Tutkija: Viimeistään nyt on aika pohtia digitalisoimisen tärkeyttä

Kuntien on muutettava hallintoaan ja vauhditettava digitalisaatiota, perjantaina Tampeella kuntapäättäjille esiintyvä Johan Magnusson sanoo.

Kunnat on rakennettu hallinnoimaan, ei tekemään muutoksia. Kun kunnat joutuvat tekemään muutoksia, liike usein pysähtyy, ikään kuin ”kuin yritettäisiin puristaa vettä kivestä”

Johan Magnusson on Göteborgin yliopiston tutkija ja pääpuhuja huomenna Tampereella järjestettävässä ruotsin- ja kaksikielisten kuntien verkostoitumistapahtumassa.

Lue lisää: Kommunarenan25

– Seuraamme avainlukuja, jotka liittyvät hallintoon, ei kehitykseen. Kunnat tietävät harvoin, kuinka paljon ne käyttävät kehitykseen, mitä vaikutuksia sillä on tai miten se hyödyttää asukkaita.

Lue alkuperäinen Kommuntorgetin juttu (på svenska) tästä.

Johan Magnusson tutkii hallintoa, digitalisointia ja tekoälyä suurissa organisaatioissa, pääasiassa julkisella sektorilla. Hän kertoo esimerkin Göteborgin kaupungista.

– Se on Ruotsin toiseksi suurin kunta, jossa on 40 yritystä ja noin 65 000 työntekijää. Lähes miljardi kruunua on varattuna kehitykseen, mutta kaupungilla ei ole käsitystä siitä, mitä missäkin tapahtuu. Yhtäällä kunnassa voidaan kehittää jotain, mikä on jo olemassa toisella puolella.

Magnussonin mukaan kuntien tulisi tehdä digitalisoinnista liiketoiminnan kehittämistä ja mitata sen vaikutusta, eli miten se muuttaa palvelua ja mitä se voi tarjota asukkaille, eikä vain nopeuttaa sisäistä työtä.

Hän tiivistää menetelmän kolmeen päätökseen:

Johan Magnussonin mukaan kuntien tulisi aloittaa hallinnollisten asioiden digitalisoinnilla, kuten pysäköintiluvista, todistuksista sekä koulukuljetuksien ja liikuntarajoitteisten kuljetusten järjestelyistä. Säästetyt resurssit tulisi siirtää ydintehtäviin, eli henkilöstöresursseihin kouluissa sekä terveydenhuollossa ja hoivassa.

– Digitaalinen ja erityisesti generatiivinen tekoäly voivat vähentää hallinnollisen työmäärän kustannukset murto-osaan. Tämä vapauttaa resursseja, joita voidaan käyttää muualle. Siinä on muutoksen tarve.

Pienillä kunnilla ei ole varaa tai työvoimaa omaan kyberturvallisuusosaamiseen. Magnussonin mukaan ratkaisu on yhteistyö ”digitaalisten kuntaliitosten” kautta, joissa pienet kunnat yhdistyvät suurempien kanssa. Ruotsalaisena esimerkkinä hän mainitsee yhteistyön 100 000 asukkaan Sundsvallin ja reilun 9 000 asukkaan Ångenin välillä.

Pienet kunnat tuovat mukanaan nopean reagointikyvyn, suuret kunnat resurssit ja asiantuntijat. Tällä tavalla kunnat voivat kehittää digitaalista kapasiteettia yhteisellä ohjauksella ja arvoilla ilman, että tietoja ulkoistetaan ja riskiä, että ne säilytetään väärin ja joutuvat vääriin käsiin.

Suomen puolella hän mainitsee Tampereen edelläkävijänä, jonka pitkäjänteinen työ on tuottanut digitaalisen ekosysteemin AI-tuetuista sähköisistä palveluista itseajaviin busseihin.

Entä jos kunnat eivät ole mukana digikehityksessä?

– Silloin yhteiskuntasopimus on kirjoitettava uusiksi. Voimme tarjota vain murto-osan siitä hyvinvoinnista, jota asukkaat odottavat. Digitalisaatio ei ole sivuprojekti, vaan se on itse tapa, jolla varmistamme hyvinvoinnin.