Nuorten kunta-alan työntekijöiden sairauspoissaolot ovat lisääntyneet – Työkyvyttömyydestä suuret kustannukset

Kevan tuoreen tutkimuksen mukaan puolessa julkisen alan organisaatioista on onnistuttu vähentämään sairauspoissaoloista aiheutuvia kustannuksia. Osuus on kasvanut aiemmasta, kerrotaan Kevan tiedotteessa.

Kuitenkin alle 30-vuotiaiden kuntatyöntekijöiden sairauspoissaolot ovat lisääntyneet viime vuosina, kun muissa ikäryhmissä ne ovat vähentyneet. Erityisesti ahdistuneisuushäiriöt ovat lisääntyneet alle 30-vuotiaiden pitkien sairauspoissaolojen syynä.

– Tiukentuvassa julkisessa taloudessa on tärkeää huomioida, että henkilöstön työkyvyttömyydestä aiheutuu julkisen alan työnantajille vuosittain yli 1,5 miljardin euron välittömät kustannukset, joista suurin osa muodostuu sairauspoissaoloista. Siksi työkykyjohtamisen käytäntöjä pitää kehittää ja tuloksekkaita keinoja jakaa laajasti. Tässä työssä Keva on julkisen alan organisaatioiden tukena, tutkimusjohtaja Laura Pekkarinen kertoo.

Jo kesäkuun alussa kerrottiin, että sekä kunta-alalla että hyvinvointialueilla yli 50-vuotiailla poissaolopäivien määrä oli selvästi vähentynyt edeltävään vuoteen verrattuna.

Kustannuksia on vähennetty muun muassa esihenkilötyötä ja johtamista kehittämällä sekä varhaisen tuen mallin tehokkaalla hyödyntämisellä. Henkilöstöasioista vastaavien mukaan esihenkilöille varataan aiempaa enemmän aikaa henkilöstöasioihin.

Muutos on ollut suuri erityisesti hyvinvointialueilla. Niillä toiminnan vakiinnuttua alkuvuosista huomiota on kiinnitetty työkyvyn toimintatapojen rooleihin ja vastuisiin sekä esihenkilöiden kouluttamiseen, kertoo Keva.

Tutkimuksen mukaan myös ymmärrys osatyökykyisten työllistämisen tärkeydestä on vahvistunut julkisen alan organisaatioissa. Uusien tehtävien avautuessa aiempaa useammin selvitetään, onko organisaatiossa osatyökykyisiä tai uudelleensijoitusprosessissa olevia henkilöitä.

Työkykyjohtamisen edistysaskeleista huolimatta organisaatioiden välillä on suurta vaihtelua siinä, miten suunnitelmallisesti työkykyä johdetaan. Kevan mukaan julkisen alan organisaatioissa ylin johto asettaa verrattain harvoin tavoitteita ja käsittelee työkyvyn tilan mittareita johtoryhmissä. Vaikka työkyvyttömyyden kustannusten seuranta on monessa organisaatiossa säännöllistä, ei sen perusteella kuitenkaan tehdä suunnitelmia työkyvyttömyyden vähentämiseksi.

Työkykyjohtamisessa on edistytty erityisesti tilanteissa, joissa työkyky on vaarassa heikentyä, ja organisaatioissa on melko yhtenäisesti käytössä työkyvyn reagoiva, varhainen tuki.

Sen sijaan ennakoivan toiminnan kehitys on ollut epätasaista. Ennakoiva työkykyjohtaminen ja käytännön tukitoimet, kuten työkierto, ovat harvinaisia, vaikka niitä tarvittaisiin erityisesti mielenterveyden tukemisessa varhaisessa vaiheessa.