Nyt haetaan valtionohjausta lopettamaan kuntien ja hyvinvointialueiden nahistelu

Kenen pussista tämä nyt menee? Kuka maksaa vammaisen lapsen iltapäivähoidon tai oppilaan tarvitsemat laajan tuen kulut?

Kunnilla ja hyvinvointialueilla on edelleen ristivetoa siitä, kenelle osa yksittäisistä palveluista kuuluu, vaikka hyvinvointialueuudistuksen aikaa on eletty kentällä pian kolme vuotta.

Kuntaliiton varatoimitusjohtaja Susanna Huovinen ja Hyvinvointialueyhtiö Hyvilin toimitusjohtaja Minna Korkiakoski-Västi ovat kuitenkin yksimielisiä: hyvinvointialueuudistus on toteutunut kokonaisuudessaan kohtuullisen hyvin.

Ei kuitenkaan niin hyvin, etteikö parannettavaa olisi. ”Yhdyspintatyössä”, toisin sanoen arkisessa yhteistyössä ja tehtävien jaossa, on toistuvia ongelmia.

Pahimmillaan ne tarkoittavat ihmisten pompottelua ja eriarvoisuutta eri hyvinvointialueilla.

Kunnissa ja hyvinvointialueilla kysymyksiä pyritään ratkomaan lennossa, ja käytännöt eri alueilla ovat vaihdelleet.

Huovinen ja Korkiakoski-Västi odottavat valtionohjaukselta tarkennuksia. Näitä on toivottavasti tulossa, sillä kaksikon aloitteesta valtiovarainministeriö asetti keväällä työryhmän edistämään kuntien, hyvinvointialueiden ja valtion yhteistyötä.

Tavoitteena on varmistaa, että kuntien ja hyvinvointialueiden vastuut selkiytyvät ja palvelut sujuvat.

Huovinen ja Korkiakoski-Västi ehdottivat eri ministeriöt yhdistävää työryhmää kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikoselle.

– Iloksemme hän ymmärsi työryhmän tarpeellisuuden, Huovinen sanoo.

Työryhmä, johon eri ministeriöiden lisäksi kuuluvat myös Kuntaliiton ja Hyvilin edustajat, kartoittaa parhaillaan kysymyksiä, joihin kansallista ohjausta tai jopa lainsäädännön muutoksia tarvitaan.

Huovisen ja Korkiakoski-Västin mielestä ministeriöissä ei ollut ennen työryhmän perustamista käsitystä siitä, miten kipeästi ohjauksen selkeyttämistä kaivataan.

Pompottelusta eroon

Huovinen ja Korkiakoski-Västi peräävät yhtenäistä ja koordinoitua ohjausta, jotta hankalat tilanteet pystytään jatkossa ratkaisemaan kentällä nopeasti ja yhteneväisesti, samoilla periaatteilla koko maassa.

Korkiakoski-Västi huomauttaa, että niin kauan kuin tehtäväjako ei ole täysin selvä, ihmisiä pompotellaan.

Koordinoinnilla ja yhtenäisillä linjauksilla varmistetaan myös, ettei tehdä päällekkäistä työtä tai anneta asukkaille ristiriitaisia vastauksia.

– Olisi väärin jättää yksittäiset kunnat ja hyvinvointialueet yksin nahistelemaan ja hakemaan ratkaisuja.

Mitkä sitten ovat tyypillisimpiä ristiriitatilanteita kuntien ja hyvinvointialueiden tehtäväjaossa?

Ongelmatilanteita on tullut esimerkiksi sen jälkeen, kun työllisyyspalvelut siirtyivät kuntien vastuulle. Hyvinvointialueille jäi kuitenkin edelleen vastuu työttömien työkyvyn arvioinnista.

Työttömän ihmisen hyvinvointiasiat eivät ole olleet työnjaossa selviä, mitä salassapitomääräykset vaikeuttavat. Tämä ei ole kenenkään etu, kaikkein vähiten työttömän.

Epäselvyyttä on ollut myös vammaisten lasten iltapäivähoidossa ja oppilaiden tuen järjestämisessä.

– Kysymyksiä herää, milloin oppilas on kouluterveydenhuollon tai koulutyötä tekevän ammattilaisen tuen tarpeessa, Korkiakoski-Västi sanoo.

Rahapulassa tulee tavallistakin enemmän kissanhännän vetoa siitä, kuuluuko jonkin palvelun järjestäminen ja maksaminen kunnan vai hyvinvointialueen vastuulle.

Työvoimapalveluiden tukipalvelut, koulun iltapäivätoiminnan järjestäminen ja vammaispalvelut on kyllä kaikki säädetty lakeihin, mutta niihin tarvitaan tarkennusta ja ohjausta.

Kun vaikkapa sosiaali- ja terveysministeriötä ja toisaalta opetus- ja kulttuuriministeriötä koskevaa lakia tarkastellaan ja tulkitaan päällekkäin, huomataan ristiriitoja. Eri ministeriöiden on siis käytävä ongelmakohtia läpi yhdessä.

Oikeuskäytäntö puuttuu

Sen paremmin Kuntaliitossa kuin Hyvilissäkään ei odoteta, että nyt ryhdyttäisiin laatimaan täysin uusia lakipykäliä kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyötä määrittämään. Niiden sijaan toiveena on saada selkeytystä ja linjauksia tilanteisiin, joissa yhteistyö kangertelee.

Toistaiseksi käytössä ei ole esimerkiksi oikeuskäytäntöä, joka helpottaisi ristiriitaisissa tilanteissa.

Hyvinvointialueuudistus oli jättiurakka, jota rakennettiin pitkälle toistakymmentä vuotta, hallitus toisensa jälkeen.

Korkiakoski-Västin mielestä kuntien ja hyvinvointialueiden välillä on ollut yllättävän vähän näkemyseroja, kun pidetään mielessä, miten isoista asioista on kyse. Huovinen on samaa mieltä.

Näin isoon uudistukseen tahtoo jäädä valuvikoja väkisinkin. Ihmiset kuitenkin odottavat, että saavat tarvitsemansa palvelut.

– Kunnat ja hyvinvointialueet ovat samoja kuntalaisia ja kansalaisia varten. Heille on samantekevää, kuka verovaroin tuotettavat palvelut tarjoaa, kunhan niitä saa ja ne toimivat.

– On suuri vastuu rakentaa luottamusta julkisiin palveluihin, Huominen sanoo.

Kunnissa epäilyjä useammin

Yleisesti ottaen uudistus pääsi vauhtiin jouheammin alueilla, joissa kunnat olivat tottuneet tekemään yhteistyötä sotekuntayhtymissä. Muut ovat joutuneet opettelemaan täysin uusia kuvioita.

Kuntaliitossa ja Hyvilissä on joka tapauksessa huomattu, että kentällä pidetään yllä rakentavaa keskustelua ja yritetään ratkoa lennossa myös kipeitä kysymyksiä.

Kuntaliiton ja Hyvilin keväällä julkaistussa selvityksessä kävi ilmi, että yhteistyöhön ollaan tyytyväisempiä hyvinvointialueilla kuin kunnissa.

Huovinen pohtii, että syy tähän tulee jo toimijoiden koosta ja vaikutusvallasta. Kunnat jäävät usein väistämättä pienemmiksi tekijöiksi, mutta niillä on suuri intressi ratkoa asiat nopeasti.

Kärjekkäimmissä tapauksissa yksittäiset kunnat ovat kokeneet, että niiden on tultava kuntalaisen tueksi, jos hyvinvointialueen palvelua ei ole saanut tai se ei ole toiminut.

Myös tilakysymykset ovat akuutteja etenkin kunnissa, joissa hyvinvointialueet ovat irtisanoneet sotekiinteistöjen vuokrasopimuksia.

Korkiakoski-Västi sanoo, että kunnissa on valtava huoli lähipalvelujen etääntymisestä ja tilojen tyhjilleen jäämisestä.

Tällaiset tilanteet ovat kunnissa ikäviä.

Yksi tuore esimerkki on parintuhannen asukkaan Lumijoki, jossa Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue Pohde päätti lakkauttaa yhteisöllisen asumisen yksikön pikaisella aikataululla. Yle kertoi, kuinka kunnanjohtaja sai tiedon päätöksestä kunnanhallituksen jäsenen lähettämästä Whatsup-viestistä.

Voi siis arvailla, millaisia ovat olleet tunnelmat, kun kunnan ja hyvinvointialueen edustajat ovat sittemmin olleet koolla.

Toisaalta suomalaisille on tuskin epäselvää, miten isoja säästöjä hyvinvointialueilta odotetaan.

Kukaan ei osaa sanoa vielä, miten rajusti tuleva velkajarru miljardisäästöineen iskee hyvinvointialueiden ja kuntien talouteen – ja mitä se tarkoittaa yhteistyökuvioihin.

 Kuntien ja hyvinvointialueiden väki etsii yhteisiä ratkaisuja arjen tilanteisiin Yhdyspintaseminaarissa Kuopiossa 1.12.2026.