Uutiset
Tutkimus kriisiviestinnästä: Tällä on käytännön vaikutus julkisen sektorin viestintään
Haastattelujen kautta selkiytyi, miten asiat ovat muuttuneet aiempaan verrattuna.
Kriisiviestintä 2026 -tutkimuksen perusteella hyvä kriisivalmius ei tarkoita vain ajantasaista suunnitelmaa. Kyseessä on haastattelututkimus, joka perustuu haastatteluihin eri sektoreilta, toimialoilta ja eri kokoluokista.
Johtaja on Media! Oy tiedottaa tutkimuksensa pohjalta, että ratkaisevaa olevan se, pystyykö organisaatio havaitsemaan epäselvän tilanteen ajoissa, muodostamaan yhteisen tilannekuvan ja säilyttämään toimintakykynsä myös kriisin pitkittyessä.
Kauppatieteiden tohtori Jukka Saksi haastatteli tutkimukseen 62 henkilöä 61 organisaatiosta.
– Kriisin ensimmäinen merkki voi olla kuntalaispalaute, työntekijän huoli, tekninen häiriö, paikallismedian kysymys tai somessa syntyvä keskustelu. Kaikkea ei tarvitse heti kutsua kriisiksi, mutta havainto pitää saada oikeiden ihmisten arvioitavaksi.
Journalistisen median rooli
Mediaympäristön nopeutuminen oli tutkimuksen vahvoja havaintoja myös julkisen sektorin näkökulmasta.
Sen sijaan journalistisen median toimintaa arvioitiin eri tavoin. Osa haastatelluista kuvasi mediaa aikaisempaa nopeammaksi, kärjistävämmäksi ja kilpailullisemmaksi. Toiset näkivät journalismin tärkeänä tiedon tarkistajana ja luotettavan tiedon välittäjänä.
Tutkimuksen perusteella perustellumpi johtopäätös on, että informaatioympäristö on nopeutunut ja tulkintavalta hajautunut. Journalistisen median yleisestä heikkenemisestä aineisto ei anna yksiselitteistä näyttöä.
Tutkijan havainto
– Minua yllätti tutkimuksessa se, kuinka helppoa uusia uhkakuvia oli nimetä. Sen sijaan oli vaikea tunnistaa vanhoja kriisityyppejä, jotka olisivat kadonneet.
Saksin mukaan tällä on käytännön vaikutus julkisen sektorin viestintään.
– Viestintätiimin pitäisi pystyä yhtä aikaa tukemaan johtoa, viestimään henkilöstölle ja asukkaille, palvelemaan mediaa, seuraamaan sosiaalista mediaa ja varautumaan myös väärään tietoon. Oma tulkintani organisaatioiden toimintaa pitkään seuranneena on, etteivät viestinnän henkilöresurssit kasva samassa suhteessa.
Saksi erottaa tämän tutkimustuloksista.
– Tutkimukseni ei mittaa viestinnän henkilöstömäärien kehitystä Suomessa. Tämä on oma havaintoni erityisesti julkisen sektorin organisaatioiden kanssa tehdystä työstä. Monessa organisaatiossa tehtäviä tulee lisää samaan aikaan, kun henkilöstöä ja kustannuksia joudutaan vähentämään.
Miltä tämä päätös näyttää?
Tutkimuksessa nousi esiin myös tapauksia, joissa juridisesti mahdollinen ratkaisu saattoi synnyttää vakavan legitimiteettiongelman, jos prosessi koettiin salaiseksi tai epäoikeudenmukaiseksi.
Saksi ehdottaa tiedotteen mukaan julkisen sektorin johtoryhmille kysymystä: Miltä tämä päätös näyttää ihmiselle, joka ei tunne sisäisiä perustelujamme?
– Kriisissä ihmiset arvioivat paitsi päätöstä myös sitä, miten päätös tehtiin, kuultiinko ihmisiä, oliko menettely avoin ja kohdeltiinko heitä kunnioittavasti.
Vastuu ei siirry
Tutkimuksessa AI:n käyttö painottui seurantaan, analyysiin, tiivistämiseen, tilannekuvan tukemiseen ja viestinnän sparraukseen. Systemaattinen käyttö kriisien ennakointiin oli Saksille odotettua vähäisempää.
– Olen alkanut pohtia ihmisen ja tekoälyn hybridimallia. Tekoäly voisi auttaa yhdistämään hajallaan syntyviä signaaleja, rakentamaan vaihtoehtoisia skenaarioita ja nostamaan johtoryhmälle asioita, joita se ei muuten huomaisi.
Julkisella sektorilla tällainen apu voi Saksin mukaan olla erityisen kiinnostavaa niukkojen resurssien vuoksi.
– Tekoälyn ei pidä korvata ihmisen harkintaa. Parhaimmillaan se vapauttaa ihmisten aikaa juuri siihen, mihin teknologia ei pysty, merkityksen arviointiin, vastuuseen, empatiaan ja päätöksentekoon.
Lisäksi yhtiön tiedotteessa huomautetaan, että tutkimus ei ole suomalaisia organisaatioita tilastollisesti edustava otos.
Maksuton tiivistelmäraportti: Klikkaa tästä
Lue myös:
