Päätoimittajan kommentti: Ihminen on vanhana muutakin kuin kipeä lonkka tai hoidon kohde
Iäkkäistä ihmisistä puhutaan mediassa usein yhtenä ryhmänä. Tai no joskus korostetaan erityisiä supertyyppejä, jotka 93-vuotiaana käyvät avantouinnilla tai harrastavat aktiivisesti ja 80-vuotiaasta yrittäjästä, joka vielä käy töissä.
On hienoa, että me mediassa tuomme esiin erikoistapauksia. Mutta sitten on se suuri kuva. Vanhuksista tai ikääntyneistä puhutaan ryhmänä, joka on yhdenlainen suurin piirtein 60–95-vuotiaana. Kuvat ovat empatiaa herättäviä valokuvia vanhan ihmisen kädestä.
Ongelmat korostuvat eikä muisteta sitä, että ihminen usein ikääntyy vähitellen, normaalissa elämänkierrossa. Hän siirtyy eläkeläiseksi joko kerralla tai vähitellen, harrastaa, matkustaa, liikkuu, kuluttaa, käy ravintoloissa. Tiedän vaikka kuinka monta yli 80-vuotiasta, jotka elävät vähintään yhtä toimeliasta elämää kuin itse teen. Moni 70-vuotias ja vanhempi tuttuni on palkkatöissä, harrastaa tai tekee vapaaehtoistyötä.
Hyvinkin iäkkäät ihmiset ovat edelleen niitä samoja ihmisiä, jotka ovat vaikuttaneet yhteiskunnassa, tehneet uraa, nauttineet kulttuuriharrastuksista, liikkuneet, hoitaneet lapsiaan ja läheisiään. Siksi mielikuvatkin saisivat monipuolistua niin kotihoidossa kuin mediassa. Että puhe iäkkäistä ja iäkkäille olisi yksilöllistä kuten muunkin ikäisille.
Itä-Suomen yliopiston tutkimuksessa havaittiin, että sanomalehdissä julkaistut kuvat kotihoidosta rakentavat mielikuvaa kiireisestä työn arjesta ja ikääntyneistä passiivisina hoivan kohteina.
Medialla on tärkeä rooli siinä, millaiseksi mielikuvat erilaisista asioista tai ihmisryhmistä rakentuvat, sosiaalipsykologian apulaisprofessori Jari Martikainen sanoo. Sanomalehtikuvien tuottamilla mielikuvilla taas voi olla vaikutusta esimerkiksi siihen, millaiset asiat päätöksenteossa painottuvat.
Tutkimuksessa tarkasteltiin muun muassa sitä, millaista mielikuvaa sanomalehtikuvat rakentavat kotihoidosta ja toisaalta hoivaa tarvitsevista ikääntyneistä, yliopiston tiedotteessa kerrotaan.
Kuvissa kotihoito kuvataan usein tehokkaana toimintana ja hoitajat esitetään aktiivisina toimijoina, kun taas ikääntyneet ovat pääasiassa passiivisia ja yksinäisiä hoivan kohteita.
Professori Elisa Tiilikaisen mukaan poliittinen keskustelu ikääntyneiden palveluista on pitkään ollut järjestelmälähtöistä ja resurssit ovat keskeinen huolenaihe.
– Vähemmän pohditaan sitä, millaisia tarpeita ikääntyneillä on ja miten parhaiten voitaisiin näihin tarpeisiin vastata. Oleellisin asia, eli ikääntyneet itse, näyttää unohtuvan.
Jos Tiilikaisen toive toteutuisi, voisi kotihoitokin vastata oikeasti siihen, miten toimintakykyä ja elämää tuetaan sen sijasta, että vanhuksen luona piipahtaa kerta toisensa jälkeen uusi ja ihmisen elämästä mitään tietämätön hoitaja. Itsestään selvää on, että ihminen ei ole vain kipeä lonkka. Samaan aikaan hän voi olla kylpylälomasta haaveileva, gourmet-ruuasta nauttiva yksilö, joka on seurannut aamun uutisia tiiviimmin kuin kukaan meistä.
Kirjoittaja on Kuntalehden päätoimittaja.
Lue myös: