Selvitys toi esiin ison huolenaiheen: Kunnista puuttuvat maankäyttöpolitiikan osaajat

Monessa pienessä kunnassa ei työskentele yhtäkään täyspäiväistä maankäyttöpolitiikan ammattilaista. Konsulttien runsas hyödyntäminen kasvattaa riskiä julkisen vallankäytön liukumisesta yksityiselle toimijalle, kerrotaan Kuntaliiton selvityksessä.

Maankäyttöpolitiikan asiantuntemus ei saa valua pois kunnista, vaan kyse on olennaisesta kuntien itsehallintoon kuuluvasta asiasta, Kuntaliitto korostaa.

Selvityksen pohjana olevaan kyselyyn vastasi 61 kuntaa, joiden väkiluku kattaa 50 prosenttia Manner-Suomen väestöstä. Lisäksi haastateltiin 15 kuntien asiantuntijaa. Selvitys on ainutlaatuisen kattava kuvaus kuntien maankäyttöpolitiikasta.

Selvityksen mukaan kaikenkokoisilla kunnilla on pulaa kaavoituksen ja maapolitiikan osaajista. Alle 10 000 asukkaan kunnissa käytettävissä on harvoin edes yhden henkilötyövuoden panosta. 

– Tilanne on hyvin huolestuttava. Kuntien maankäyttöpolitiikka on noussut aiempaa vahvemmin kasvun ja elinvoiman ajuriksi, joten jokaisella kunnalla tulisi olla käytössään maankäyttöpolitiikkaan liittyvää asiantuntemusta joko itsellään tai kuntayhteistyön kautta. Lainsäädännön on tuettava pitkäjänteistä maankäyttöpolitiikkaa ja turvattava kuntien itsehallinnollisen kaavamonopolin säilyminen, korostaa yhdyskunta ja ympäristö -yksikön johtaja Pirjo Sirén Kuntaliiton tiedotteessa. 

Kunnan asukasmäärä ei kuitenkaan yksin selitä maankäyttöpolitiikan resursseja. Kaavoituksen ja maapolitiikan tarvetta määrittävät ennen kaikkea seudun kehityspotentiaali, markkinatilanne, toimintakulttuuri ja maaomaisuuden rakenne. 

– Selvitys tukee käsitystä siitä, että maankäyttöpolitiikka on edelleen keskeinen osa kunnallista itsehallintoa. Tätä perustaa haastavat kuitenkin samanaikaiset kehityskulut, kuten resurssi- ja osaamisvajeet, maanomistajien painoarvon vahvistuminen yhteiskunnassa sekä uhka kunnan liikkumavaran kaventumisesta uudistuvan lainsäädännön yhteisvaikutusten myötä, arvioi kehittämispäällikkö Laura Suurjärvi. 

Pienissä kunnissa kaavoitus tukeutuu laajasti konsultteihin. Konsulttien käyttö ei ratkaise osaajapulaa, sillä myös konsulttitoimeksiantojen tilaaminen ja työn ohjaus vaatii asiantuntevaa ohjausta. 

Pienessä kunnassa yksittäisen työntekijän lähtö tai rajalliset mahdollisuudet perehtyä kaavoitukseen voivat lisätä toiminnan haavoittuvuutta sekä riippuvuutta ulkopuolisista konsulteista. Kuntaliiton mukaan tämä voi johtaa tilanteisiin, joissa kaavoituspäätösten valmistelun laatu ja johdonmukaisuus heikkenevät ja riski julkisen vallankäytön liukumisesta yksityiselle toimijalle kasvaa. 

– Kuntien välisiä yhteistyörakenteita tulisi kehittää suuntaan, jossa asiantuntemusta voidaan hankkia toisesta kunnasta tai toteuttaa kuntien välisenä yhteistyönä nykyistä joustavammin. Kaavoitus ja maapolitiikka ovat julkisen vallan käyttöä, jossa viranomaisen vastuuta ei voi ulkoistaa yksityiselle osapuolelle, toteaa selvityksen toimittanut suunnittelija Karri Wickman. 

Kuntien maankäyttövalmisteluun ja -päätöksiin liittyy vaikutusyritysten riskejä. 

Kuntahallinnon ulkopuolella myös aluehallinnon toimijoilla (ELY, Väylävirasto ja maakuntaliitot), maanomistajilla ja yrityksillä on vaikutusvaltaa maankäyttöpolitiikassa. 

Maankäyttöpäätöksiin liittyy lähes aina merkittäviä taloudellisia arvoja ja laajaa harkintavaltaa. Kaava voi nostaa maan arvoa, avata tien suurille investoinneille ja yrityksille tai ratkaista sen, mihin kunnan kasvu tulevina vuosina suuntautuu.   

Valtioneuvoston korruption vastainen strategia tunnistaa riskialueiksi muun muassa rakennusalan, julkiset hankinnat, maankäytön ja kaavoituksen sekä poliittisen päätöksenteon, todetaan Kuntaliiton tiedotteessa.

Selvityksestä käy ilmi, että maanomistajat kykenevät monissa tilanteissa määrittämään suunnittelun suuntaa, vauhtia ja mahdollisuuksia. Suurissa kunnissa maanomistajien rooli voi korostua, koska heidän toiminnastaan voi muodostua kunnalle sellaisia reunaehtoja, jotka vaativat kunnalta yhteensovittavia toimenpiteitä. Pienissä kunnissa maanomistajia ei aina koeta kunnasta erillisiksi vaikutusvaltaisiksi toimijoiksi, vaikka heidän roolinsa voi olla käytännössä hyvinkin merkittävä. 

Yritysten vaikutusvalta näyttää taas liittyvän siihen, että maankäyttö kytkeytyy monissa kunnissa yhä tiiviimmin taloudellisiin investointeihin, työpaikkaomavaraisuuden kehittämiseen ja elinvoimapolitiikkaan.

– Yritykset ovat kuntien keskeisiä yhteistyökumppaneita, joiden rooli kunnan elinkeinopolitiikassa koetaan usein positiivisena ja välttämättömänäkin. Yritysten asema voi silti kääntyä myös haasteelliseksi, esimerkiksi silloin, jos yksittäinen yritys muodostaa kunnalle lähes ainoan ja keskeisen verotulo- ja työpaikkaperustan. Yrityksen mahdollisuus laajentaa tai supistaa toimintaansa luo epäsuoran mutta selvän neuvottelupaineen kunnan maankäytön pohdintaan. Kunnan on tällöin harkittava tarkkaan, missä asioissa se voi joustaa yrityksen eduksi ja missä ei, Karri Wickman selittää. 

– Jos kunta ei pysty arvioimaan hankkeen vaikutuksia, kustannuksia, aikatauluja tai suhdetta strategisiin tavoitteisiin, päätöksenteko voi ajautua etenemään jopa ulkopuolisten toimijoiden ehdoilla. Tämä voi heikentää sekä kunnan taloudellista asemaa että kuntalaisten luottamusta siihen, että ratkaisut palvelevat yhteistä etua, sanoo kehittämispäällikkö Anne Jarva .