Uutiset
Opettajilla rankkoja hetkiä ruokalassa – ”Rasittavinta työssäni nykyään”
Opettajat kertovat melun vaikeuttavan opetusta ja heikentävän työssä jaksamista.
Kuuloliiton kyselyyn vastanneista opettajista 59 prosenttia koki, että heidän nykyinen opetustilansa ei ole akustisesti riittävän rauhallinen työn tekemiseen.
Kyselyyn vastanneista (308) opettajista kaikki työskentelivät perusopetuksessa.
Vastauksissa kuvataan, miten meluisuus, äänien sekoittuminen ja tilan vaikea hallittavuus häiritsevät keskittymistä ja opetuksen sujuvuutta.
Nämä kokemukset liitetään erityisesti avoimiin ja jaettaviin tilaratkaisuihin, vaikka suurin osa vastaajista työskentelee edelleen perinteisissä luokkatiloissa.
– Koulun äänisuunnittelussa on epäonnistuttu. Uudessa rakennuksessa ääni kaikuu ja kantautuu kaikkialle, vaikka tilat näyttävät hienoilta, eräs opettaja kertoi kyselyn yhteydessä.
Lisäksi Kuuloliiton julkaisemassa tutkimusraportissa opettajat kertovat uusien koulujen näyttävän visuaalisesti moderneilta ja avarilta, mutta samojen tilojen akustiikka koetaan kuormittavaksi.
Kovapintaiset materiaalit ja avoimet rakenteet luovat ympäristön, jossa äänet eivät vaimene, vaan heijastuvat ja voimistuvat.
Raportin mukana käyttäjien tarpeet, kuten äänenhallinta, rauhallinen oppimisympäristö ja äänieristys tilojen välillä, eivät useiden vastaajien mukaan ole olleet suunnittelun lähtökohtina.
Ruokalassa raskaita hetkiä
Useiden ryhmien samanaikainen toiminta ja akustisten ratkaisujen puute tekevät ääniympäristöstä vaikeasti hallittavan.
Näitä piirteitä kuvattiin kyselyssä vastauksissa laajasti.
Useat opettajat kuvaavat, miten tällainen ympäristö muodostaa pysyvän kuormitustekijän, joka vaikuttaa opetukseen, jaksamiseen sekä kuulon ja äänen hyvinvointiin.
Erityisesti liikunnanopettajat kokevat ääniympäristön vahvasti häiritseväksi. Heistä 28 prosenttia ilmoittaa ääniympäristön olevan erittäin häiritsevä ja 33 prosenttia melko häiritsevä. Yhteensä siis yli 60 prosenttia liikunnanopettajista kokee melun selvästi haittaavana. Osuus on selvästi suurempi kuin useimmissa muissa aineenopettajaryhmissä.
Ruokala nousee aineistossa tilaksi, jonka kuormittavuus voi olla työpäivän raskain hetki, tutkimusraportissa kerrotaan.
Kovapintaiset materiaalit, metallisten välineiden kilinä ja suurten oppilasmäärien kokoaminen samaan tilaan synnyttävät erittäin meluisan ympäristön.
– Ruokalamelu on rasittavinta työssäni nykyään. Tuoleista tulee erittäin kovaa ääntä, kun niitä työnnellään lattiaa pitkin, yksi kyselyyn vastanneista opettajista ilmoitti.
Kurkun käheyttä
Opettajan työssä ääni, keho ja kuulo ovat jatkuvasti käytössä. Ääniympäristö vaikuttaa suoraan siihen, miten nämä työvälineet toimivat.
Meluisassa tai akustisesti haastavassa tilassa äänen pitää kantaa pidemmälle ja kovempaa, mikä rasittaa kehoa ja äänihuulia.
Kyselyn vastauksissa kuvataan äänen väsymistä, kurkun käheyttä ja sitä, kuinka oma ääni ei aina yllä luokan takaosaan asti.
– Opettajan äänenkäyttö vaatii jatkuvaa korottamista, mikä on rasittavaa ja sotii tavoitteita vastaan, eräs opettajista kertoi.
"Uudessa rakennuksessa ääni kaikuu"
Monet opettajat kuvaavat, että koulun tilat ja käytettävissä olevat resurssit määrittävät suoraan sen, millaista opetusta on mahdollista toteuttaa.
He kertovat tilanteista, joissa opetuksen tavoitteet jäävät vajaiksi, koska tilan akustiikka, ryhmien koko tai tilan käyttömahdollisuudet rajoittavat tarkoituksenmukaisia työtapoja.
– Koulun äänisuunnittelussa on epäonnistuttu. Uudessa rakennuksessa ääni kaikuu ja kantautuu kaikkialle, mikä tekee opettamisesta hankalaa, kyselyn vastauksissa pohdittiin.
Ryhmäkokojen kasvu näkyy vastauksissa yhtenä selkeänä syynä ääniympäristön kuormittavuudelle.
Melunhallinnan keinot
Opettajien useimmin käyttämät melunhallinnan keinot liittyvät pedagogisiin ratkaisuihin, siihen, miten työskentelyä ja vuorovaikutusta ohjataan arjessa.
Ylivoimaisesti tavallisin keino oli istumajärjestyksen muuttaminen, jota kertoi käyttävänsä 81 prosenttia vastaajista.
Järjestystä muokataan esimerkiksi sijoittelemalla äänekkäämpiä tai herkemmin häiriintyviä oppilaita kauemmas toisistaan tai lähemmäs opettajaa. Keino koettiin selvästi toimivaksi: käyttäjistä 91 prosenttia arvioi sen erittäin tai melko tehokkaaksi.
Rauhallisten toimintatapojen opettaminen oli toinen laajasti käytetty ratkaisu. Sen oli ottanut käyttöön 76 prosenttia vastaajista.
Tämä voi tutkimusrapotin mukaan tarkoittaa esimerkiksi yhdessä harjoiteltuja siirtymäkäytäntöjä tai ohjeita siitä, miten ääntä käytetään ryhmätyössä.
Melunhallintakeinoja käytetään yleisesti enemmän alakoulussa kuin yläkoulussa.
Yksi selitys voi olla se, että alakoulun opettajalla on enemmän aikaa työskennellä saman ryhmän kanssa, jolloin yhteiset käytännöt vakiintuvat ja niitä voidaan hioa pidemmällä aikavälillä.
Useissa vastauksissa kuvattiin tilanteita, joissa melua ei saanut hallintaan, vaikka opettaja hyödynsi monipuolisesti eri ratkaisuja.
Taustalla ei ollut pelkästään välineiden tai tilojen puute, vaan kokemus siitä, että melua ylläpitävät tekijät liittyivät ennen kaikkea oppilaiden käyttäytymiseen ja ryhmän dynamiikkaan.
Tällöin pedagogiset ja välineelliset ratkaisut koettiin riittämättömiksi pitämään yllä rauhallista työskentelyä.
Monet opettajat kuvasivat, että oppilaiden toiminta on muuttunut tavalla, joka tekee rauhallisen oppimisympäristön ylläpitämisestä entistä vaikeampaa:
– Valitettavasti nykyisin seassa on lapsia, joilla ei ole asiat eikä muiden huomioon ottaminen kunnossa. Suurimmaksi ongelmaksi äänen ja melun suhteen koen oppilaiden oppimisvaikeudet, motivaation puutteen ja levottomuuden, avoimissa vastauksissa kerrottiin.
Tästä on lopulta kyse
Jos ääniympäristöön ei voi vaikuttaa, opettajan arki muuttuu helposti sopeutumiseksi. Monien vastaajien sävyssä kuuluu tutkimusraportin mkaan väsymys ja tunne siitä, että keinovalikoima ei enää riitä.
Melu syntyy oppilasvirroista, samanaikaisista toiminnoista ja äänien sekoittumisesta, jota rakenteet eivät vaimenna.
Lopulta kyse ei ole vain melun hallinnasta, vaan siitä, millaista arkea koulussa pidetään mahdollisena ja millaisissa työolosuhteissa opettajien odotetaan työskentelevän.
Ääniympäristön parantaminen ei ole tekninen yksityiskohta, vaan valinta, joka heijastuu suoraan opetuksen laatuun ja opettajien jaksamiseen.
Lue myös:
