Uutiset
Työ voi luistaa loistavasti, vaikka loistelamput rätisevät ja paita tuntuu ikävältä
Kuntien työllisyyspalveluihin saadaan lisäpotkua, kun huomataan, että neuropsykiatrisiin haasteisiin kytkeytyy usein myös merkittäviä vahvuuksia.
Viime vuoden alussa kuntien järjestettäväksi siirtyneisiin työllisyyspalveluiden vaikuttavuutta on parannettu huomioimalla myös asiakkaita, joilla on neuropsykiatrisia piirteitä.
Tällaiset asiakkaat voivat kokea erityisen kuormittavana esimerkiksi tilanteet, joissa loistelamput rätisevät ja tietyömaa tukkii tutun reitin. Lisäksi aamulla on voinut sattua harmittava kohtaaminen ja paitakin saattaa tuntua epämiellyttävältä ihoa vasten.
Neuropsykiatrisissa (nepsy) haasteissa työllistymistä ja työkykyä koskevat asiat selkiytyvät usein, kun niitä voi katsoa yhdessä tietyistä näkökulmista. Tällaiseen työhön ovat kouluttautuneet Minna Koistinen ja Marjaana Pitkänen-Pääkkönen.
Pitkänen-Pääkkönen on työkykykoordinaattorina Kuopion työllisyysalueen Työnavigaattorissa ja Koistinen on IPS-työhönvalmentajana Puijon sairaalan psykiatrisella poliklinikalla Kuopiossa.
Tällä hetkellä he syventävät ammattiosaamistaan suorittamalla kuntoutus-, tuki- ja ohjauspalvelujen erikoisammattitutkintoa ja työvalmennuksen osaamisalaa.
Valinnaisena tutkinnon osana heillä on tutkinnon osa, joka pitää sisällään neuropsykiatrisen valmentajan opinnot. Koulutus on avannut heille uusia näkökulmia ja antanut konkreettisia työvälineitä arkeen.
Selkeyttä tapaamiseen
Marjaana Pitkänen-Pääkköselle asiakkaat ohjautuvat toisten työntekijöiden kautta, ja tuen tarvitsijoilla voi olla terveyteen tai kuntoutukseen liittyviä asioita tai etuusasiat solmussa.
Pitkänen-Pääkkönen huomasi, että entistä enemmän työllisyyspalveluissakin asiakas pitää tänä päivänä osata kohdata eri tavalla kuin ennen. Hän halusi saada lisäoppia siihen, miten voi parhaalla mahdollisella tavalla tukea heitä.
– Pitää osata löytää ja tarjota oikeat tukimuodot, jos asiakkaalla on esimerkiksi useampia kesken jääneitä koulutuksia. Miten osaa ottaa puheeksi, että voisiko taustalla olla esimerkiksi nepsy-haasteet?
Diagnosointi on aikaa vievä prosessi, mutta miten minä työntekijänä pystyn tukemaan asiakasta siinä hetkessä ja tekemään hänen olonsa mahdollisimman mukavaksi, Pitkänen-Pääkkönen pohtii.
– Asiakkaan olon voi tehdä helpommaksi jo pienilläkin keinoilla kuten kertoa hänelle tapaamisen selkeä struktuuri: mitä tehdään ensin, mitä sitten, mitä viimeisenä ja sen jälkeen vielä kerrataan.
Samoilla selkeän ilmaisun ja rakenteen linjoilla on myös Koistinen. Hänen työnkuvaansa kuuluu auttaa mielenterveys- ja päihdekuntoutujia työllistymään.
IPS-työhönvalmennuksen malli perustuu yksilölliseen, ratkaisukeskeiseen työskentelyyn, ja juuri samaa ajattelua nepsy-valmennus vahvistaa. Työssään Koistinen on tehnytkin jo neuropsykiatrista valmennusta ja havainnut, miten kekseliäitä asiakkaat ovatkaan.
– Nepsyt ovat todella luovia omassa arjessaan, ja heillä on mitä nokkelampia keinoja käytössään. Punaisen voi nähdä myös mustana.
Toiveissa edes hento luottamussuhde
Koistisen kiinnostus nepsy-osaamisen syventämiseen lähti yhtäältä ymmärtää omaa läheistään paremmin ja toisaalta kehittyä omassa työssään.
– Maailmassa onneksi huomioidaan nepsyt jo monin tavoin ja joka paikkaan ei tarvitse diagnoosia. Samat selkeät toimintamallit palvelevat kaikkia, ei vain nepsyjä, mutta samalla erityisesti heitä.
Monella Koistisen ja Pitkänen-Pääkkösen asiakkaalla voi olla myös valitettavan huonoja kokemuksia viranomaiskohtaamisista ja lisäksi pelkoja.
He puhuvat, miten tärkeää on saada luotua asiakkuuden alussa edes hento luottamussuhde ja vahvistaa luottamusta matkan varrella.
– Mitä enemmän itse opin ja ymmärrän, sitä parempaa palvelua pystyn asiakkaalleni antamaan, kiteyttää Pitkänen-Pääkkönen.
”Lupa myös epäonnistua”
Pitkänen-Pääkkönen aloitti erikoisammattitutkinnon syksyllä 2023 ja suoritti työvalmentajan opinnot, kunnes työnkuvan muutos vuonna 2024 keskeytti opinnot tilapäisesti.
Tässä välissä Pitkänen-Pääkkösen työnantaja muuttui, kun työnhakijapalvelut siirtyivät vuoden 2025 alussa TE-toimistoilta työllisyysalueille.
– Molemmat työnantajani ovat joustaneet ja halunneet mahdollistaa työntekijöidensä osaamisen kehittämisen.
Koulutus antoi Pitkänen-Pääkköselle uutta tietoa ja osaamista, mutta myös neuvoja esimerkiksi avustavan teknologiaan käyttöön: Usein asiakas osaa kertoa, miten ja miksi hänen työkykynsä on alentunut. Kun tämä pitäisi muuttaa kirjalliseen muotoon, hänellä alkavat vaikeudet.
Saneluohjelman avulla Pitkänen-Pääkkönen voi yhdessä asiakkaan kanssaan viedä asiaa eteenpäin.
Hän kuitenkin kokee olevansa vasta alkumatkalla, ja jokaisen asiakkaan kanssa oppii uutta.
– Jokainen kohtaaminen on erilainen. Itselleen on oltava armollinen ja antaa itselle lupa myös epäonnistua. Koulutusta tarvitsee koko työuran ajan.
Osa solmuista auki
Minna Koistisen tavoitteena oli suorittaa opinnot mahdollisimman nopeasti. Opintoja oli mahdollista räätälöidä toivottuun aikatauluun, ja näillä näkymin opinnot valmistuvat puoleentoista vuoteen.
– Koulutus on ollut paljon enemmän kuin toivoin, Koistinen sanoo.
Opintojen lomassa käydyistä keskusteluista Koistinen on saanut oivalluksia, ajatuksia ja ennen kaikkea verkostoja
He molemmat kokevat rikkautena, että opiskelijaporukassa oli ihmisiä eri taustoista ja ympäri Suomea.
– Olen saanut myös vahvistusta omalle osaamiselleni ja sille, että olen oikealla tiellä, Koistinen toteaa.
Tulevat neuropsykiatriset valmentajat eivät pysty kaikkia asiakkaan solmuja avaamaan tai poistamaan tietöitä matkan varrelta.
Sen sijaan he voivat kohdata asiakkaansa tasavertaisena ihmisenä ja tehdä kohtaamisista mahdollisimman helppoja ja luottamusta herättäviä.
Lue myös:
