”Mikään mun ryhmä ei ole lopettanut tuloksettomana” – KT-pomo rakastaa työtään ja nauttii Helsingin kaduilla kävelemisestä

Markus Sommers, kuvat

Henrika Nybondas-Kangas, Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat KT:n toimitusjohtaja, on hyvä esimerkki ihmisestä, joka ei ole vaihtanut työpaikkaa vähän väliä, mutta silti hän ei ole jäänyt junnaamaan paikalleen.

KT:n töissä Kuntatalolla Helsingissä Nybondas-Kangas on kuin kotonaan. Tai ainakin paikassa, jossa hän levollisesti pystyi asettumaan uuteen tehtäväänsä, koska pohjatyö on tehty vuosien mittaan kunnolla.

Hän työskenteli aiemmin KT:n neuvottelujohtajana ja johti sosiaali- ja terveydenhuollon ja varhaiskasvatuksen palvelussuhteista vastaavaa yksikköä. Nybondas-Kangas on toiminut KT:ssa vuodesta 1999 lähtien useissa tehtävissä. KT-lehdessä hän arvioi keväällä istuneensa oman arvionsa mukaan tuhansia tunteja neuvotteluissa. Kokeneempaa neuvottelijaa Suomesta on toisin sanoen näillä lukemilla vaikea löytää.

Nybondas-Kangas tunnetaan neuvottelijana tuloksiin pyrkivänä, kuuntelevana tyyppinä, joka ei halua turhia kokouksia. Haastattelu tehdään toimitusjohtajan huoneessa eikä lämmittelyjä tarvita, sillä nyt puhutaan lempiaiheista.

Mitä merkittävän työmarkkinajärjestön toimitusjohtaja tekee? Työ on suurimmaksi osaksi aivan muuta kuin työmarkkinaneuvotteluita, joka on se julkisuudessa eniten näkyvä asia.

– Työ on keskusjärjestön ja liittotason järjestön johtamista. On työnantajaliiton toimintojen johtamista. Keskusjärjestönä tehdään työtä suomalaisen työelämän eduksi. Edustetaan julkisia työnantajia, kunta- ja hyvinvointialaa, kuvailee Nybondas-Kangas.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että on kymmeniä työryhmiä ja satoja edustuksia. On vajaat tuhat asiakasta, joiden noin puolen miljoonan palkansaajan asioista on kysymys.

Työelämän kehittäminen kuulostaa asialta, joka on KT-pomon sydämessä. Puhutaan muun muassa työelämän kehittämisestä, työlainsäädännöstä, sosiaaliturvasta ja eläkkeistä, yhteistoiminnallisesta kehittämisestä, työelämän murroksen seuraamisesta.

– Tunnetuin on kerran kahdessa vuodessa esiintyvät työmarkkinaneuvottelut, mutta silloin viimeisinä viikkoina puhutaan eniten rahasta. Arkipäivän kehittämistyö tehdään työryhmissä. Totta kai verkostomainen yhteistoiminta meidän asiakkaiden kanssa on iso satsaus.

Nybondas-Kangas lisää listalle seuraavaa: edunvalvonta ja lobbaus, tutkimus- ja selvitystyö. Ammatit, palkat, profiilit, tessit, työelämän kehittäminen. Parempi työelämä ja työnantajien tukeminen strategian mukaisesti.

Näkökulmat vaihtuvat

Nybondas-Kankaalta voi kysyä, mitä merkitystä sillä on, että hän on todella kokenut neuvottelija.

– Kokonaisnäkemyksen luominen on ehkä itselle ominaista, minkä se neuvottelutoiminta on opettanut, hän aloittaa.

– Näkökulman vaihtamisen taitoa. Kuuntelemisen ja keskustelemisen taitoa. Erilaisten orkesterien johtamista.

Nybondas-Kankaan eteen on tuotu erilaisia ryhmiä, joissa on hyvin eriäviä intressejä.

– Mikään mun ryhmä ei ole ikinä lopettanut tuloksettomana. Lähden siitä, että jos on koottu joku ryhmä, sillä on joku tarkoitus eikä ihmisiä istuteta täällä turhaan. Työllä pitää olla fokus ja sen pitää löytyä sieltä työelämän kehittämisestä. Dialogia käydään palkansaajajärjestöjen kanssa juuri siitä syystä, että heillä on oma näkemyksensä siitä, miten jonkin työehdon pitäisi mennä, ja meillä on omamme.

Viime keväänä työnsä aloittanut työnantajajärjestön johtaja on erikoistunut palkitsemiseen ja palkkausjärjestelmien kehittämiseen.

– Haetaan oikeasta asiasta palkitsemista oikeaan aikaan. Erilaisilla intresseillä olevien ihmisten kohtaaminen ja kuulluksi ja nähdyksi tulemisen kokemus on se vahvuus. Niitä olen saanut 26 vuotta harjoitella.

Omaa työtään Nybondas-Kangas kuvailee isoilla sanoilla, mutta helppo on uskoa. Hän on KT:n toimitusjohtajana historian ensimmäinen nainen.

– Tämä on maailman paras työ. Tässä tietää, että kaikkia ei voi miellyttää, lokaa sataa niskaan joka tapauksessa. Väärin sammutettu, sanoo joku ihan varmasti. Luodaan usein paras mahdollinen lopputulos aika kirjavasta lähtökohdasta.

Nybondas-Kankaan tukena työssä on tieto siitä, että taustalla on tarpeeksi onnistumisen kokemuksia. Mutta silti realistina hän sanoo:

– On päiviä, joita vaihtaisin pois, hän naurahtaa.

KT:n toimitusjohtaja puhuu mielellään työelämän käytännöistä ja työelämän kehittämisestä.

Kotoisin Kotkasta

Nybondas-Kangas on kotoisin Kotkasta, kaksikielisestä perheestä. Opiskelupaikka avautui hänelle vuonna 1994 Helsingin ruotsinkielisestä oikeustieteellisestä, joka oli täynnä helsinkiläisistä eliittikouluista tulleita nuoria. Heidän haaveenaan oli hyvä palkka ja ura. Nuori oikeustieteen opiskelija Kotkasta halusi toisenlaisia asioita, kun professori kysyi haaveista.

Nybondas-Kangas vastasi haluavansa kyseistä työtä siksi, koska hän haluaa auttaa ihmisiä.

– Yhteisö räjähti nauramaan, koska ne ajatteli, että se oli vitsi. Mutta se ei ollut vitsi vaan se oli se syy.

Sama ajatusmaailma on säilynyt.

– Haluan olla täällä, koska julkiset työnantajat tekevät valtavan hienoa työtä. Kuntien ja hyvinvointialueiden, yritysten ja yhteisöjen tuottamat palvelut ovat niitä arjen palveluita. Ja tässä työssä saa olla omalta osaltaan auttamassa yhteisöjä paremmiksi työnantajiksi tai ylipäätään pääsemään tässä kaoottisessa työelämässä eteenpäin.

Nybondas-Kangas on viihtynyt juristina ja esihenkilönä. Hän on tykännyt valmentaa ja konsultoida.

– Nyt tällä kokemuksella koin olevani tehtävään valmis, kun siihen valittiin. Tässä tehtävässä tuntee aika monia rooleja, ja jokaisella on omansa.

Alan isot kysymykset

Kunta- ja hyvinvointialoilla on pöydällään paljon isoja kysymyksiä. Mitkä ovat alan suurimmat kysymykset?

– Jos katsoo puhtaasti työnantajan näkökulmasta, niin erilaiset palvelurakenneuudistukset, hyvinvointialueuudistus ja työllisyysalueuudistus kuin pienemmätkin reformit. Niitä tehdään usein taloudellista syistä hakien Suomelle tulevaisuuden kustannusten hallinnointia.

Julkisella alalla aina ovat läsnä organisatoriset näkökulmat ja taloudelliset realiteetit.

– Työnantajuuden löytäminen palvelureformin keskeltä ja taloudelliset realiteet ovat työantantajankin pöydällä hyvin voimakkaasti.

Samalla ovat mukana ajatukset substanssilainsäädännöstä hyvinvointialueiden rahoituskuvioon, kuntarahoitukseen ja kaikkeen siltä väliltä.

Palvelut, rakenteet ja talous muodostavat tietyn kokonaisuuden.

– Meillä se näkyy ennen kaikkea työmarkkinarealismina ja siihen, miten tämä vaikuttaa työmarkkinoihin, palkkoihin, ehtoihin, koko siihen spektriin, henkilöstöjohtamiseen ja muutosjohtamisen.

Nybondas-Kangas kiteyttää vielä, että isossa kokonaisuudessa näkyvät talous ja rakenteet, palvelut ja toisaalta työvoiman saatavuus.

Monitoimialalla on erilaisia töitä, tehtäviä ja ammatteja valtavasti.

– Ainahan kuntataloudessa on ollut haasteita ja aika kauan on ollut tietoa siitä, miten me eläköidytään, mikä on demokgrafinen kehitys, väestönkasvun haasteet, pienentyvät ikäluokat. Ne ovat isoja kokonaisuuksia, jotka muuttavat muotoaan ja haastavat työelämää.

Puhutaan sitten työehdoista ja työn houkuttelevuudesta. Miten pitäisi kehittää?

– Mitkä keskeiset asiat sovitaan työehtosopimuksilla, mitkä asiat ovat työnantajien omien käytänteiden varassa ja mitkä asiat sovitaan paikallisella sopimisella. Se muodostaa perustriangelin.

Nybondas-Kangas ottaa esimerkiksi kokonaispalkitsemisen, jossa on paljon sellaista, mikä on työnantajien omien käytänteiden varassa. Työmarkkinajohtaja puhuu myös työnantajan imagosta. Puhuessaan hän innostuu:

– Mikä on hyvää työnantajuutta. Siihen vaikuttavat ihan puhtaasti johtamiseen liittyvät kysymykset. Mitkä ovat vetovoimatekijöitä juuri siellä. Mikä on paikallisen työnantajan hanskassa olevaa, mikä liittyy myös kuntabrändiin.

Työehtosopimus sisältää sen, mitä neuvotteluissa sovitaan. Työehdoista sopiminen on jatkuvaa kehittämistyötä. Nybondas-Kangas on erityisen perehtynyt pohjoismaiseen yhteistyöhön.

– Työehtojärjestelmä on kunta-alalla ja alueilla kaikissa Pohjoismaissa hyvin samantyyppistä. Ambitiotaso, historia ja rakennekin ovat hyvin samantyyppistä.

Nybondas-Kangas muistuttaa, että sopimisen kulttuurista pitää olla ylpeä.

– Sitä on pidettävä huolta ja siitä pitää olla aina vähän huolissaan. Voimaannun aina ihan älyttömän paljon, kun tapaan pohjoismaisia kollegoita. Euroopassakin Pohjoismaat ovat isossa huudossa yhteisen sopimisen maina. Se on traditio, jota pitää huoltaa. Pahin skenaario on se, että ollaan vanhoja jääriä ja paras puoli, että tulosta syntyy.

Yksi tuoreimmista aikaansaannoksista maailman muuttuessa on se, että kunta- ja hyvinvointialueet ottivat käyttöön imetystauon työpaikoilla. Se on tasa-arvoteko. Sopimallakin syntyy.

Työmarkkinatyössä katsellaan tämän hetken lisäksi pitkälle tulevaisuuteen.

Erilaisia ratkaisuja

Miten hyvin paikallinen sopiminen sopii kuntiin? Nybondas-Kangas tietää, että kunnat hyödyntävät vaihtelevasti paikallista sopimista. Isoilla työnantajilla on paljon työantajakäytännettä ja paikallista sopimista.

– Paikalliseen sopimiseen on laajat, hyvät mahdollisuudet.

KT:n toimitusjohtaja puhuu esimerkkinä uudesta tasopalkkajärjestelmästä, joka tuli KV-tessiin. Kunta-alan yleisen virka- ja työehtosopimuksen (KVTES) piirissä noin 125 000 palkansaajaa.

– Siihen liittyy paikallista neuvottelua ja jonkin verran paikallista sopimista ainakin tarvittaessa. Ihmiset vaihtavat työpaikkaa ja sitä tullaan julkiselta yksityiselle ja yksityiseltä julkiselle.

Samalla saadaan näkymää, mikä on kunta-alan tapa sopia paikallisesti ja kunta-alan kulttuuri.

– Tietotaito vaihtelee ja kyllä siinä tehostamisen varaa on ihan varmasti. Mutta niin on myös työnantajakäytänteissä: miten työnantaja mieltää työehdot ja oman henkilöstöjohtamisensa.

Voisiko tulospalkkaus olla ratkaisu julkishallinnossa? Tätä vaihtoehtoa ehdotetaan määräajoin, usein sektorin ulkopuolelta.

– Meillä on tehokasta ja järkevää palkitsemista. Tulospalkkaus sopii joihinkin meidän toimintoihin paremmin kuin toisiin. Meillä on erilaista innovaatio- ja kehittämistoiminnan palkitsemista, on suoritepalkkausta, joka liittyy tehokkaaseen työhön erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa, ja on perinteistäkin tulospalkkausta.

Nybondas-Kankaan mielestä voisi olla vaikkapa henkilöstörahastointia.

– Puhun enemmänkin tarkoituksenmukaisesta järkevästä palkitsemisesta, jonka osana myös se tulokseen sidottu palkitseminen on. Yksityisen sektorin asioita ei voi kopioida meille, mutta täytyy löytää omia tapojamme löytää niitä.

Hän haluaisi kehittää palkitsemista myös siihen suuntaan, että ihmiset haluaisivat ottaa vastaan vaativampia tehtäviä. Osaamisen ja vastuun lisäämisestä palkittaisiin.

Mielikuva työnantajana

Työvoimapula puhuttaa. Kunnissa ja hyvinvointialueilla lasketaan eläköitymisten määrää. Uusia ihmisiä tarvitaan tulevaisuudessa. Millainen julkisen alan työnantajamielikuva sitten on?

– Mainettaan parempia. Kun meillä on tämä viranomaisasema, noudatetaan lakeja ja tessiä lähtökohtaisesti. Käytänteitä työpaikoilla noudatetaan. Virheitä sattuu kaikille. On selkärangallista työnantajuutta.

Nybondas-Kangas on harmissaan siitä, että yhden töpätessä ja päästessä lööppeihin, leimataan helposti kaikki.

– Se on tosi epäreilua. Meillä on todella paljon isojen yhteisöjen johtamista. Isot työnantajat ovat valtavia. On isoja konserniyrityksiäkin, jotka ovat kuntaomisteisia. Alalla johtaminen on keskimäärin hyvää. Isoa yhteisöä ei voi johtaa millään mututunnelmalla. Silti johtamista pitää kehittää.

– Mun mielestä se ei mene enää niin, että yksityisellä puolella tapahtuu jotain ja julkinen tulee kymmenen vuoden kuluttua perässä. Voi joskus olla niin, että katsantokanta on toisinkin päin. Esimerkkinä esimerkiksi jossain pienessä kunnassa on matalahierarkinen organisaatio, jossa toimitaan kaikki mukaan -periaatteella. Pieni yksikkö voikin olla johtamisen kannalta olla dynaaminen.

Nybondas-Kangas pohtii, mistä mielikuva huonosta johtamisesta voi syntyä?

– Syntyykö se siitä ruohonjuurikokemuksesta? Kun kansalainen, kuntalainen menee sen palvelun piiriin, ja sitten se näyttäytyy kauhean hierakisena tai hajanaisena. Tuleeko se siitä kokemuksesta, että sen johtamisen on oltava huonoa, kun joku palvelu ei toimi. Julkista puolta jotenkin katsotaan eri silmälasein.

Kuntia on hyvin monenlaisia. Myös suhdanne vaikuttaa kiinnostukseen julkisen alan työpaikkoja kohtaan. Työttömyysaste on hyvin korkea tällä hetkellä ja vaikka on työvoiman saatavuushaasteita, juuri tällä hetkellä työvoimaa saadaan.

– Huomaa, että kellään ei ole pokkaa haukkua niitä työpaikkoja. Mutta kun päästään korkeasuhdanteeseen, taas me ollaan siinä ongelmassa, että aletaan työantajia pistää laudalle, että huono, huonompi, surkein.

Mitä kunnat tai yksittäiset henkilöt kunnissa tai hyvinvointialueilla voisivat tehdä?

– Puhua hyvää omasta työpaikastaan, se on varmaan yksi asia. Meillähän on esimerkiksi lomituspuolella ihania kampanjoita, kun maatalouslomittajista on pulaa ja ihmisiä on siihen työhön kannustettu. Se voi olla ihan sitä arjen tekoa työntekijältä ja työyhteisöltä. Tehdään paljon oppilaitosyhteistyötä, tavoitetaan nuoret, oiotaan vääriä käsityksiä, mutta ennen kaikkea kerrotaan hyvää.

– Työnantajatasolla on mietittävä, onko se työnantajabrändi kirkas ja mikä meidän imago on, mitä me voidaan sille tehdä. Mikä on se meidän ydinviesti työyhteisönä. Totuushan on se, että osittain alueella kilpaillaan samasta työvoimasta.

Nybondas-Kangas muistuttaa, että työnantajien ja työpaikkojen on näyttävä siellä, missä lapset ja nuoret ovat.

Palvelujen tuottamiseen tarvitaan ihmisiä, oli kyse koulusta tai sairaalasta. Miten kuntalaisten palvelut voidaan turvata tulevaisuudessa?

– Kristallisoimalla. Odotan, että eduskuntavaalien ykkösteemaksi nousee hyvinvointivaltion tulevaisuus. Näin pienessä maassa ja toki hankalien yhteyksien päässä osittain tarvitaan keskustelua prioriteeteista ja yhteisistä hyveistä.

– Tarvitaan keskustelua arvoista, jotka konkretisoituvat niinä palveluina. Mikä on tarpeeksi? Totta kai siihen liittyy vastuu palveluista, palveluverkoista, yhteistyö muiden toimijoiden kanssa.

KT:n toimitusjohtaja arvioi, että ”jotain jää myös pois. Jostain me joudutaan luopumaan.”

– Se on ollut myös sen hyvinvointiuudistuksen keskeinen ajuri ja tulee olemaan. Me ollaan itse ajateltu, että meillä on täällä tietty määrä kuntia, mutta se palvelu ei löydy enää joka kunnasta. Näin on ollut totta kai jo pitkään.

Nybondas-Kankaan mielestä tietyt taloudelliset realiteetit on pakko hyväksyä. Se koskee myös kouluverkkoa ja varhaiskasvatuksen ympärillä käytävää keskustelua.

– Toisaalta ajatellaan, että tämäkin on vaihe matkalla johonkin muuhun.

Voiko kuntien määrän vähentäminen auttaa?

– No siihen en halua ottaa kantaa. Onhan se paljon myös kysymys siitä, että miten tehdään ja keiden kanssa tehdään, millaista yhteistyötä tehdään ostopalveluissa ja toisten työnantajien kanssa. Ne ovat niin kovia kansallisia päätöksiä, että se ei ole minun asiani sanoa, montako niitä (kuntia) pitäisi olla.

Sote-uudistukselle Nybondas-Kangas antaisi aikaa ja työrauhaa.

– Tuollainen uudistus vaatii ainakin viisi vuotta että näkee, minne suuntaan tämä nyt on menossa.

Aika ajoin käynnistyy keskustelua tehokkuudesta. Tuotetaanko julkiset palvelut tehokkaasti ja mitä pitäisi tehdä?

– On paljon sen tyyppistä tekemistä kuin työnjakojen tai prosessien kehittäminen.

Kun on tehty vertailuja ostopalveluista ja ”omasta työstä”, tulokset vaihtelevat paljon.

– Tuloksellisuuden ja tehokkuuteen edistämiseksi on asioita, joita me voidaan tehdä. Se on jatkuva prosessi. Niin suurta juopaa sektoreiden välillä kuin usein kuulee sanottavan, en tunnista.

Henrika Nybondas-Kangas nauttii kaupungista ja kahviloista, ei niinkään luonnossa samoilusta.

Kaupungilla kävelijä

Kun ihmisen silmät alkavat säteillä, kun sanoo sanan työehtosopimus, tietää henkilön olevan oikealla alallaan. Henrika Nybondas-Kangas nauttii työstään, mutta helppona hän ei sitä pidä.

– Jälkikasvu on jo aikuistunut, niin töitä voisi tehdä aina. Työn rajaaminen on se haaste tässä työssä. Mä luen tosi paljon, tykkään lukea fyysisiä tuotteita. Olen kulttuurin moniottelija. Kelpaa kaikki muu paitsi hevimusiikki ja sekin pakon edessä.

Nybondas-Kankaan lempiharrastuksia on kävellä kaupungilla ja mennä kahviloihin katselemaan ihmisiä.

– En ole se luonnossa samoilija. Mä olen hitonmoinen penkkiurheilija.

Tiukkoihin tilanteisiin Nybondas-Kangas on kehittänyt itsensä hoitamisen työkalupakin.

– Jos mulla on oikein vaikea tilanne, katson ensimmäisen mahdollisen kylpyläkohteen ja lähden sinne ja itsekseni olen 48 tuntia ja vaellan omissa ajatuksissani ja tulen sitten takaisin. Se on tehtävä joskus. Muuten kyllä tulee iholle tämä työ.

Kotkalaissyntyinen Nybondas-Kangas on nykyään pesunkestävä helsinkiläinen tai itse asiassa töölöläinen.

– Stadi on se nykyinen koti, missä mun lapseni on syntyneet. Helsinki on aika suuri, niin mä oon töölöläinen. Töölöläisyys on se kyläyhteisö, jossa asuu moni ystävä ja jossa mä viihdyn, tunnen omankokoisekseni alueeksi. Töölö on koti.

Myös merellinen Kotka on tärkeä.

– Mä olen syntyperäinen kotkalainen ja siellä on tietysti meri kaikissa muodoissaan, mutta ennen kaikkea sellaisena ihailun kohteena. Ja siellä on sitten se piha ja puutarhassa työskentely. Helsinki on mulle vähän suuri, se on stadi, se on mahtava, se on hieno. Kotkalaisuus on myös asenne. Se on raakaa voimaa.

Kuka

Henrika Nybondas-Kangas