Sonja Pietiläinen väitteli ajankohtaisesta aiheesta: ”Äärioikeistolaisuudessa ilmasto-oikeudenmukaisuus on unohtunut”

Outi Airola, teksti

Oulun yliopistossa on tarkastettu viime viikolla kiinnostava väitöskirja. Sonja Pietiläisen tutkimus pureutuu äärioikeiston käsityksiin ilmastonmuutoksesta otsikolla ”Äärioikeiston rodullinen maantiede: ilmastopolitiikka Suomessa ja Venäjällä”. Tutkimus perustuu Suomen perussuomalaisten poliitikkojen haastatteluihin sekä venäläisen Izborskii-klubin julkaisuihin.

– Olen aina ollut kiinnostunut kansallisidentiteetteihin ja kansallisuuteen sekä rasistiseen vihapuheeseen liittyvistä kysymyksistä, valaisee Sonja Pietiläinen työnsä taustoja.

Tutkimus sai vauhtia kymmenen vuoden takaisista tapahtumista, jolloin eurooppalainen politiikka alkoi muuttua.

– Tutkijana olen aina ollut kiinnostunut ajankohtaisista ilmiöistä. Tuolloin jytkyjä tuli Suomen lisäksi myös muualla Euroopassa ja populismi lähti nousuun. Samaan aikaan nousi keskustelu ilmastonmuutoksesta ja olin mukana Lundissa tutkimusprojektissa, joka tutki Euroopan äärioikeistoa ja yritti ymmärtää näiden puolueiden ilmastopolitiikkaa, kertoo Pietiläinen.

Hän korostaa käyttävänsä äärioikeisto-nimikettä kattoterminä, joka pitää sisällään myös erilaisia laitaoikeistoon lukeutuvia puolueita. Näitä puolueita yhdistää muukin kuin maahanmuuttovastaisuus.

– Maahanmuuttovastaisuus ei ole puolueperheen ainoa keskeinen puoluepolitiikan ydin, toinen on ilmastopolitiikan vastaisuus. Ja maahanmuuttovastaisuus on sekin hämäävä termi, koska perussuomalaiset eivät ole kaikkia maahanmuuttajia vastaan. On paljon ihmisiä, jotka he ovat valmiit Suomeen hyväksymään.

Ilmasto-oikeudenmukaisuus kateissa

Sonja Pietiläinen käyttää termiä ”ilmastoestäminen” puhuessaan niistä strategioista, joilla laitaoikeiston puolueet pyrkivät hidastamaan tai estämään ilmastopolitiikan toimia tai kiistämään koko ilmastonmuutoksen.

– Perussuomalaisten ryhmässä politiikan keskeinen kulmakivi maahanmuuttovastaisuuden lisäksi on ilmastoestäminen. Politiikka nojaa suomalaisten erityiseen luontosuhteeseen ihmisvihamielisellä tavalla. Ajatellaan esimerkiksi, että tietyt kansat eivät ole yhtä siistejä tai heidän luontosuhteensa ei ole yhtä hyvä kuin suomalaisten.

Pietiläinen näkee ajattelussa rasistisia piirteitä.

– Siinä on merkkejä valkoisen ylivaltaan nojaavasta politiikasta, jossa katsotaan, että osa ihmisryhmistä ansaitsee kärsimyksen ilmastonmuutoksen aikakaudella. Ilmastonmuutos kehystetään rodullistettujen ihmisten syyksi ja siten siirretään poliittinen ja moraalinen vastuu ilmastonmuutoksesta pois pohjoismaista ja Euroopasta.

Tutkija muistuttaa, että ilmastonmuutos kohtelee ihmisiä eri tavoin.

– Suomalaisilla on resurssit suojautua ilmastonmuutokselta, mutta kaikilla kansoilla ei ole.

Äärioikeistolaisuudessa ilmasto-oikeudenmukaisuus on unohtunut ja nationalistinen, ihmisvihamielinen politiikka tullut tilalle. Oma olemassaolo on oikeutettu, toisten ei.

Maalittamista ja vihapostia

Sonja Pietiläinen tietää, että tuoreen väitöskirjan julkistaminen aiheuttaa kovaa vastarintaa.

– Kaikkia puolueita on Suomessa tutkittu, mutta kun alkaa puhua laita- ja äärioikeistosta, tietää että haastattelujen jälkeen sähköposti täyttyy vihaviesteistä ja käynnistyy suoranainen maalittaminen.

Hän näkee nyt käsillä olevan ajan olevan hankala tuoreelle tutkimukselle.

– Elämme aikaa, jolloin pyritään vaientamaan kriittistä keskustelua. Pelätään, että geopoliittinen tilanne on sellainen, että ei voida edes puhua suomalaisesta ja venäläisestä äärioikeistosta samassa väitöskirjassa.

Itse hän pitää vapaata tutkimusta ja keskustelua tärkeänä asiana tässä ajassa.

– Näen oikeudenmukaisuuden ja empatian tärkeinä asioina, joita yritän tuoda keskusteluun.

Tutkijana roolini ei ole se, että tarjoan ratkaisuja, mutta pyrin osoittamaan, kuvaamaan ja selittämään olemassa olevia ilmiöitä.

Hänestä ilmastoestäminen on asia, josta puhutaan liian vähän.

– On tärkeää puhua kriittisesti tästä ilmiöstä eli äärioikeiston noususta ja ilmastoestämisen politiikasta, koska ilmastonmuutos on täällä jo. Nyt tarvittaisiin demokratian lisäämistä, ei sen kaventamista. Kyseessä on huolestuttava ilmiö, eurooppalainen ilmiö, mutta Suomessa kriittinen keskustelu on vasta alussa, toteaa Pietiläinen.