Tutkimus: Rehtoria tarvitaan ruokakasvatukseen koulussa – yläkoulun opettajista alle puolet syö yhdessä oppilaiden kanssa

Tuoreen tutkimuksen mukaan perusopetuksen henkilöstö kokee, ettei ruokakasvatukselle ole riittävästi aikaa, resursseja eikä yhteisiä toimintatapoja, Itä-Suomen yliopisto tiedottaa.

THL:n Kouluterveyskyselyn mukaan monissa kunnissa kuitenkin yhä harvempi lapsi ja nuori osallistuu kouluruokailuun.

Näin ollen suunnitelmallinen ruokakasvatus on kouluissa entistäkin tärkeämpää, tiedotteessa kerrotaan.

Kouluruokailun lisäksi ruokakasvatuksen tulisi ulottua laajasti myös koulun toimintakulttuuriin ja eri oppiaineiden opetukseen.

Tuoreen tutkimuksen perusteella perusopetuksen ruokakasvatuksessa on kehittämisen tarvetta.

Tutkimuksen toteuttivat Itä-Suomen yliopisto ja Ruokakasvatusyhdistys Ruukku.

Isot koulut nousivat esiin

Henkilöstön mukaan perusopetuksessa on niukasti ruokakasvatusta tukevia käytäntöjä ja vain 27 prosenttia koki resurssit siihen riittäviksi.

Näitä puutteita koettiin varsinkin isoissa kouluissa.

Ruokakasvatuksen toteutusta haastoi erityisesti täydennyskoulutuksen ja suunnittelu- sekä toteutusajan puute.

Lisäksi tiedotteen mukaan opettajat kokivat käytännön haasteena sen, ettei heillä ole mahdollisuutta ostaa ruokatarvikkeita oppitunneille.

Ruokakasvatuksen toteutusta mahdollistivat puolestaan esihenkilön ja työyhteisön tuki sekä yhteisesti sovitut tavoitteet ja toimintatavat.

Vastaajia eri puolilta Suomea

Perusopetuksen henkilöstö näki ruokakasvatuksen kehittämiselle tarvetta, mutta koki muiden asioiden menevän usein sen edelle.

Tutkimuksessa saatujen vastausten mukaan ruokakasvatuksen kehittämisessä tulisi keskittyä erityisesti muutamaan osa-alueeseen.

Ensinnäkin yhteisesti sovitut tavoitteet ja toimintatavat tulisi kirjata lukuvuosisuunnitelmiin, tiedotteessa kerrotaan.

Lisäksi tulisi lisätä yhteistyötä ruokapalveluiden ja opetushenkilöstön välillä. Ruokakasvatuksen suunnitteluun ja toteutukseen tulisi myös varata riittävästi aikaa, ja valmiita toimintaideoita ja tuntisuunnitelmia kannattaisi hyödyntää.

Tutkimuksessa tehtyyn kyselyyn vastasi ala- ja yläkoulun opettajia, koulunkäynninohjaajia ja ruokapalveluiden työntekijöitä eri kokoisista kouluista ympäri Suomea.

Rehtorilla on vaikutusvaltaa

Tutkimuksessa havaittiin, että eri henkilöstöryhmien rooli ruokakasvatuksessa vaihtelee.

Opettajien roolissa korostuu ruokakasvatuksellinen suunnittelutyö, kun taas ohjaajien ja ruokapalveluiden työntekijöiden rooleissa enemmän käytännönläheiset tehtävät.

Tutkimus osoitti, että perusopetuksen henkilöstö pitää ruokakasvatusta tärkeänä kaikkien koulun aikuisten tehtävänä.

Yläkoulun opettajat kuitenkin kokivat ruokakasvatuksen vähemmän tärkeänä osana omaa työtään ja työyhteisön tuen vähäisemmäksi.

Valtaosa alakoulun opettajista ja koulunkäynninohjaajista ruokaili yhdessä oppilaiden kanssa, mutta yläkoulun opettajista vain alle puolet.

Ruokapalveluiden työntekijät ja alakoulun opettajat olivat henkilökohtaisesti kiinnostuneimpia ruokakasvatuksesta ja sen kehittämistyöhön osallistumisesta.

Tulokset korostavat sitä, että koulujen sitoutuminen ruokakasvatukseen edellyttää rehtorin tukea ja ohjausta, jossa rehtoria puolestaan tukee ja ohjaa kunnan opetustoimen johto.

‒ Ruokakasvatuksen kehittäminen ja tavoitteiden saavuttaminen edellyttävät systemaattista toimintaa, mikä vaatii riittäviä resursseja sekä koko kouluyhteisön ja parhaimmillaan myös kunnan opetustoimen sitoutumista käytännön toteutukseen ja kehittämiseen, ravitsemusterapeutti Janina Ojalainen kertoo tiedotteen mukaan.