Uutiset
Tutkijat: Kouluissa on harjoiteltava myös tekoälyä koskevaa harkintaa
Opettajien haastatteluiden kautta selkiytyi näkemys siitä, että tavoitteena ei ole kasvattaa vain taitavia teknologian käyttäjiä,
Oppilaita on rohkaistava pohtimaan, miten he itse haluavat käyttää tekoälyä ja millaisen roolin he sille omassa elämässään antavat.
Tätä näkökulmaa painottavat tutkijat, joiden mukaan tekoälyyn liittyvän opetuksen järjestämistä on pohdittava laajemminkin kouluissa.
Lisäksi Jyväskylän yliopisto tiedottaa tutkijoidensa tarkastelleen yhteistyössä Itä-Suomen ja Helsingin yliopiston tutkijoiden kanssa, millaisia tavoitteita suomalaiset opettajat liittävät tekoälyopetukseen.
Tutkijat korostavat, että kouluissa on harjoiteltava myös tekoälyä koskevaa harkintaa.
Tekoälyn opetukselle ole vielä muodostettu tavoitteita opetussuunnitelmaan.
Kohti vastuullisuutta
Tekoäly on noussut nopeasti osaksi koulujen arkea. Tavoitteiden puuttuminen jättää opettajille paljon vapautta – ja vastuuta – pohtia, miksi tekoälyä koulussa oikeastaan opetetaan ja mitä oppilaiden pitäisi siitä oppia.
– Haastattelemamme opettajat nostivat tavoitteiksi ennen kaikkea tekoälyn ymmärtämisen ilmiönä, tekoälytyökalujen hyödyntämisen taitamisen sekä tulevaisuuden työelämässä tarvittavat valmiudet, kertoo tutkijatohtori Janne Fagerlund Jyväskylän yliopistosta.
Opettajat pitivät tärkeänä, että oppilaat oppivat tunnistamaan, missä tekoälyä käytetään, ymmärtävät sen toimintaperiaatteita ja osaavat hyödyntää erilaisia tekoälysovelluksia.
– On täysin ymmärrettävää, että uuden ilmiön kohdalla huomio kiinnittyy ensin taitoihin. Samalla havaitsimme, ettei opettajien ajattelu lopulta rajoittunut pelkkään osaamiseen. Taitoja pidettiin tärkeinä ennen kaikkea siksi, että niiden avulla nuoret voisivat toimia vastuullisesti ja tehdä omia valintojaan tekoälyn suhteen, Fagerlund kertoo tiedotteen mukaan.
Tutkijat painottavat, että tekoälyyn liittyvän opetuksen päämääriä on syytä tarkastella nykyistä laajemmin. Opetuksen ei pitäisi rajoittua vain ilmiön ja käyttömahdollisuuksien ymmärtämiseen ja teknisiin taitoihin.
Käytännössä tämä voisi tarkoittaa esimerkiksi sen pohtimista, milloin tekoäly auttaa omaa työskentelyä ja milloin oma ajattelu on tärkeämpää, tiedotteessa kerrotaan.
Samalla oppilaat voisivat tarkastella, miten arjen tekoälypalvelut hyödyntävät niistä kerättävää dataa ja millaisia vaikutuksia tällä on heidän omaan elämäänsä ja yhteiskuntaan.
– Tällaisen kokonaisvaltaisen kasvatustavoitetta voisi kutsua käsitteellä “osaamisperustainen tekoälytoimijuus”. Siinä korostuu mielestämme tärkeä kasvatuksellinen painopiste. Tavoitteena ei ole kasvattaa vain taitavia teknologian käyttäjiä, vaan itsenäisiä ja vastuullisia toimijoita, Fagerlund toteaa.
– Perimmäinen kasvatuksellinen kysymys on mielestämme se, millaisen suhteen nuoret haluavat tähän yhteiskunnallisesti merkittävään teknologiaan luoda. Koulu voi parhaimmillaan rohkaista tähän pohdintaan.
Jyväskylän, Helsingin ja Itä-Suomen yliopiston tutkijoiden toteuttamassa tutkimuksessa haastateltiin 13 varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen opettajaa, jotka osallistuivat valtakunnallisen teknologiakasvatusta ja innovatiivista oppimista tukevan Innokas-verkoston tekoälyopetuksen kehittämishankkeisiin.
Lue myös:
