Saimi Hoyerin sydän sykkii vahvasti oman elämän parhaalle kylälle – Yhteisöllisyys on valtava voimavara

Kuvat Timo Seppäläinen

1. Missä sijaitsee elämäsi kylä, oma sielunmaisemasi?

– Sielunmaisemani sijaitsee ehdottomasti kylässä nimeltä Vaara, Savonlinnassa, Punkaharjulla, Savossa. Siellä olen kulkenut lapsesta saakka, ja viettänyt aikaa Oravalan mökillämme. 16 vuotta sitten rakensimme Oravalan viereen vapaa-ajan asunnon, jonka muutimme sitten pysyväksi asunnoksi. Avarista ikkunoista näkyy Saimaa, ja vieressä kohoavat korkeat petäjät, joihin voin nojata silloin, kun maailma tuntuu keinuvan. Rakastan myös maisemaa, joka kotiini avautuu. Muuttuva maisema on kuin taulu, joka valuu sisälle asti. Kun tulen Helsingin suunnalta, jo Lappeenrannan kohdalla tuntuu, että olen kotona. Ja itse asiassa, sama tunne tulee toiseenkin suuntaan.

2. Mikä viehättää pienessä kylässä?

– Vaara on toden totta pieni kylä. Meillä on noin 80 asukasta, mutta monenlaisia asukkaita, myös Helsingistä muuttaneita. Pidän siitä, että saan selviytyä yksin. Naapuriin on luotani matkaa seitsemän kilometriä. Toisaalta apua saan aina tarvittaessa. En pelkää. Ajattelen, että asun Vaarassa niin kauan kuin suinkin kykenen ja luotan myös siihen, että ystäväni ja lapseni saapuvat avuksi, jos sellainen tarve tulisi.

3. Millainen on suhteesi Helsinkiin?

– Helsinki on syntymäkaupunkini ja aina erityinen. Helsingissä vietän osan ajastani. Aika pääkaupungissa on tosin hyvin erilaista kuin Vaarassa. Tapaan paljon ihmisiä ja hoidan työasioita, käyn ulkona syömässä. Päivään mahtuu useita kohtaamisia tai kokouksia. Lopun aikaa, yleensä illat, vietän poikani luona ja hänen kanssaan, mikä on äärimmäisen tärkeää. Vaikka Helsinki on tärkeä, täytyy sanoa, että tänään on torstai ja odotan jo ylihuomista lauantaita, kun pääsen kotiin.

4. Mistä syntyy elävän kylän voima?

– Ihmisistä! Yhteisöllisyys on valtava voimavara! Meillä on Vaarassa aktiivinen kyläyhteisö ja kylätalo, jossa kokoontua. Tiedän, että ihmiset tukevat toisiaan, ja vaikka ajaisin autoni lumipenkkaan yöllä kahdelta, joku tulisi varmasti auttamaan. Tunnen ne ihmiset lapsuudestani lähtien, se antaa voimaa. Italiassa on yhteisöllisyyttä, josta Suomessa voisimme ottaa vähän mallia. Siellä kaikki pölpöttävät yhdessä ja touhuavat asioitaan. Aina ei voi luottaa siihen, että joku muu hoitaa, valtio vaikka. Kyllä ihmisten pitää itsekin toimia ja huolehtia toisistaan. Haluaisin, että joka kylässä olisi kyläpäällikkö! Ja kylähulluja, persoonallista väkeä. Ja kahviloita. Sellaista elämää, joka pitää valot päällä.

5. Mikä suomalainen seutu on sykähdyttänyt erityisellä tavalla?

– Puhujana kierrän ympäri Suomea, ja olen nähnyt paljon erilaisia kyliä ja kaupunkeja. Viimeisen vuoden ajalta mieleeni on jäänyt erityisesti Kalajoki. Tiesin, että siellä on upeat hiekkasärkät ja odotin matkaa. Matkasta tuli raskas, sillä ystäväni kuoli juuri sitä ennen, enkä voinut asiasta puhua. Oli talvi ja särkät ja meri olivat lumen ja jään peitossa. Näky oli kuitenkin vaikuttava, kun kävin kävelyllä ja jotenkin koko tilaisuus jätti minuun jälkensä. Haluan ehdottomasti käydä Kalajoella uudelleen kesällä!