Ukrainalaisia saapui suuria määriä ja pienessä kunnassa oli täysi poikkeustila – ”Soittelin sisäministeriöön, että miten pitää toimia”

Esko Pihkala, teksti
Lennart Holmberg, kuvat

Vitalii Horbatiuk katsoo ulos ikkunasta ja huokaa.

Tähän mennessä haastattelu on edennyt positiivisella ja elämänmyönteisellä nuotilla koko sen ajan, kun Horbatiuk on kuvaillut perheensä elämää Suomessa. Tunnelma pöydässä muuttuu raskaaksi vasta, kun Horbatiukille esitetään kysymys hänen isänmaastaan Ukrainasta.

Isänmaan tila on, mikä se on. Isä on kuollut ja maastakin lähes 20 prosenttia on venäläisten miehittämä.

– Jos minulla olisi valta, lopettaisin tämän sodan, mutta minulla ei ole sellaista valtaa, Horbatiuk manaa.

Horbatiuk pakeni sotaa Suomeen vaimonsa Anastasian ja silloin 7-vuotiaan poikansa Nikitan kanssa maaliskuussa 2022. Ukrainaan oli julistettu aikuisia miehiä koskeva maastapoistumiskielto, mutta Horbatiukin mukaan perheen oli pakko lähteä maasta, koska Nikitalla oli terveysongelmia.

– En tiedä, kuinka kauan sotiminen vielä jatkuu. Tämä on aivan kamala sota. Sen jälkeen, kun sota alkoi, en ole voinut mennä käymään Ukrainassa, koska en miehenä välttämättä pääsisi Suomeen enää takaisin. Isäni tällä välin kuoli Ukrainassa. Hän sanoi minulle puhelimessa viimeisinä neuvoinaan, että älä tule takaisin, saat paljon paremman elämän Suomessa, Horbatiuk kertoo.

Paikka, jossa Horbatiuk ja lukemattomat muut ukrainalaiset ovat löytäneet itselleen paremman elämän, on pieni varsinaissuomalainen kunta nimeltä Sauvo.

Tarina on poikkeuksellinen.

Vitalii Horbatiuk asui Ukrainassa perheineen noin 90 000 asukkaan Umanissa hieman Kiovasta etelään. Horbatiukista on hauskaa, kuinka Sauvossa jokainen ihminen tervehtii kylillä jokaista vastaantulevaa ihmistä. – Se on minulle täysin uusi kokemus, Horbatiuk nauraa.

Horbatiuk suorittamassa laadunvalvontaa mansikkasadolle. Kitsbölen tilalla työnjohtajana toimiva Horbatiuk tykkää työstään.

Sauvossa selviydyttiin

Pöydän ääressä kunnantalolla istuvat Sauvon kunnanjohtaja Satu Simelius, elinvoimakoordinaattori Sari Lintula ja maahanmuuttotyön ohjaaja Heini Mikkola. He ovat kokoontuneet kertomaan, miten Sauvossa selvittiin vuoden 2022 kaaoksesta.

Sauvo sijaitsee Manner-Suomen rannikolla Kaarinan ja Suur-Salon välissä. Kunnanjohtaja Simeliuksen mukaan luotettavaa tilastotietoa ei ole, mutta kunnan kirjanpidon pohjalta hän arvioi, että vajaan 3 000 asukkaan Sauvo otti vastaan vähintään 150 ja mahdollisesti jopa 500 ukrainalaispakolaista Venäjän Ukrainan-invaasion jälkeisinä kuukausina.

Syy kootun tilastotiedon puutteeseen on se, että asiassa olivat aktiivisia yksityiskansalaiset, jotka alkoivat ottaa vastaan suuria määriä ukrainalaispakolaisia auttamisenhalusta. Avainroolissa olivat sauvolaiset maatilayrittäjät, joista monet olivat käyttäneet ukrainalaisia kausityövoimanaan jo vuosien ajan ennen sotaa.

– Sauvon isot tilalliset halusivat tuoda työvoimana tutuksi tulleita ihmisiä Ukrainasta turvaan. Siksi Sauvo valikoitui sodan alettua paikaksi, jonka kohdalla alkoi Suomessa pohdinta, voisiko ukrainalaisia tulla tänne ehkä enemmänkin. Tänne tulleilla ukrainalaisilla oli useimmilla joku aiempi kontakti Sauvoon tai ainakin he olivat näiden kontaktien kautta kuulleet, että Sauvo olisi hyvä paikka tulla, Simelius toteaa.

Sauvon kunnan näkökulmasta se oli täysi poikkeustila. Omanlaisensa invaasio. Siihen ei olisi kukaan osannut varautua etukäteen.

– Sauvoon otettiin siirtoevakkoja Karjalasta sotien jälkeen, mutta tänne ei ole koskaan ennen sijoitettu kiintiöpakolaisia, joten kunnalla ei ollut mitään kotouttamispalveluita valmiina, kunnanjohtaja Simelius toteaa.

Ukrainalaisissa tulijoissa oli paljon naisia ja paljon lapsia mutta myös miehiä. Sekä perheellisiä että yksineläviä miehiä.

– Ukrainalaiset tulivat tänne EU:n tilapäisen suojelun statuksella, mutta heitä oli lain mukaan kohdeltava samalla tavalla kuin turvapaikanhakijoita. Heidän oikeutensa Suomessa ovat aika lailla samat kuin turvapaikanhakijoilla, Simelius selventää.

Simelius muistaa alkuaikojen kaoottiset tunnelmat ja huolen siitä, kestävätkö kaikki kunnan tekemät toimenpiteet juridisen tarkastelun.

– Muistan, kun soittelin sisäministeriöön, että miten pitää toimia. Ministeriöstä vastattiin, että he eivät tiedä, koska ajatuksena on aina ollut, että jos Suomeen tulisi suuria määriä pakolaisia, niin heidät sijoitettaisiin suuriin kaupunkeihin, Simelius muistelee.

Vitalii Horbatiukin 10-vuotias poika Nikita on sopeutunut hyvin kouluun Sauvossa, mutta isää hieman huolettaa, kuinka raskaita pojan kouluviikot ovat. Suomalaisen koulupäivän jälkeen Nikita käy joka ilta myös etäkoulua Ukrainaan. Sitä on vain tunti illassa, mutta ukrainalaisopettajat jakavat paljon kotitehtäviä. Lisäksi Nikita saa kahtena iltana viikossa englannin kielen opetusta verkossa.

Talkoohenki tarpeen

Virkamieskunnan selvittäessä miten ukrainalaispakolaisten kanssa hallinnollisesti pitää toimia, kuntalaiset samanaikaisesti ottivat talkoohengessä vastuuta ukrainalaisten välittömistä tarpeista.

Kuten myös SPR. Simelius, Lintula ja Mikkola kiittävät, että Suomen Punaisen Ristin panos oli alkuaikoina aivan korvaamaton. Se otti hoitaakseen tulleiden ukrainalaisten ruoka- ja lääkehuollon.

Sauvolla oli onneksi yksi iso luontainen vahvuus selvitä tilanteesta: paikallisilla tiloilla oli tarjota isolle osalle tulijoista sekä majapaikka että työpaikka. Ongelma oli se, että kausityöntekijöiden mökit olivat vielä kylmiä silloin, kun ensimmäiset ukrainalaiset alkoivat maaliskuussa saapua.

Toinen edessä siintänyt ongelma oli se, minne ukrainalaiset sijoitetaan kausityöntekijämökeistä syksyllä, kun iso osa heistä ei kesän jälkeen enää palaisikaan Ukrainaan.

– Tilanne oli vaikea, koska meillä on ollut Sauvossa pulaa rivitaloasunnoista, jotka olisivat soveltuneet ukrainalaisten käyttöön parhaiten, Simelius sanoo.

On opettavaista hieman avata, miten auttamisen ketjureaktio Sauvossa eteni. Se osoittaa, kuinka notkeasti pieni kunta kykenee reagoimaan kriisitilanteissa. Ihmisten keskinäisestä luottamuksesta kumpuavaa tehokkuutta korostaa myös Sauvon elinvoimakoordinaattori Sari Lintula.

– Tekeminen on helppoa silloin, kun keskeisiä ihmisiä ei ole monta ja kun kaikkien kasvot ovat toisillensa tuttuja. Silloin asiat etenevät eivätkä ne juutu byrokratian rattaisiin, Lintula painottaa.

Sauvon suurimmat tilat ovat Järvenkylän ja Kitsbölen herne- ja mansikkatilat, joihin ukrainalaispakolaisia alkoi virrata sodan alettua. Esimerkiksi Vitalii Horbatiuk työskentelee Kitsbölessä työnjohtajana.

Kitsbölen tilan yrittäjä on Erno Mikkola. Mikkolan sisko, joka tapahtuma-aikaan työskenteli veljensä tilalla, on Sauvon kunnan nykyinen maahanmuuttotyön ohjaaja Heini Mikkola. Kun ukrainalaisia alkoi tulla, Heini Mikkola nousi heitä auttavana vapaaehtoistyöntekijänä merkittävään rooliin.

– Sodan alettua veljeni vaimo soitti minulle, että heille on tulossa Kitsböleen kaksi ukrainalaista perhettä. Kuinka kauan minulta kestäisi kalustaa yksi asunto? Vastasin, että vuorokauden, Mikkola kertoo.

Toinen näistä ensimmäisenä tulleista perheistä oli Horbatiukit. Horbatiukit majoitettiin yhdessä toisen ukrainalaisperheen kanssa kolmioon, joka saatiin Mikkolan mukaan Sauvon kunnalta avaimet käteen -periaatteella.

Mikkola kertoo taustaksi, että tuohon aikaan hän muun ohessa tyhjensi kuolinpesiä. Siksi hän tiesi, mistä hän saisi huonekaluja käsiinsä lyhyellä varoitusajalla. Toisekseen hän tunsi tarvittavat kontaktit, jotka osaisivat kertoa hänelle, missä Sauvon tyhjät asunnot sijaitsevat.

Mikkola sanoo, että varmaankin suurimmalle osalle Sauvoon jääneistä ukrainalaisista järjestyi lopulta kunnan vuokra-asunto. Ilman asuntoa jääneitä varten kunta laittoi sosiaalisen median alustoille tyhjiä asuntoja etsitään -etsintäkuulutuksia. Monet sauvolaiset astuivat esiin ja tarjosivat ukrainalaisille majapaikan. Maatalouspitäjänä Sauvossa on onneksi maatiloja, joilla on paljon erilaisia majapaikoiksi kelpaavia mökkejä ja muuta kiinteistömassaa.

– Minä olen kalustanut Sauvoon saapuville ukrainalaisille noin viitisenkymmentä asuntoa. Värväsin kavereita avuksi kalustamiseen, Mikkola toteaa.

Sittemmin Mikkolan vapaaehtoistyö on muuttunut vuoden määräaikaiseksi pestiksi Sauvon kunnan maahanmuuttotyön ohjaajana. Mikkola kuitenkin korostaa, että hän on vain yksi monista ukrainalaisia auttaneista sauvolaisista vapaaehtoisista.

Samaa painottaa kunnanjohtaja Simelius. Kyse on ollut koko Sauvon yhteisestä voimannäytöstä.

– Ne olivat kaikki nämä vapaaehtoiset ihmiset, kuten Heini, jotka olivat ottamassa ukrainalaisia vastaan. Sanoisin, että varmasti jokainen sauvolainen on ollut jollain tavalla mukana vapaaehtoisena auttamassa ukrainalaisia, Simelius uskoo.

Sauvon kunnanjohtaja Satu Simelius esittelee ukrainalaisen pakolaisen kunnalle lahjoittamaa maalausta. Taulun on maalannut Rostislav Hutsal.

Kunnanjohtaja Satu Simelius muistaa, että kevät 2022 oli ajoittain melkoista kaaosta. Kunnassa ei ollut minkäänlaisia kotouttamispalveluita valmiina, kun ukrainalaispakolaisia alkoi virrata Sauvoon.

Asukasluku rysähti

Sauvon ukrainalaiset saivat oikeuden ottaa Sauvon kotikunnakseen syksyllä 2023 puolentoista vuoden maassa oleskelun jälkeen.

Hieman yli 120 heistä käytti oikeuttaan. Sauvon asukasluku kasvoi yhdessä rytäkässä noin neljä prosenttia.

Mutta ovatko ukrainalaiset merkinneet Sauvon kunnalle rahantuloa vai ylimääräistä kuluerää? Simeliuksen mukaan kysymykseen ei ole selkeää vastausta.

– Isossa kuvassa se on ehkä plusmiinusnolla, niin kuin sen pitääkin olla. Alkuun kunta oli varmasti taloudellisesti miinuspuolella, mutta valtion maksamat kotoutumiskorvaukset ovat sittemmin varmaan nostaneet sen plusmiinusnollaan, Simelius arvelee.

Aluksi isoin kuluerä olivat saapuneet ukrainalaiset lapset. Simelius toteaa, että päiväkoteihin ja kouluihin oli pakko palkata lisää työvoimaa.

– Meillä ei ollut Sauvon koulussa valmistavan opetuksen koulutuksen saaneita opettajia eikä kukaan opettajista puhunut ukrainaa. Maatilayrittäjien välityksellä saimme tietoa tänne tulleista ukrainalaisista, jotka osasivat englantia. Aloimme soittaa heitä läpi, voisivatko he tulla Sauvon koululle töihin koulunkäynnin avustajiksi. Sitä kautta apua sitten saatiin.

– Kevätjuhlassa 2022 Sauvon koulussa oli sellainen tilanne, että lähes joka viides oppilas oli ukrainalainen.

Jälkikäteen ajateltuna Sari Lintula, Heini Mikkola ja Satu Simelius ovat äimissään, kuinka hyvin kaikki ukrainalaispakolaisten kanssa lopulta sujui Sauvossa.

Sydämellinen vastaanotto

Euroopan rasistisimmaksi väitetyssä maassa on pakko kysyä, millaista vihamielisyyttä Sauvon paikallisväestö on osoittanut uusia tulijoita kohtaan.

Simelius paljastaa kunnan johdossa olleen huolta siitä, että ukrainalaisten saamaa sydämellistä vastaanottoa voisi eksotiikan hohdon himmennyttyä seurata jonkinlainen vastareaktio. Niin ei ole käynyt. Mitä muukalaisvihamielisyyttä suomalaisten sydämissä piileekin, se ei tunnu koskevan Venäjän sortoa paenneita ukrainalaisia.

Sauvon kunnassa toivotaankin, että ukrainalaisista moni jäisi Sauvoon pysyvästi.

Sari Lintula näkee heidät tulevaisuuden voimavarana pienelle kunnalle. He ovat nuoria, heillä on lapsia ja he ovat työteliäitä, mikä tuo oman lisänsä kunnan verotuloihin. Kitsbölen yrittäjä Erno Mikkola kertoo Kuntalehdelle, että hän ei löytäisi Suomesta mistään niin motivoituneita maatilatyöntekijöitä kuin tilan ukrainalaiset työntekijät.

Simeliuksen mukaan ukrainalaiset ovat työllistyneet yllättävän hyvin.

– Monet äidit ovat toki pienten lasten kanssa kotona. Sitten osa on näitä kausityöntekijöitä, mutta on myös ukrainalaisia, jotka ovat kouluttautuneet lähihoitajiksi tai päätyneet vaikkapa lounaskahviloihin töihin. Tosi moni on alkanut opiskella suomen kieltä.

Ukrainalaisyhteisön kotouttaminen Sauvoon näyttää siis onnistuneen erinomaisesti. Simelius, Lintula ja Mikkola toteavat, että jälkeenpäin ajatellen on melkein uskomatonta, kuinka hyvin kaikki lopulta meni.

– Tärkeintä siinä oli varmasti kunnan ratkaisu antaa rohkeasti vastuuta vapaaehtoisille. Jos me olisimme alkaneet odottaa asiassa ministeriön ohjeita, niin ei tästä olisi tullut mitään, Simelius sanoo.

Kunnanjohtajan mukaan Sauvossa ei olisi selvitty ukrainalaisten vastaanottamisesta ja kotouttamisesta niin hyvin, ellei kunta olisi alkanut jakaa rohkeasti vastuuta vapaaehtoistyöntekijöille.

“Meillä on kaikki”

Työnjohtaja Vitalii Horbatiuk toteaa, että Kitsbölen tilalla on tällä hetkellä töissä yli 120 ukrainalaista kausityöntekijää ja yli 30 ukrainalaista, jotka asuvat Sauvossa ympärivuotisesti.

Horbatiukin mukaan asumisolosuhteet Ukrainassa alkoivat olla hyvin vaikeat sodan alettua. Hänenkin perheensä joutui tulemaan säännöllisesti toimeen ilman sähköä, mikä johtui arvatenkin Venäjän pommituksista Ukrainan energiainfrastruktuuriin.

Tätä taustaa vasten Horbatiuk ei tunnu keksivän mitään valittamisen aihetta elämästään Suomessa. Perheen koti on tällä hetkellä sauvolaisessa rivitalossa kunnan omistamassa vuokra-asunnossa.

– Me olemme olleet oikein tyytyväisiä majoitusoloihimme. Meillä on kaikki, mitä tarvitsemme. Olemme vaimoni kanssa hyvin onnellisia, että tulimme Suomeen. Myös Nikita viihtyy täällä, Horbatiuk juttelee.

Horbatiukin koko lähisuku asuu nykyään Sauvossa. Hänen äitinsä, hänen vaimonsa äiti ja hänen veljensä perheineen ovat kaikki tulleet Suomeen perästäpäin.

– Minulla on nyt Kitsböleen ympärivuotinen sopimus. Koska minulla on työsopimus, voin hakea tilapäisen suojelun sijaan oleskelulupaa Suomesta minulle ja perheelleni.

Vaikuttaa siltä, että kaikki palaset Horbatiukin elämässä ovat loksahtaneet Sauvossa kohdalleen. Haluaisiko hän jäädä Suomeen pysyvästi, vaikka sota päättyisikin?

– Minä ja vaimoni olemme sitä mieltä, että Nikitalle on parasta pysyä koulussa täällä, mutta aina kouluvuoden päätyttyä me voisimme mennä takaisin Ukrainaan. Toki me tulisimme sieltä aina takaisin Suomeen, koska minulla ja vaimollani on molemmilla täällä työ. Kuka tietää, ehkä Nikita haluaa myöhemmin jäädä tänne ja perustaa tänne perheen, Horbatiuk pohtii.

Fakta

Sauvo