Ryhmäkuri – Väärin ymmärretty demokratian sankari

Teksti Tiina Isotalus ja Jyrki Liikka

Turun ratikkavaltuuston yksi dramaattisimmista hetkistä oli, kun valtuutettu Timo Nurmio piti anteeksipyyntöpuheen, kun hän äänesti ratikan puolesta, vaikka ei olisi halunnut. Nurmion oma valtuustoryhmä (SDP) oli tehnyt äänestyksen jälkeen ryhmäpäätöksen, että Turun demarit tukevat ratikkahanketta.

Nurmio ilmoitti äänestävänsä oman ryhmänsä ryhmäpäätöksen mukaisesti, vaikka hän aiemmin kertoi vastustavansa ratikkaa.

– Turun talous ei ole kovin ihmeellisessä vaiheessa. Kaikesta vähennetään, nuorisotaloja lopetettiin neljä kappaletta. Niitä kaikkia tarvitaan, ja katsoin sillä tavalla, ratikkaakin tarvitaan, mutta että se olisi mahdotonta tällä hetkellä, sanoo 40 vuotta valtuutettuna ollut Nurmio.

Nurmio pyysi ryhmältään kirjallisesti lupaa äänestää toisin.

– En lupaa saanut ja tein päätöksen, että olen ryhmäkurin mukana kuitenkin. Olen aina äänestänyt ryhmän mukana.

Turussa muut ryhmät tekivät sen päätöksen, että valtuutetut saavat äänestää omantuntonsa mukaan. Toisaalta osa ratikkaa vastustaneista valtuutetuista oli pois kokouksesta.

Ryhmän linjaa haetaan myös paikallispolitiikassa

Ryhmäkuri on sanana tuttu, mutta sen käytännön soveltaminen on ehkä suurelle yleisölle vieraampaa. Kunnallispolitiikassa ryhmäkuria sovelletaan kirjavasti, mutta mikäli ryhmäpäätös tehdään, siitä voi seurata sanktioita myös paikallispolitiikassa. Sanktio voi olla huomautus, ryhmästä erottaminen määräajaksi tai erottaminen pysyvästi.

Perinteisesti eduskuntaryhmissä ryhmäkuria ei sovellettu päätöksiin, jotka ovat niin sanottuja omantunnon kysymyksiä tai kansanedustajan omaan alueeseen liittyviä kysymyksiä.

Keväällä kokoomuksen eduskuntaryhmästä erotettiin neljäksi viikoksi kansanedustaja Pihla Keto-Huovinen, joka äänesti porsaiden kastraatiota vastaan. Hän perusteli päätöstään eläinten oikeuksilla.

Sanana ryhmäkuri on voimakas. Toinen ilmaisu on ryhmän linja, joka muodostetaan yhteisen keskustelun kautta. Silloin jokainen saa kertoa oman näkemyksensä.

Jos linja on kuten enemmistö sen päättää, muut menevät sen mukaan.

Yksin ei saa mitään aikaiseksi

Nurmion poliittisen uran vaikein ryhmäpäätös ratikka ei kuitenkaan ollut. Vaikeimmaksi päätökseksi hän mainitsee Turun Puhelin Oy:n myynnin, joka toteutettiin vaiheittain 1990- ja 2000-lukujen taitteessa.

– Silloin esitin ryhmässä, että myynti hylätään, mutta hävisimme äänestyksen 8–6. Pyysin eriävää mielipidettä, ja lopulta äänestin asiassa oman ryhmän mukana.

Nurmio pohtii, että pitäisi ehkä ilmoittaa selvemmin ihmisille, että tällä tavalla me toimimme.

– Kun tehdään ryhmäpäätös, ollaan sen mukana. Ei me mitään yksinään aikaiseksi saataisi. Ei voi ottaa vain rusinoita pullasta.