kovin tervetulleeksi koko ajan. Ihmiset olivat ylipäätään uteliaita ja kiinnostuneita siitä, mitä me olimme siellä tekemässä.

Seinäjoen omassa Perhosten ensi-illassa Korttilasta tuntui, että koko kaupunki oli läsnä. Filmintekijöitä todella pidettiin hyvänä.

– Mukana oli luontaista kiinnostusta ja innostusta. Kyllä se sitten omaan ammattitaitoonkin heijastuu. Kaikki haluavat tehdä yhdessä ja olla yhteisen asian puolella. Seinäjoki on nyt se paikkakunta, jossa on saanut toteuttaa erään suurimmista unelmistaan. Kyllähän se jää ikuisesti sydämeen.

Elokuvanteko on monen toimijan yhteinen ponnistus

Sysmän vt. kunnanjohtaja Lasse Peltonen havainnollistaa sitä, miten kaikki kuntalaiset olivat enemmän kuin hengessä mukana, kun 100 litraa sahtia tehtiin siellä.

– Nämähän ovat upeita juttuja paikallisesti. Kun filmin kuvauspaikat ovat Sysmässä ja siinä käytetään paikallisia ihmisiä kohtauksissa, niin kyllähän tästä puhutaan täällä paljon.

Talkoolaisia 100 litraa sahtia -elokuvassa oli paljon omalta paikkakunnalta: VPK, Kuurinan teatteri, Nuoramoisten Nuorisoseura, Sysmän Kamarikuoro ja muita kolmannen sektorin tahoja. Ja kaikki nauttivat yhteisestä ponnistuksesta.

– Tekemiseen lähdettiin hyvin vahvasti ja yhteisöllisesti mukaan. Ja varmasti kaikki ovat tekemisestä myös nauttineet. Pelkästään jo se produktio, mikä täällä oli noin 20-40 henkeä tarvitsi majoituspalveluita sekä ruokailuja ja kuljetuksia kuvauspaikoille.

Peltonen on tyytyväinen, koska tästä tietysti Sysmän majoitus- ja ateriapalveluja tarjoavat yritykset hyötyivät.

– Filmintekijät viipyivät täällä noin kaksi kuukautta, mikä oli se kuvausten kesto. Näin siinä oli paikallisesti ihan merkittävä taloudellinen hyöty, miten he Sysmän palveluita käyttivät.

Elokuvien tuotantoyhtiöille paikalliset toimijat ovat voimavara

Nurmeksen kaupunginjohtaja Pasi Parkkinen komppaa, sillä hän havaitsi paljon samaa Pikku Siperian tekemisen osalta.

– Netflixin filmin kuvaukset tehtiin pääosin täällä Nurmeksessa. Ja sehän herätti valtavan kiinnostuksen ja sai mukaan suuren määrän vapaaehtoisia toimijoita avustustehtäviin.

Väkeä tarvittiin myös liikenteenohjaukseen.

– Ja tuttavakin sai potkukelkkamummon roolin! Oli hyvä nähdä, miten tuotantoyhtiö otti paikalliset toimijat välittömästi mukaan. Halukkaita oli varmasti enemmän kuin oli mahdollista edes ottaa.

Rahallisesti Nurmes ei ollut tuotannossa mukana. Tuki tuli kaupunkirakennepalveluiden ja tekniikan kautta: katujen käyttölupia, niiden sulkemista liikenteeltä, katuvalaistuksen ohjaamisia.

– Jonkin verran autoimme myös toimitilatarpeissa. Lisäksi tietysti Pikku Siperian kuvaustenaikaiset majoitus- ja ravitsemispalvelut. Nurmeksessa kun riittää majoituskapasiteettia naapureihin verrattuna.

Netflixin Pikku Siperiaa kuvattiin Nurmeksessa, Ilomantsissa, Joensuussa, Helsingissä – ja Juuassa, mistä kuvassa Malla Malmivaara. Kuva: Laura Mainiemi/Netflix

Kulttuuriympäristö merkittävänä osana elokuvan tarinaa

Lapuan kaupunginjohtaja Satu Kankare kertaa Lapua 1976 -elokuvan vaikutuksia alueelle.

– Täällähän oli erittäin paljon niitä kuvauksia, jos ajatellaan vain, mitä tuotanto kaupungille merkitsi ihan jo siinä elokuvaa tehdessä. Ja monia suuria kohtauksia.

Erityisen huomattava joukkokohtaus oli kirkon luona järjestetty koskettava siunaustilaisuus räjähdyksen uhrien arkkujen äärellä.

– Muistan kuulleeni, että siinä olisi ollut avustajina Suomen elokuvahistorian enimmäismäärä.

Filmikuvauksia riitti Kulttuuri- ja yrityskeskus Vanhan Paukun rakennusten ympäristössä Lapuanjoen rannalla. Siellä sijaitsee nykyisin taidemuseo, kulttuurihistoriallinen museo, kaupunginkirjasto sekä kansalais- ja musiikkiopistokin.

– Itsekin näin eräänä aamuna vanhan paloauton siellä, kun tulin töihin, Kankare kertoo.

– Ja onhan meillä ammattimaisesti toimiva, palkittu harrastajateatterikin, jonka jäseniä tunnistin elokuvasta. Myös yksittäisiä vapaaehtoisia osallistui paljon Lapua 1976:n tekemiseen. Hakuvaiheessa he saivat ohjeet pukeutumisesta ja siitä, miten kuvissa pitää olla.

Elokuvahankkeessa kunta ei saa jäädä pelkäksi tarinan kulissiksi

Seinäjoen kaupunginjohtaja Jaakko Kiiskilä kommentoi yleisellä tasolla Perhoset-elokuvan saamista paikkakunnalle.

– Tietenkin toivomme elokuvahankkeita Seinäjoelle. Mutta mitenkään erityisen aktiivisesti emme ole elokuvayhteistyöhön hakeutuneet. Kaupunki on Tangomarkkinoiden pääomistaja, joten Perhoset kyllä nosti vahvasti esiin yhtä perinteisistä brändeistämme.

– Seinäjoella oli yhteistyösopimus Perhosten tuotantoyhtiön kanssa. Me maksoimme siitä oman osuutemme, jatkaa Seinäjoen viestintäpäällikkö Krista Rintala.

– Sopimus sisälsi erilaisia asioita kaupungin näkyvyydestä filmissä. Tärkeintä meille oli, että Perhoset sijoittuu Seinäjoelle ja se kuvataan pääosin täällä.

Kaupunki arvosti sitä, että tarina Perhosissa oli alkuperäiskäsikirjoitus ja tapahtumat sijoittuivat nykyaikaan.

– Näitä kriteereitä kaupunki painotti. Emme halunneet elokuvaa, jossa Seinäjoki toimisi pelkkänä kulissina, vaan että tarina sijoittuu tänne ja tapahtuu täällä, Rintala sanoo.

Aurora-elokuva filmausta Kemijoen jäällä Rovaniemellä. Kuva: Samu Rytkönen/Dionysos

Paikkakunnat jättävät elokuviin ikuisen jäljen

Ohjus-elokuvan tekeminen toi Oona Airolan ensi kertaa Kemijärvelle. Aiempi kokemus oli vain läheisestä laskettelukeskuksesta – turistina.

– Seudulla kuvaamisen jälkeen itselle jää sellainen ihan olennainen suhde siihen paikkaan. Ja onhan se ihanaa, kun sitä voi jälkeenpäin vielä valkokankaalta ja televisiosta muistella, että ”niin, tuommoinen paikka!” ja jostain avustajasta, että ”vitsi, tuokin oli niin kiva tyyppi!”

– Lisäksi siihen tulee vielä kaikki se kulttuuri. Ihmiset ovat tosi avoimia. Pohjoisessa ollaan kiinnostuneita keskustelemaan ihan arkisesti, tietää Airola.

Paikallisuus oli olennaista saada näkymään valmiissa Aurora-filmissä.

– Miia Tervohan on itse Lapista kotoisin, joten hänelle on hyvin tietoinen valinta, että kuvissa on oikeasti paikallisia ihmisiä.

Kuntien erityispiirteet elokuvien yhtenä pääosanesittäjänä

Aksa Korttilalla on erityismuisto Perhosten kuvaamisesta.

– Kun siellä on ne lakeudet! Tuleehan siitä ihan erityinen olo, vähän harraskin, kun Seinäjoella katselee ympärilleen eikä ole koskaan elämässään aiemmin semmoisessa maisemassa ollut. Se vaikutti, että vau! Vaikka ollaan Suomessa, on harvinainen kokemus, että saa työskennellä tuollaisessa ympäristössä. Se luonto ja maasto nyt kuitenkin on sen verran erilaisempi.

Seinäjoella filmaaminen tiivisti Korttilan mielestä tekijäryhmää entisestään. Hän arvelee, että se näkyy myös lopputuloksessa.

– Siellä oli niin ihana henki ja hyviä tyyppejä töissä. On helpompaa tehdä ja huumori on yhteistä, on turvallista ja hauskaa ihan eri tavalla. Ei tarvitse jännittää, kun voi muiden kanssa jakaa sitä taukoarkeakin, mitä ei sillä tavalla tapahdu jossain Helsingissä.

Kunnissa on seurattu ja tutkittu myös elokuvanteon vaikutuksia seudun imagoon ja sen mahdollisia jälkiheijastusvaikutuksia. Sysmän Lasse Peltonen tunnisti ”paikan hengen” 100 litrassa sahtia.

– Siitä kyllä aistii sysmäläisyyden ja paikan hengen. Ja nimenomaan sen rehellisen. Sysmäläinen saattaa alkuun olla vään sellainen varautunut. Sitten kun otetaan sahtia, se on aika reipaskin! Nykypäivänä me olemme vähän liiankin varovaisia sanomaan tai tekemään mitään, siihen nähden tämä 100 litraa sahtia on ihanan rehellinen elokuva.

Lapua 1976 -elokuvan suuressa hautajaiskohtauksessa Kekkosena Matti Mustajärvi. Kuva: Mika Alavesa/Blankface

Joukkokohtaus hautajaisissa Lapua 1976 -filmissä oli avustajamäärältään Suomen elokuvahistorian suurimpia. Kuva: Mika Alavesa/Blankface

Yritysten palvelutarjonta saa seudulla tehdyistä filmeistä uusia ideoita

– Siinä on sellaisia piirteitä, että alkaa ihan itseäkin huvittaa. Ja toki herkulliset roolihahmot, kuten Hauki-Hinkkanen! Sille löytyy tartuntapintaa Sysmässä. Kyllä se hämäläisyys ja sysmäläisyys siitä erottuu. Niin kuin elokuvassa todetaankin: Sysmä hyväksyy, Peltonen toteaa ja nauraa.

Elokuvan myötä paikkakunnan Matkabaari saanee entistäkin enemmän suosiota kaurismäkeläisellä tunnelmallaan. Siellä on nyt tarjolla erityinen sahtilankkueli maistelumenu: kuutta erilaista sahtilajia voi maistaa ja tehdä tastingia. Peltonen miettii, kuinkahan monta kertaa filmin toteamus ”Välikalja, kaks jekkuu ja vesuri säilöön” kuullaan baarissa kesällä.

– Kyllä 100 litraa sahtia kuntalaisten itsetunnolle varmasti hyvää tekee. Sysmäläiset ovat entistäkin ylpeämpiä paikkakunnastaan – siitä, mitä heillä täällä on. Ja Sysmän väkilukuhan moninkertaistuu kesäisin. Elokuva tuo varmasti lisää kävijöitä ja matkailijoita.

Elokuvien merkitys kunnan nykyisille ja entisille asukkaille

Nurmeksen Pasi Parkkinen iloitsee hänkin Pikku Siperian myönteisistä vaikutuksista.

– Tämähän on tuonut kaupungille positiivista julkisuutta siitä, että Netflix-elokuva on osittain Nurmeksessa kuvattu. Kun kyseessä on näin laajan jakelun elokuva, se vaikuttaa.

– Pikku Siperia on yleistunnelmaltaan melko synkkä ja samoin myös Nurmeksesta kuvatut osiot näkyvät tummina. Mutta kyllä me paikalliset tunnistamme ne kuvauspaikat.

Viime talvena Nurmeksessa riitti pakkasta ja lunta, mikä oli elokuvan tunnelman kannalta ehdottoman tärkeää. Yhtenä kuvauspaikkana toimineen Puu-Nurmeksen erityislaatua Pikku Siperia ei ehkä kunnolla saa esille, koska filmaukset tehtiin pimeän aikana.

– Kyllä täältä poislähteneetkin varmasti katsovat kaikki täällä kuvatut filmit ja yrittävät muistella ja tunnistaa tuttuja paikkoja. Se kotirakkaus varmasti tulee sillä tavalla ilmi. Varmaan muualle muuttaneet palaavat kiinnostuksesta katsomaan, että missä näitä rainoja on kuvattu, toivoo Parkkinen.

Kuntaelokuvien erityislaatu seudun asukkaiden voimauttajana

Satu Kankare uskoo Lapua 1976:n lisänneen kaupungin vetovoimaa, mutta pitää tärkeänä myös sen tunnevaikutusta.

– Moni halusi katsoa Lapua 1976:n itse tapahtumapaikalla, Vanhan Paukun yrittäjävetoisessa elokuvateatteri Bio Marilynissä. Siellä kävi paljon väkeä katsomassa ensi-iltaa. Teatteri ja Lapuan kaupunkioppaat järjestivät erityisiä kuvauspaikkakierroksiakin sinä syksynä useampia.

Vanhassa Paukussa järjestettiin erikseen luento elokuvan tärkeimmästä teemasta: Lapua 1976 – joko saa surra? Filmi avasi monenlaisia tunnelukkoja. Kankare on kuullut monen katsojan käyneen useampaankin kertaan, koska ovat saaneet historiallisen tapahtuman aiheuttamaa tunnelukkoa purettua elokuvan avulla.

– Edelliskesä taisi olla ennätys Vanhassa Paukussa kävijöiden suhteen. Elokuva toi tänne paljon matkailijoita. Ja kyllä me uskomme, että se saattaa vaikuttaa kävijämääriin vielä tulevinakin kesinä.

Elokuvat osaksi kunnan viestintäsuunnitelmaa

Seinäjoen viestintäpäällikkö Krista Rintala näkee Perhoset-filmin teon osana kaupungin laajempaa viestintäsuunnitelmaa.

– Markkinoinnin ja viestinnän näkökulmasta elokuva on yksi osa Seinäjoen kaupunkibrändin rakentamista ja näkyvyyden kasvattamista. Meidän tavoitteemme on pysyä ihmisten mielissä ja puheissa monin tavoin erilaisilla kampanjoilla, perinteisellä viestinnällä, mediassa ja somessa. Tämä elokuvanäkyvyys ja yhteistyö sen parissa oli sitten yksi näistä keinoista.

– Perhoset on elokuvana tuonut Seinäjoelle vahvaa näkyvyyttä ja myös sitä asiaa pitänyt esillä, että me olemme tapahtumakaupunki. Meillähän on joka kesäviikonloppu jokin tapahtuma. Tangomarkkinat tietää, miten Perhoset on vaikuttanut festivaalin lipunmyyntiin. Uskoisin, että se on tuonut hyvää nostetta. Kärkenä tavoittelemme sitä, että Seinäjoki pysyy ihmisten ajatuksissa.

Lapin taikaa. Ohjus-elokuvan kuvausryhmä Kemijärvellä talvella 2019. Kuva: Sami Kuokkanen/Komeetta

Kunnista uusia Hollywoodeja Suomeen

Voisiko näiden positiivisten vaikutusten pohjalta innostua ja ajatella, että monesta kunnasta tulee vielä uusia Hollywoodeja Suomeen? Sysmälle ainakin on tullut tarjouksia, kertoo Lasse Peltonen.

– Luulen, että tämä 100 litraa sahtia oli ihan ohjaaja Teemu Nikin lahja omalle synnyinseudulleen. Siitä tietysti me kuntapäättäjät ja asukkaat olemme täällä erittäin kiitollisia.

– Filmi- ja tv-tuotantojen tarjoajia on kyllä ollut. Sehän ei ole millään tavoin poissuljettu asia Sysmässä. Lapissahan tätä tehdään paljon ja siellä on oma hallintomekanismikin siihen. Tännekin on tarjottu vastaavia, mutta nyt olemme ensin halunneet keskittyä 100 litraa sahtia -elokuvaan ja nauttia sen onnistumisesta. Mutta ehkä tulevaisuudessa, miksei?

Kulttuurin vetovoima on Sysmässä huomattu. Upea kivikirkko, Suvisoitto ja Olavi Virran kotiseutu. Peltonen arvelee sivistyspalveluiden ja lapsiperheiden palveluiden olevan pieneksi kunnaksi korkealla tasolla.

– Olemme sopivan syrjässä kaikesta. Kukaan ei lähde täältä hakemaan maitoa mistään kauppakeskuksesta, vaan käytetään paikallisia palveluita. Se on meillä Sysmässä iso ilmiö ja sen takia meillä on palvelutarjonta ja elinkeinoelämä. Ostovoima pysyy kunnan rajojen sisällä.

Elokuvatuotannon mahdollistaminen jatkuvuuden päänavaajana

Pasi Parkkinen on hänkin iloinen Nurmeksen vetovoimasta kuvauspaikkana.

– Täällä on ollut useammankin filmin kuvaukset käynnissä viime aikoina eli mukavaa pöhinää elokuvarintamalla.

Tulevan Kalevala: Kullervon tarinan kulissikylät on rakennettu Bomban karjalaiskylän viereen ja kaupungin omistaman Ellunkallion maille.

– Tietysti toivomme, että muutkin elokuvantekijät löytäisivät Nurmeksen. Meillä on hieno luonto ja kuvauksellisia paikkoja vaikka muille jakaa, Parkkinen hehkuttaa.

Pikku Siperia ja tuleva Kalevala-elokuva ovat toteutuneet Nurmeksessa tuotantoyhtiöiden aloitteesta. Kaupunki sai tiedon Dome Karukosken Netlix-filmistä, kun siihen kyseltiin kuvauspaikkoja.

– Esittelimme ohjaajalle ja kuvausryhmälle myös meidän toimitiloja. Ja kyllähän meille tänne asiakkaita mahtuu. Bomban hotellilaajennus valmistui juuri edellisenä kesänä, että puitteet ovat kunnossa. Pohjois-Karjalan Osuuskauppa ei laajennuksia elokuvatuotantoa varten tehnyt, mutta se osui hyvään aikaan. Ensi vuonna ensi-iltansa saavan Kalevalan näkyvyyden haluaisimme Nurmeksessa hyödyntää. Kalevala-teema voitaisiin yhdistää Bomban karjalaisteemaan.

Sepä olisikin hyvä yhdistelmä. Parkkinen muistuttaa, että keräsihän Lönnrot aikoinaan runojaan Kalevalaan nimenomaan Karjalan laulumailla.

– Kovasti toki toivomme lisää tuotantoja Nurmekseen, nyt kun pää on avattu. Mielellämme toivotamme filmintekijät tervetulleiksi.

Rakennetut kulissikylät jäävät paikoilleen. Niitä on siis mahdollisuus jatkossakin hyödyntää – ihan matkailukohteenakin.

– Niiden yhteyteen voisi rakentaa uusiakin tuotteita ja palveluja sekä tapahtumia. Kunnan omistama kehittämisyhtiö Pikes Oy tutkiikin, mitä kaikkea Kalevala-teeman ympärille olisi mahdollista kehitellä, Parkkinen kertoo.

Kuntaelokuvat – seudun yhteinen talkoo

Lapuan kaupunginjohtaja Satu Kankare näkee uusien mahdollisuuksien avautuvan Lapua 1976:n jälkeen.

– Voisihan Lapuasta ihan hyvin tulla Suomen uusi Hollywood! Täällä on eräs erityinen ominaisuus ja se on yhteisöllisyys. Tämänkin elokuvan teossa oli selkeästi nähtävissä, että oli helppo saada vapaaehtoisia mukaan.

Filminteko sai ihmiset liikkeelle. Lapuan väki on Kankareen mukaan aktiivista ja liikkuvaista. Siellä on vielä talkoomieltä, mikä paikkakunnalla tunnetaan kökkähenkenä.

– Lapualla vain nyt on helpompaa tehdä asioita. Lisäksi elokuvat, joissa käytetään paikallista murretta, ovat aina jotenkin paljon aidompia ja siten hienompia. Ehkä Lapuakin tuli filmin myötä paremmin ihmisten tietoisuuteen. Juuri helmikuun alussa meillä uusittiin Lapuan patruunatehtaan perusnäyttely. Että jos joku on käynyt viime vuonna, niin nyt on taas uutta ja siihen voi tutustua Vanhassa Paukussa.

Hauki-Hikkanen sahtisiskosten pihamaalla Sysmässä menestysfilmissä 100 litraa sahtia. Kuva: Rami Rusinen/It’s Alive

Elokuvat kunnan käyntikorttina maailmalle

Krista Rintala paljastaa, että Seinäjoelle on tulossa jo toinenkin elokuvatuotanto.

– Aloite Perhosten Seinäjoella filmaamiseen tuli tuotantoyhtiön kautta. Ensimmäisiä käsikirjoitusversioita oli jo tehty ja käsikirjoittaja käynytkin täällä. Kuvauksia edeltävänä kesänä meitä sitten kaupunkina lähestyttiin.

Eri tuotantoyhtiöt ovat Seinäjokeen säännöllisesti yhteydessä muutamia kertoja vuodessa.

– Tiedänkin, että uusi filmituotanto on taas tulossa. Mutta kaupunkina me emme aktiivisesti ota yhteyttä tuotantoyhtiöihin päin.

– Itse pidin Perhosten sanomaa lämpimänä ja hyväksyvänä. Siinä tarinassahan kelpaa sellaisena kuin on – vikoineenkin. Vaikka sukkikset repeää tai ketsupit valahtaa rinnuksille.

Rintalan mukaan Seinäjoelle ihminen on hyvä ja tervetullut juuri sellaisena kuin on.

– Elokuvan inhimillinen viesti kertoo hyväntahtoisuudesta ja huolenpidosta. Jos sellainen yhdistyy Seinäjokeen, silloinhan tämä on aivan äärimmäisen onnistunut kokonaisuus meidän mielestämme: viiden tähden leffa!

Filmintekijöille vaihtoehto ainaisesta Helsinki-keskeisyydestä

Näyttelijä Aksa Korttilalle ainakin saa lähettää lisää maakuntakutsuja.

– Minähän jättäisin Helsingin niin usein kuin vain mahdollista! Että saa olla muualla pari viikkoa, siitä tulee semmoinen luokkaretkikokemus. On jotenkin ihanaa aloittaa aamu syömällä puuronsa muiden kanssa yhdessä. Oona Airola tunnistaa saman tunteen ja korostaa vielä kunkin kuvauspaikan omaan kulttuuriin tutustumista.

– Tekijöinä me ajattelemme syvemmin elokuvaa, vaikka siitä bisneskielellä puhutaan ”tuotantona”. Kyllähän se on ihan muuta, nimenomaan kulttuuria. Ja maakunnissa kuvatessa se on semmoista ihanaa leirielämää, jossa tutustutaan paikalliseen kulttuuriin, missä kulloinkin ollaan.

Airolan mukaan olennaista on, ettei vain paukata seudulle ja jätetä paikallisia asukkaita tekemisen ulkopuolelle.

– Ainakin itse ajattelen niin, että on syytä kunnioittaa sitä aluetta, minne on tultu. Työssäni minulle on hyvä puoli, että tulee käytyä uusissa paikoissa.