Uutiset

Tutkimus: Itsenäistä pärjäämistä ja palvelujärjestelmää tarjotaan mielenterveyskuntoutujalle

Palveluiden käytänteet vahvistavat palveluiden yksipuolisuutta, mikä on hyvä huomioida keskusteltaessa nuorten kuntoutumistavoitteiden saavuttamisen vaikeudesta.

Kun nuori kokee väärien asioiden ikään kuin jatkuvasti pyörivän elämässä, niin ulkopuolinen voi tarjota uudenlaista selkeyttä arkeen.
Julkaistu

Mielenterveyskuntoutujien palveluissa psyykkisesti sairastunut nuori aikuinen tarpeineen jää paikoin kohtaamatta.

Palveluihin liittyvät vakiintuneet menettelytavat ja rutiinit heikentävät toimijoiden mahdollisuutta kantaa vastuuta kuntoutusta tarvitsevien nuorten hyvinvointitavoitteista.

Lisäksi Lapin yliopisto tiedottaa Anu Vuolukan väitöstutkimuksesta, että sen mukaan huoli nuorten hyvinvoinnista ei todennu aina nuorten kuntoutumista tukevina toimina.

Yhteiskuntatieteiden maisteri Anu Vuolukka näki tutkimuksessa, että mielenterveyskuntoutujien palveluissa korostuivat nuoren itsenäinen pärjääminen ja palvelujärjestelmän merkitys.

– Myös silloin, kun vakava psyykkinen sairaus asettaa ehtoja nuoren elämään, tiedotteessa kerrotaan.

– Radikaalisti tulkitussa kuvassa nuori aikuinen mielenterveyskuntoutuja pelkistyy valtiovallan osaseksi, lojaaliksi palvelujärjestelmää kohtaan, tärkeimpänä tehtävänä turvata palvelutuotantoa, ei niinkään omaa hyvinvointia.

– Minua eivät lähtökohtaisesti kiinnostaneet ehdot, joita saamme lukea mielenterveystyön strategiapapereista tai kuulla nuoriin kohdistuvissa huolipuheissa, vaan ehdot, joita elämme todeksi palvelutuotannon arjessa, Vuolukka sanoo.

Ratkaisevia kysymyksiä

Vuolukka listaa kysymyksiä, jotka voivat olla palvelua tarvitsevan kannalta hyvin merkityksellisiä palvelun sisällön ja ylipäätään sen saamisen suhteen.

Onko apua tarvitseva nuori vai aikuinen?

Onko hänellä psyykkinen sairaus vai ei?

Onko hänellä sellainen palvelutarve, joka oikeuttaa vallitsevissa olosuhteissa palveluun?

Tutkimus osoittaa ehdoille olevan luontaista, että ne muuntuvat tilanteisesti ajassa ja paikassa.

Vuolukan omat työvuodet yksityisen sektorin nuorten aikuisten asumispalvelutoiminnan parista ovat tutkimuksessa keskeisessä osassa, Lapin yliopisto tiedottaa.

Arkinen työ nuorten kuntoutujien, heidän läheisten ja yhteistyötahojen kanssa herätti hänessä monia kysymyksiä erityisesti psyykkisesti sairaan nuoren aikuisen asemasta palvelujärjestelmässä.

– Huomioiden yhteiskunnallinen huoli nuorten tilanteesta ja palveluille alati vahvistuva kuntoutumisen tavoite, olisi luontevaa, että palvelutuotannon ehdot vastaisivat huoleen ja esitettyyn tavoitteeseen, ja psyykkisesti sairaan nuoren aikuisen asema tarpeenmukaisen palvelun saajana olisi vahva, Vuolukka toteaa.

Resurssit ohjaavat paranemisodotuksia

Vuolukan tutkimus osoittaa ristiriidan palvelujärjestelmän rakenteellisten olosuhteiden ja sen luomien liiketoimintaolosuhteiden sekä mielenterveyteen tukea hakevien nuorten aikuisten yksilöllisten tarpeiden välillä.

Tiedotteen mukaan palvelutuotannon käytänteet vahvistavat muun muassa palveluiden yksipuolisuutta.

Havainto on tärkeä keskusteluun, miksi palveluilla ei saavuteta niille asetettuja kuntoutumistavoitteita.

Palvelujärjestelmää merkityksellistävät käytännöt todentuvat arjen palvelutoiminnassa esimerkiksi uhkana palvelun jatkuvuudelle, viiltoina käsivarsissa ja valta-asetelmiin kietoutuvana hiljaisuutena.

Tutkimus myös osoittaa, kuinka palvelukäytännöt eivät ole neutraaleja, vaan niitä muokkaavat samanaikaisesti monet osatekijät, kuten resurssit, rakenteet, kieli ja normit.

Nämä tekijät muokkaavat paitsi palvelun luonnetta myös nuoria aikuisia mielenterveyskuntoutujia ja heihin kohdistuvia odotuksia.

Vuolukan mukaan esimerkiksi palveluiden kilpailutuskäytäntö, joka usein kietoo palvelutuotantoon myös asiakasrajapinnasta etäällä olevia toimijoita, tuottaa palveluun ehtoja, jotka haastavat muun muassa palvelun tarpeenmukaisuutta ja jatkuvuutta.

– Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuotannon haasteita on pyritty ratkomaan pitkälti rakenteisiin ja julkisen tai yksityisen sektorin toimijoihin kohdistuvilla ratkaisuilla. Väitöstutkimukseni korostaa arkisten käytäntöjen roolia palvelutuotannossa ja palvelunkäyttäjän asemaa niissä.

– Tulokset ruokkivat myös keskustelua palvelutuotannon arvoista ja eettisyydestä. Palvelutuotannon arjen käytännöissä määrittyy osaltaan nuoren aikuisen mielenterveyskuntoutujan asema ja mahdolliset tulevaisuudet suomalaisessa yhteiskunnassa. Näin palvelutuotannon käytänteistä jokainen on myös eettinen toimi, Vuolukka lisää tiedotteen mukaan.

YTM Anu Vuolukan väitöskirja Toimijuusrealistinen tulkinta nuorten aikuisten mielenterveyskuntoutujien ehdoista tarkastetaan Lapin yliopiston yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa perjantaina 12.12.2025 klo 12 alkaen.

Anu Vuolukka

Suoritti YTM-tutkinnon johtamisen alalta Lapin yliopistossa vuonna 2017.

Hän on aiemmalta koulutukseltaan mielenterveys-, päihde ja kriisityöhön syventynyt lähihoitaja (1996), toimintaterapeutti (2002) ja ratkaisukeskeinen työnohjaaja (2013).

Rehnyt työuransa sosiaali- ja terveyspalvelualalla, siirtyen vähin erin asiakasrajapinnan hoito- ja kuntoutustyöstä erilaisiin sosiaali- ja terveysalan organisaatioiden johtamistehtäviin.

Työvuosien myötä hänen kiinnostuksensa sosiaali- ja terveysalan palvelujärjestelmään ja erityisesti sen käytäntöihin on vahvistunut.

Työsti kandidaatin tutkielman (2016) sosiaali- ja terveysalan yksityisen ja julkisen tahon johtajien keskinäisestä yhteistyöstä. Pro gradussa (2017) hän tarkasteli kilpailutusta sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämiskäytäntönä.

Väitöstyön rinnalla hän on viime vuosina toiminut erilaisissa sosiaali- ja terveysalan kansallisissa ja kansainvälisissä asiantuntijatehtävissä.

Powered by Labrador CMS