Turvallinen arki voitti nomadielämän – Pienelle paikkakunnalle palaaminen oli hyvä päätös

Linda Gonzaga jätti vuonna 2009 lukion jälkeen kotikaupunkinsa Virrat ajatuksella, että ei koskaan palaa. Samoin veikkasivat hänen kaverinsa. Tarina on tuttu monelle pienen paikkakunnan kasvatille. Nyt vuonna 2026 Gonzaga istuu kuitenkin työpaikallaan Virtain kaupungintalolla hoitamassa henkilöstöpäällikön virkaa. Reilun 6000 asukkaan pirkanmaalaiskaupunki on saanut hänestä paluumuuttajan. Elämä tuntuu helpolta ja hyvältä. Puolison kanssa yhteinen koti on muodostunut Lindan synnyinkaupunkiin. Perhe on kasvanut jo yhdellä lapsella ja uuden tulokkaan saapumista maailmaan odotetaan. 

Tyytyväisyys omiin ratkaisuihin paistaa Linda Gonzagasta hänen kertoessaan kierroksestaan maailmalla ennen paluutaan Virroille. Muutoksia ja sattumuksia hänen tarinastaan ei puutu. Linda jätti Virrat aikomuksenaan opiskella psykologiksi. Jyväskylässä opintojen parissa kului vuosi. Homma ei lopulta osoittautunut omaksi. Osoite vaihtui kauemmaksi kotiseudusta, Helsinkiin. Helsinki tuntui kodilta ja elämä asettui sinne omistusasuntoa myöten. Opinnotkin vaihtuivat Metropolian tradenomiopintoihin. Oma ala löytyi henkilöstöhallinnosta. Arki rullasi.

Filippiineillä jumissa

Seuraava iso muutos iski kohdalle vuonna 2017. Kaverin häät pienessä filippiiniläiskylässä johdattivat Lindan yhteen tulevan puolisonsa Chris Gonzagan kanssa. Tästä alkoi ajanjakso, jolloin Linda asui vuorotellen Suomessa ja Filippiineillä. Vuonna 2019 Linda matkusti jälleen kerran Filippiineille. Sattuma puuttui peliin ja koronapandemia sulki rajat. Pariskunta jumittui Filippiineille kuukausiksi. 

– Oltiin surffaamassa pikkukylässä ja emme päässeet sieltä pois. Nukuimme kolme kuukautta riippumatossa. Ei mitään valittamista siinä elämässä, muistelee Linda ajanjaksoa. 

Rajojen avauduttua Linda palasi Suomeen. Pariskunta ei matkustusrajoitusten vuoksi nähnyt toisiaan puoleentoista vuoteen. Kohtaamispaikaksi järjestyi lopulta Sri Lanka, jonne molemmat saivat viisumit. Sieltä matka jatkui rajojen jälleen auettua Filippiineille, jossa pariskunta meni naimisiin. Tässä vaiheessa Linda jo tiesi tulevansa pian äidiksi ja päätti synnyttää Suomessa. Paluu oli edessä. 

Nomadit asettuvat

Muutto Suomeen vuonna 2022 oli samalla suoraan muutto Virroille. Valinnassa painoivat Virroilla asuvat sukulaiset ja muu sosiaalinen verkosto. Side oli vielä vahva, kiitos tiiviin yhteydenpidon synnyinseutuun. Koska Linda Gonzaga teki siinä vaiheessa etätöitä, ei työpaikkakaan toiminut rajoittavana tekijänä muutolle. Hän myöntää kuitenkin ajatuksellisen muutoksen olleen suuri paluun äärellä. 

– Aluksi ajattelimme olevamme nomadeja, emmekä oikein asetu mihinkään. Jännästi lapset jotenkin muuttavat kuitenkin ajatusta. Nyt tämä tuntuu hyvältä paikalta olla. 

Linda Gonzaga korostaa pienen paikkakunnan tarjoamaa turvallisuuden tunnetta. Lapsiperheessä tämä on arvostettava asia. Lasten kannalta sukulaisten luoma turvaverkko on osoittautunut toimivaksi ja tarpeelliseksi. 

Pohdintaa muuttopäätöksessä aiheutti se, miten aviomies Chris sopeutuu pienelle paikkakunnalle. Suuremmissa kaupungeissa on aina helpompi sulautua joukkoon ja erilaisuuteen on ehkä enemmän totuttu. Helsinki olikin yksi vahva vaihtoehto juuri tämän takia. 

Ehkä hieman yllättäenkin nimenomaan Chris on ollut Suomeen asetuttuaan sitä mieltä, että Virrat on oivallinen paikka elää ja asua. Erähenkisenä ihmisenä hän nappaa tarvittaessa teltan mukaansa ja lähtee luontoon. Vaativampaa retkeä kaivatessaan hän suuntaa Lappiin vaeltamaan. Välillä perheen pian nelivuotias tytär kulkee mukana myös yönyliretkillä. 

– Hän on retkeilijä ja kiipeilijä, niin täältä hän löytää tekemistä. Hän on kyllä kotiutunut jopa paremmin kuin minä, kuvailee Linda Gonzaga puolisonsa sopeutumista ja jatkaa nauraen aina arvelleensa Chrisin olleen entisessä elämässään suomalainen. 

Samalla Linda sanoo, että molemmilla on nyt hyvä olla täällä. Kummallakin on myös paikkakunnalla vakituinen työpaikka. Chris löysi oman paikkansa lemmikkieläintarvikemyymälän varastohommista. Lisäksi häntä työllistävät Nuorisokeskus Marttisen kiipeilyohjaajan tehtävät. Linda puolestaan päätyi nykyiseen työpaikkaansa suoraan äitiyslomalta kolmisen vuotta sitten. Kaikki tuntuu loksahtaneen paikalleen. On ollut iso, mutta hyvä elämäntyylin muutos asettua pienelle paikkakunnalle. Perhe-elämän säännöllinen rytmi tuntuu sekin omalta, kun on ensin reissannut ympäri maailmaa.

Avarakatseisuus kasvaa

Linda kiittelee miehensä olevan sopeutuja. Hän kuvailee Chrisin mentaliteetin olevan, että elämä on tässä ja nyt. Turhasta ei valiteta, vaan eletään. Itseään hän kuvailee enemmän tulevaisuutta suunnittelevaksi ja joskus aavistuksen hitaammaksi päätöksentekijäksi. Hakemistaan Virtain kaupungille töihin hän ei kuitenkaan pitkään pohtinut. Homma tuntui heti omalta, joten hakupaperit lähtivät nopeasti matkaan. 

Chrisin lisäksi myös Linda arvostaa luontoa. Se on helppo huomata hänen puheistaan. Hän muistelee, että etenkin Filippiineiltä aina Suomeen tullessa luonto oli yksi Virroille vetävä asia suvun ja perheen lisäksi.

– Täällä on kuitenkin ne juuret ja tämä on tuntunut aina kodilta. 

Mitä muualla vietetyt vuodet sitten ovat opettaneet? Avarakatseisuutta on tarttunut ainakin mukaan, toteaa Linda Gonzaga. Reissut ovat opettaneet näkemään asioita monesta eri perspektiivistä. Hän täsmentää ajattelevansa, että jos hän olisi aina asunut Virroilla, olisi hänen ajatusmaailmansakin aika paljon pienempi tai ainakin erilainen. 

– Se, että ymmärtää, miten pieni paikka Suomi ja Virrat on, summaa Gonzaga maailmalta saadut ajatuksensa.

Jatkossakin Gonzagan pariskunta aikoo reissata säännöllisesti Filippiineillä. Visiitit maailmalla auttavat myös arvostamaan muun muassa ilmaista varhaiskasvatusta, luontoa ja turvallisuutta. 

Lindan pitää hetki miettiä kun kysyn mistä hän on Virroilla asuessaan mahdollisesti joutunut luopumaan. Pienen pohdinnan jälkeen hän muotoilee kaipaavansa joskus enemmän erilaisten ihmisten kohtaamisia. Toki myös Virrat on hänen silmissään muuttunut monimuotoisemmaksi paikaksi kuin mitä se oli hänen nuoruudessaan. 

Kaukana lähellä

Jos Linda Gonzagan pitäisi markkinoida Virtain kaupunkia asuinpaikkana ihan tuiki tuntemattomalle nostaisi hän kärkeen luonnon sekä uudet koulut ja toimivan varhaiskasvatuksen. Turvallisuutta lisää se, että lapset tunnetaan, he eivät ole vain nimiä listassa. 

Työssään henkilöstöpäällikkönä Linda Gonzaga seuraa läheltä Virtain kaupungin työelämää, henkilöstön saatavuuteen liittyviä kysymyksiä ja työnantajakuvan kehittämistä. Hänelle on muodostunut selkeä ajatus siitä, mikä hankaloittaa ihmisten muuttopäätöstä. Pitkät välimatkat ja julkisen liikenteen puute ovat asioita, joita monet varmasti miettivät pohtiessaan paluuta ja muuttoa. Vaikka Virrat on näennäisesti keskeisellä paikalla, on kaupungista kuitenkin sata kilometriä isompiin kaupunkeihin eli Tampereelle, Jyväskylään ja Seinäjoelle. Suuret paikkakunnat tarjoavat enemmän työmahdollisuuksia. Ellei töitä Virroilta löydy tai ei ole mahdollisuutta etätyöhön, muodostuu töissäkäynti päivittäin tai edes viikoittain isommassa kaupungissa haastavaksi. 

Virtain kaupunkia Conzaga pitää joustavana työnantajana. Hybridityön mahdollisuus lisää kiinnostavuutta avoimia työpaikkoja kohtaan. Kaupungin palkkalistoilla onkin jonkin verran noin puolentoista tunnin automatkan päässä asuvaa väkeä. He eivät käy joka päivä toimistolla. Suurin osa työntekijöistä on kuitenkin lähialueelta. Tässä kaupungin sijainti kolmen maakunnan rajalla tuo ehkä etua. Välimatkat ovat siedettävät naapurikuntiin myös Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen puolelle. 

Kaupungin teollisuuden kivijalkana ovat metalli- ja muoviteollisuus. Työmahdollisuudet vaihtelevat toimialoittain, mutta Virroilta ja lähialueelta löytyy Gonzagan mukaan kohtuullisen monelle työtä etsivälle vaihtoehtoja. Hän kuitenkin muistuttaa, että pelkät työpaikat eivät välttämättä riitä. Työn perässä saatetaan muuttaa paikkakunnalle, mutta muuttaneet ihmiset pitäisi saada pidettyä seudulla. Täysin ulkopuolisena tulevien sitouttamiseksi yhteisöllisyys ja hyvä vastaanotto ovat tärkeitä. Toki henkilökohtaisiin ratkaisuihin vaikuttavat jokaisella eri asiat. Suuri vaikutus voi olla vaikka harrastusmahdollisuuksilla. Hetken miettimistauon jälkeen Linda Gonzaga nostaa jälleen esimerkiksi miehensä Chrisin, joka on löytänyt harrastuksiinsa Virroilta hyvän ympäristön.

– Hänhän viihtyy täällä vallan mainiosti, Gonzaga naurahtaa ja jatkaa muistuttaen, että tärkeää on olla mielekästä tekemistä töissä ja vapaa-ajalla. Pelkästään puolison tai työn perässä muuttava ei välttämättä pitkään tyytyväisenä pysy. 

Liikkeelle lähellä

Linda Gonzagan rakkaat paikat löytyvät luonnosta. Suvun mökki Vaskivedellä, Pukkivuoren pururata ja usein lenkkimaastoksi valikoituva Toriseva rotkojärvineen.

– Se on kyllä hieno paikka. Siellä on myös kiva luontopolku, jonne menen lenkille aina kun mahdollista.

Myös moneen muuhun lajiin kuin lenkkeilyyn löytyy Virroilta erinomaiset harrastusmahdollisuudet. Lumilautailusta innostunut nainen pääsee rinteeseen kotipaikkakunnallaan. Niin ikään pari vuotta sitten iskeneeseen avantouinti-innostukseen löytyy tarvittavat harrastuspaikat läheltä. Kovanluokan harrastajalle kausi avantouinnissa on kuitenkin sen verran pitkä, että Linda puhuu omalla kohdallaan mieluummin ehkä talviuinnista kuin avantouinnista. Jäitä ja avantoja ei innokas harrastaja malta välttämättä odottaa. Surffaus sen sijaan on laji, jota Virroilla ei voi harrastaa. Linda hurahti omien sanojensa mukaan lajiin Filippiineillä. Nyt harrastaminen vaatii matkustusta. Mutta säännölliset reissut Filippiineille auttanevat asiassa. 

Virroilla pysytään

Palataan vielä vuoteen 2009 jolloin Linda Gonzaga lähti Virroilta ajatellen, ettei ikinä palaa takaisin paikkakunnalle asumaan. Mitä hän toivoisi omille lapsilleen jääneen Virroilta mieleen, kun he parinkymmenen vuoden kuluttua todennäköisesti lähtevät maailmalle? Vastauksessa korostuu koulutus, mutta myös tietyllä tavalla vanhanaikaiset, yhteisölliset arvot.

– Turvallinen olo ja ja tunne, se että muutkin aikuiset ovat turvallisia kuin vaan vanhemmat, tiivistää hän ajatuksensa.

Elämä on kuitenkin tässä ja nyt. Linda Gonzaga kertoo, että suunnitelma on pysyä Virroilla ainakin sen aikaa kun lapset ovat pieniä. Tosin samaan hengenvetoon hän mainitsee, että eihän sitä koskaan tiedä ja myöntää, että työelämä ohjaa toki paljon sijoittumista.