Rankimman nuorisotyöttömyyden alue pani kunnat hommiin: töitä on löydettävä

Kuvat Timo Seppäläinen

Tilanne oli keväällä Pohjoisen Keski-Suomen työllisyysalueella karmaiseva. Nuorten työttömyys oli koko maan korkeimmissa lukemissa. 

Nuoria oli kyettävä auttamaan vielä enemmän, vaikka töitä työpaikkojen löytämiseksi oli tehty hartiavoimin, tietysti, jo aiemmin.

– Kutsuimme koolle laajan verkoston nuorten kanssa töitä tekeviä, kertoo työllisyyspalvelupäällikkö Merja Sihvonen Pohjoisen Keski-Suomen työllisyysalueelta.

Työllisyysalueeseen kuuluu 13 kuntaa, vastuukuntana toimii Äänekoski.

Kunnista kootun verkoston tehtäväksi tuli löytää toimivia keinoja saada nuoret työnsyrjään. Jokaisessa kunnassa käytiin läpi, mitä vielä voitaisiin tehdä ja millaiset toimet tepsisivät paikallisesti parhaiten.

Olisiko kunnalla tarjota töitä, ja ketä voitaisiin ohjata valmennuksiin tai työkokeiluihin? Miten yrityksiä saisi tiiviimmin mukaan?

Sihvosella on työllisyydenhoidon eri tehtävistä yli 20 vuoden kokemus, mutta nykyisenkaltainen tilanne on hänen mielestään täysin poikkeuksellinen.

Taustalla on historiallisen suuri hallinnollinen muutos, jossa työllisyydenhoito siirrettiin valtiolta kuntien tehtäväksi. Muutos oli hyvissä ajoin tiedossa, ja sitä ehdittiin valmistella.

Mutta sen jälkeen eteen on pamahtanut koko joukko muita asioita, joita nyt pyritään ratkomaan lennossa.

Seppo syöksyy tiukkoihin tilanteisiin

Sovimme Sihvosen kanssa, että nyt ei veisata pelkkää itkuvirttä. Talouden suhdanne on mikä on, eikä kukaan tiedä, mitä esimerkiksi Atlantin takana keksitään seuraavaksi. Kaikki tuo vaikuttaa loppupeleissä työllisyyteen.

Sihvosella on kerrottavanaan pitkän listan verran toimiviksi todettuja käytäntöjä. 

Aloitetaan iloisesta päästä. Jotta työttömiä voidaan auttaa, heitä palvelevien ihmisten on pysyttävä kunnossa. Työhyvinvointia tukemassa on myös huumori, jota edustaa Seppo.

Jokainen henkilöasiakaspalvelussa työskentelevä toimii omalla vuorollaan Seppona ja käy tuuraamassa työllisyydenhoitoa siellä, missä tilanne on kaikkein kriittisin.

Seposta on tullut porukan oma vitsi, ja yhteisiin viestikanaviin lähetetään tunnelmia tuurauspäiviltä. Huumorimielellä otetussa kuvassa saatetaan esimerkiksi maata kaiken antaneena lattialla, kun takana on päivä Seppona.

Sepolle on myös tehty tekoälyn avustamana oma biisinsä.

Huumori taitaa purra tai vähintään olla iso apu.

– Meillä on ollut henkilöstössä suhteellisen vähän vaihtuvuutta. Pidämme organisaation matalana, ja henkilöstö saa vaikuttaa mahdollisimman paljon siihen, miten asioita tehdään. Johto tietää kaiken aikaa, mitä kentällä on meneillään.

Jos töissä huomataan korjattavissa olevia epäkohtia, ne korjataan nopeasti. Eri kunnissa on erilaisia tarpeita, ja käytäntöä järjestellään niiden mukaan.

Sihvonen kertoo esimerkin Uuraisilta ja Pihtiputaalta. Näissä kunnissa selvitettiin työttömyysturvakulun kasvamisen takia, voisivatko yli 58-vuotiaat asiakkaat mahdollisesti siirtyä työkyvyttömyyseläkkeelle.

– Molempiin kuntiin on yhteistyössä räätälöity omat mallit kuntien tarpeiden mukaisesti.

Ei vieläkään norminpurkua

Isot suunnanmuutokset ovat sitten toinen juttu. Työllisyysalueilta on kuulunut jo jonkin aikaa kritiikkiä liian pienestä liikkumavapaudesta.

– Raamit ovat tiukat, vaikka jo pitkään on puhuttu norminpurusta. Norminpurku ei ainakaan meidän arjessamme näy.

Tilannetta pyritään paikkaamaan arkijärjellä ja esimerkiksi katsomaan yhä tarkemmin, millainen on kunkin työttömän palvelutarve.

Tarpeet käyvät selviksi alkupalveluissa. Osaa alkupalvelujen asiakkaista ei siirretä lainkaan vastuuasiantuntijoiden hoteille. Tällaisia asiakkaita ovat esimerkiksi enintään kolmeksi kuukaudeksi lomautetut ihmiset, jotka palaavat töihin lomautuksensa jälkeen.

Vastuuasiantuntijoita ei kannata työllistää myöskään asiakkailla, jotka selkeästi kuuluisivat työkyvyttömyyseläkkeelle.

Jo pitkään on ollut tiedossa, että työllisyyspalveluissa on paljon ihmisiä, joille ei todellisuudessa ole tarjolla mitään työtä. 

Työttömyyden kovin ydin, vaikeasti työllistettävien joukko, on ja pysyy. Vaikeasti työllistyvät pysyvät kortistossa, vaikka talous lähtisi kuinka huimaan nousuun.

Eikä pitkäaikaistyöttömyys ole helpottunut, päinvastoin. 

Yli kaksi vuotta yhtäjaksoisesti työttömänä olleita oli koko maassa keväällä 25 prosenttia enemmän kuin samaan aikaan vuosi sitten.

– He eivät hyödy siitä, että käyvät meillä kolmen kuukauden välein kasvokkaisissa tapaamisissa. Heidän palveluntarpeensa on yleensä muualla kuin työllisyyspalveluissa.

Myös toimeentulolain uudistus toi työllisyyspalveluihin joukon uusia ihmisiä, joita autetaan eteenpäin, usein muun muassa hyvinvointialueen palveluihin.

Sakkomaksuista iso lasku

Sihvonen sanoo, että maan hallituksen tavoitteet työllisyysasteen nostosta näkyvät suoraan työllisyyspalveluiden arjessa.

Hän on tottunut siihen, että kun hallitus vaihtuu, työllisyyspolitiikassa voi olla edessä täyskäännös. Tällä kaudella vauhdissa on ollut vaikeuksia pysyä mukana.

Sihvonen toivoo, että tuleva hallitus ottaisi työllisyydenhoidon uudelleen käsittelyynsä ja tekisi käännöksen erityisesti kuntien työttömyysturvamenoissa. Kunnissa puhutaan sakkomaksuista.

Kehittämispäällikkö Mikko Mehtonen laski keväällä Kuntaliiton blogissa, mitä pitkäaikaistyöttömyyden ja sakkomaksujen paisuminen käytännössä yksittäisille kunnille tarkoittaa.

Outokumpu pystyisi palkkaamaan sakkomaksuilla 20 alakoulun opettajaa, Tampere 743 ja Humppila 4. Tuo neljä tarkoittaa esimerkiksi Humppilassa 300 000 euron laskua ja talouden kaaosta.

Helsingin maksettavaksi on tullut yli 120 miljoonaa euroa. 

Isku etenkin pieniin kuntiin

Monessa kunnassa ja monella työllisyysalueella on taatusti sadateltu, kuinka huonoon ajankohtaan työllisyyspalveluiden siirto kuntiin sattui. Mutta tuskin kukaan osasi ennustaa, miten nopeasti ja kuinka laajaksi työttömyys pahenisi sekä miten isoja sakkoja kunnat joutuisivat kuittaamaan työttömyydestä.

Ei arvattu etukäteen sitäkään, miten paljon päänvaivaa rahoitusmallin muutos tarkoittaa käytännössä. Aiemmin niin sanotulta sakkolistalta pääsi pois, kun työtön siirtyi aktivoivaan toimenpiteeseen, siis esimerkiksi työkokeiluun tai alkoi opiskella.

Tätä nykyä maksuja on maksettava katkeamatta myös näissä tapauksissa.

Sihvosen mukaan kunnissa ja työllisyysalueilla on jouduttu sopeutumaan ”hyvin mielenkiintoiseen tilanteeseen”, kun ison hallinnollisen muutoksen lisäksi on tullut pieniä uudistuksia jatkuvalla syötöllä.

”Mielenkiintoiseksi” tilanteen ja siihen sopeutumisen tekee myös kuntien erilaisuus. Esimerkiksi Pohjoisen Keski-Suomen työllisyysaluetta rahoittavien 13 kunnan talouden puskurit poikkeavat paljon toisistaan: mitä pienempi kunta, sen pienempi budjetti ja sitä pahemmin sakkomaksut iskevät.

Kinnulan 1 500 asukkaan kunnan tilanne on aivan toinen kuin vaikkapa vajaan 19 000 asukkaan Laukaan. Asukasrakenne on erilainen, samoin työllisyyspalveluja kaipaava asiakasryhmä.

– Olemme pyrkineet keskustelemaan tiiviisti kuntien kanssa, millaisia palveluja niistä kuhunkin tarvitaan ja miten niissä olisi mahdollista pienentää työttömyysturvakuluja.

Tuloksia syksyn aikana

Kun työttömyys pahenee, mutta henkilöstön määrää ei voida kasvattaa, työllisyyspalveluiden on pakko priorisoida työtään. Pohjoisessa Keski-Suomessa yhtäkään nuorta ei haluta jättää tyhjän päälle. Heihin keskitytään erityisen paljon.

Syksyn aikana pitäisi näkyä, miten nuoret etusijalle nostava työ alkaa näkyä käytännössä.

Työllisyysalueella on omien valmentajien palvelujen lisäksi omana tuotantona verkkovalmennuksia esimerkiksi tekoälyn hyödyntämisestä työnhaussa.

Asiakasraadit kokoontuvat säännöllisesti kertomaan näkemyksiään siitä, miten työllisyyspalvelujen asiakaspalvelua voisi parantaa.

Yrityksissä on piilotyöpaikkoja, joiden täyttämistä varten ehdokashakuna etsitään ja esihaastatellaan sopivimmat työnhakijat.

Lisää toimivia keinoja etsitään kaiken aikaa, mutta julkisen talouden paineet velkajarruineen pohdituttavat paljon. 

Nyt on pakko pyrkiä vaikuttamaan siihen, ettei työllisyydenhoidosta nipistettäisi lisää. Jos valiokunnissa on tarve asiantuntemukselle, kysykää Pohjoisesta Keski-Suomesta.

On taattua, että jokaiseen pyydettyyn lausuntoon tulee täältä vastaus. 

Miten kunnat ovat onnistuneet?

Työllisyysasiantuntija Lassi Puonti Kuntaliitosta sanoo, että on liian varhaista arvioida, kuinka hyvin kunnat ovat työllisyydenhoidossa onnistuneet.

Hän painottaa, että puolitoista vuotta ei riitä analysoimaan tilannetta. Alku on tarkoittanut tehtävien haltuunottoa, vasta keväällä on päästy työn kehittämiseen.

Kun tehtävät siirtyivät kunnille, rahoitus jäi vajaaksi, joten paikallisesti täytyy jatkuvasti miettiä, miten vajetta voidaan kuroa umpeen.

– Nyt työllisyysalueilla tehdään ensimmäistä kertaa talousarviosuunnittelua, jossa kunnilla on käytössään ensimmäisen tuotantovuoden kustannuksia.

Taloudellinen vertaaminen aiempaan tilanteeseen ennen palvelujen siirtymistä on vaikeaa.

– Toimintaympäristö on muuttunut, ja lainsäädäntö on tiukkaan säädelty. 

Vertailu on turhaa myös sikäli, että aiemmin työllisyyspalvelujen järjestäjä oli yksi ja sama, nyt maassa on 45 erilaista aluetta. Pohjoisessa on erilainen työvoimatarve kuin etelässä, idässä talous toisenlaisella pohjalla kuin lännessä.

– Yksikään työllisyysalue ei ole kuitenkaan ilmoittanut, etteikö kykenisi hoitamaan tehtäväänsä.

Rahoitusvastuu yksittäisillä kunnilla

• Kunnat alkoivat rahoittaa uudistuksen jälkeen entistä enemmän työttömyysturvaetuuksia.

• Yksittäisen kunnan rahoitusosuus muuttuu sekä työttömyyden määrän että pituuden mukaan: mitä pidempään yksittäisen ihmisen työttömyys kestää, sitä isomman osan kunta joutuu etuuskuluista maksamaan.

• Etuuksien rahoitusvastuu on peruskunnilla, vaikka palveluja hoitaisi kuntien puolesta työllisyysalue.