Unelmat toteutuvat, kun sietää epävarmuutta – “Pelosta huolimatta mennään ja tehdään”

Kuvat Päivi Karjalainen

Krista Kosonen on Helsingissä asuva näyttelijä, joka vaikuttaa elävän tavallista elämää epätavallisessa ammatissa. Onnellinen. Se on mielikuva, joka syntyy kiireisen naisen tapaamisesta. Hän todistaa vaikutelman oikeaksi.

– Melko kiireistä elämänvaihetta elän johtuen siitä, että on aika pienet lapset ja töitä. Samaan aikaan olen tietoinen, että tämä elämänvaihe on sataprosenttisesti se, jota tulen kaipaamaan joskus eniten. Vaikka välillä se on ihan hullua, se palapeli ja väsymys. 

Äitiyden ja perhe-elämän parhauden Kosonen sanoittaa sanomalla, että ”se on niin selkeätä, mikä on sun tehtävä”.

– Tiedät täsmälleen, mikä on sun paikkasi maailmassa. Ja sitten se on kauhean hauskaa. Kun toinen lapsista on yksitoista huomaa, että se aika menee tosi nopeasti. Kauhean lyhyt, intensiivinen, ihana elämänjakso on meneillään.

Oululaisessa hotellissa Krista Kosonen tulee hissistä matkalaukkua vetäen ja hiukan näkymätöntä hikeä pyyhkien. Kahvi on se asia, josta hän saa voimaa noin akuutisti. Sitten jatketaan puhetta elämän merkityksellisistä asioista kuten äitiydestä. Aikana, jolloin paljon puhutaan vanhemmuuden vaikeuksista, Krista-äidin ilo lämmittää.

– On siinä jotain ihan mahtavaa, että on yhtäkkiä saanut elämäänsä sellaisia ihmisiä. Saan viettää elämää niitten pienten tyyppien kanssa. Koko ajan kuunnella niitten juttuja. Olen saanut ihan hirveän ison lahjan. He muistuttavat siitä, mikä on olennaista, kyselee kysymyksiä, täysin vailla ennakkoluuloja muita ihmisiä kohtaan. On ihanaa, että on perhe. Näyttelijänä ajattelen, että se on tehnyt musta paljon paremman näyttelijän. Lapset tuo sellaisia tunteita, joita ei ole ikinä tuntenut, sellaista rakkautta ja myös jotain sellaista raivoa ja huolta.

Krista Kososen puoliso on ohjaaja Antti Jokinen. Pariskunta on tehnyt yhdessä töitä tavattuaan aikoinaan Puhdistus-elokuvan kuvauksissa. Heillä on kaksi lasta, 11- ja 4-vuotiaat. Puhutteko kotona työstä?

– Puhutaan, tulee vastaus nopeasti ja iloisesti.

– Se on tosi ihanaa. Olisi tosi kauheata, jos ei puhuttaisi. Se on kuitenkin se meidän maailma, jossa eletään. Kaikki asiat voi jotenkin liittää meidän työhön. 

Näyttelijä Krista Kosonen löytää kuntajohtajien elämästä ja omasta elämästään yhteneväisyyksiä ja miksei löytäisi.

– Olette varmaan aikamoisen paineen alla, kohtaatte kritiikkiä, pitää olla aika resilientti, kuvaili Krista Kosonen Kuntajohtajapäivien yleisölle Oulussa elokuussa.

Kososen mielestä luova ajattelu ei ole mitenkään varattu pelkästään taiteilijoille vaan sitä tarvitaan monessa ammatissa. Oulussa suomalainen filmitähti sai ansaitut aplodit. Ei näyttelijäsuoritustensa vaan rehellisen puheenvuoron seurauksena.

Yrittäjän työn epävarmuus

Näyttelijänä Krista Kosonen on freelancer ja yrittäjä. Tavallista työpäivää ei ole ellei tavallista ole työaikojen ja vaihtuvien tehtävien moninaisuus.

– Koen, että olen tietynlaisen epävarmuuden, pelon ja häpeän ekspertti. Mulla ei ole koskaan ollut vakituista työpaikkaa. Hyvin harvoin on edes kaksi samanlaista päivää aikataulullisesti. Vaihtelee ihan kauheasti esimerkiksi riippuen, onko kuvaukset päällä. Jos ei ole, saattaa olla monta eri työtä. 

Haastattelua edeltävänä päivänä Kosonen heräsi seitsemältä, vei lapsen päiväkotiin ja tapasi personal trainerin. Sen jälkeen päivä oli yhtä lentoa, kun ohjelmassa oli animaatioleffan äänitys, elokuvan jälkiäänitys, äänikirjan lukeminen ja käsikirjoitukseen perehtyminen. Sitten olikin jo aika lähteä lentokentälle.

Yrittäjä Kosonen ei kaipaa säännöllistä, turvallista päivätyötä. 

– Tietynlainen turva voisi aiheuttaa minussa levottomuutta.

Näyttelijän työhön ja freelancerin työhön kuuluu runsaasti epävarmuutta, sen sietämistä.

– 90 prosenttia on epävarmuuden kestämistä ja sietämistä: Otatteko mut, rakastatteko te minua. Työnhakukin on erittäin henkilökohtaista ja torjuminenkin saattaa tulla monta kertaa viikossa. Se on vähän kuin menisi treffeille monta kertaa viikossa, laittaa tukkaa, meikkaa vähän ja yrittää tehdä vaikutuksen ja sitten vastaus on ”ei”.

Työnhakuun liittyy monenlaisia vaiheita ja edellytyksiä: Ensinnäkin kalenterin pitää olla tyhjä, että saa edes koekuvauksia.

– Ensin sinun täytyy olla työtön, mikä jo valmiiksi aiheuttaa pelkoa ja epävarmuutta. Sitten saat koekuvauksia, joista 90 prosenttiin saat vastaukseksi ”ei kiitos” tai sitten et kuule niistä ikinä mitään. 

Samaan aikaan näyttelijän ammatissa on paljon sellaisia asioita, joita Kosonen sanoo rakastavansa.

– Tajuan, että kokemukset näyttelijän työstä on aika samoja kuin mihin ihmiset joutuu, mutta ei ole välttämättä kokemusta. Että on koko ajan uusissa tilanteissa ja täytyy tehdä parhaansa. Ei ole mitään turvaa, kun on yrittäjä.

Näyttelijän työ on parhaimmillaan, kun saa tehdä ryhmätyötä. Se sopii Krista Kososelle paremmin kuin tehdä yksin.

– Inspiroidun. Saan leikkiä. Sitä minä ajattelen, että tämä on: leikkimistä. 

Miten rankkaa se sitten on? Monia vaativia rooleja tehnyt Kosonen ei halua mystifioida näyttelijän työtä.

– On vaativa ammatti teknisesti ja myös siten, että pitää pyrkiä näyttämään itsestään sellaisia puolia, jotka pelottaa. Mutta rankkaa? Ihan muut ammatit on rankkoja. Oikeasti psykiatristen sairaanhoitajien työ on rankkaa. Mä vain näyttelen psykiatrista sairaanhoitajaa, kertoo Kosonen tannoisesta roolistaan. 

Suomessa Krista Kosonen on hyvin tunnettu. Hän näkyy elokuvissa, julkisuudessa, kiiltäväkantisten lehtien kansissa. Mutta että tunnettuus menisi päähän?

– Ei mene päähän, koska tulee myös sitä negatiivista. En usko, että menisi päähän muutenkaan. Mutta onhan se myös ammatti, joka on julkisen kritiikin alla. Se pitää aika nöyränä, kun jokainen työ alkaa kuitenkin nollasta. Voin kolme minuuttia ratsastaa sillä, että ihmiset tuntee ja tietää, kuka olen, mutta sitten on vielä 42 minuuttia aikaa, kuvailee Kosonen esimerkiksi tilannetta Kuntajohtajapäivien tunnin puheenvuoron kautta.

– Suomi on aika pieni maa ja jos täällä nousisi hattuun, se olisi aika naurettavaa.

Krista Kososella on parinkymmenen vuoden kokemus näyttelijän työstä. Pohjalla on seitsemän vuoden opinnot, ensin Lahden kansanopistossa ja kuusi vuotta teatterikorkeakoulussa.

– Mulla on aika vahva tekninen pohja näyttelijän työhön. Jos mua pyydetään itkemään, voin käyttää ihan tekniikkaa.

Pelkoja päin

Uran ja perheen yhdistäminen, yrittäjyys ja epävarmuus vaativat voimia ja ehkä hiukan huumoriakin. Vakavaan kysymykseen, mistä niitä voimia saa, vastaa Kosonen nauraen:

– Kahvista.

Espoossa syntynyt näyttelijä pohtii rohkeutta ja pelottomuutta. Mistä voimia saa epävarmuuden keskellä.

– Ylipäänsä ajatus rohkeudesta ei tarkoita sitä, että pitäisi olla peloton. Vaan sitä, että pelosta huolimatta mennään ja tehdään. Kokemusta ei saa kuin tekemällä ja menemällä, kuvailee Kosonen yli kahdenkymmenen vuoden näyttelijäkokemuksen jälkeen.

Yli nelikymppisenä hän tietää, että asiat eivät mene koskaan ihan niin kuin suunnittelee.

– Olosuhteet eivät koskaan ole optimaaliset. Jos ihmiset odottaa optimaalisia olosuhteita, liittyi se sitten kuntajohtamiseen tai näyttelemiseen, niitä ei koskaan tule. 

Kosonen pohtii, että olosuhteita voi aina syyttää, mutta se on jokseenkin turhaa.

– En väheksy itseäni, mutta jos mokaan ja en ole valmistautunut hyvin, voin olla pettynyt itseeni, ja pohtia, miksi näin tapahtui. Ja yrittää korjata seuraavaan kertaan.

Krista Kosonen muistaa vaativana roolityönä vuosien takaiset kuvaukset Norjassa. Kosonen näyttelee Beforeigners-sarjassa Alfhildr Engilmsdóttiria, nykyaikaan Oslossa ilmestynyttä viikinkisoturia.

– Tein 120 kuvauspäivää pölpötellen muinaisnorjaa. Ei voi mennä kuvauspaikalle ja sanoa että tämä on tosi vaikeata. Yksikin minuutti on niin kallis, että siellä ei voi näyttelijää hoivailla. Koskee tietysti muitakin ammatteja.

Epäonnistumisen lahja

Kristan mielestä epäonnistuminen on jopa lahja, vaikka se ei oikeasti siltä tunnu.

Se on väistämätöntä, jos tavoittelee mitään muuta kuin mihin on tottunut.

– Jos yritätte tehdä jotakin uudella tavalla, tulee kritiikkiä ja epäonnistumisia. Mitä se epäonnistuminen on? Olennaista on se, miten sieltä noustaan. Suuri oivallus on ollut se, että tehdään yhdessä. Minulla ei ole tullut vastaan ihmistä, joka ei olisi auttanut. Se on kauhean liikuttavaa.

Krista Kosonen sanoo olevansa intuitiivinen ihminen, ei tunneihminen ollenkaan.

– Intuitio on meissä oleva voimatieto. En ole kauhean tunneihminen ollenkaan. Se ei ole jotain höttöä vaan konkreettista tietoa, jota meissä kaikissa on. Se on tullut kaikkien niiden kokemusten kautta, joita meillä on ollut.

Hän ottaa esimerkiksi uuden ihmisen kohtaamisen.

– Kun tapaatte jonkun ihmisen ensi kerran, intuitio toimii kolmesataa tuhatta kertaa nopeammin kuin rationaalinen ajattelu. Intuitio on läsnäoloa ja itsensä kuulostelua. 

Krista Kososen työ on monipuolista ja näyttelijän työn lisäksi hän tekee puhujakeikkoja kuten Kuntajohtajapäivillä.

– Kierrän myös lasten ja nuorten säätiön lähettiläänä puhumassa eri puolilla Suomea unelmoinnin merkityksestä. Olen itse saanut tehdä niin paljon, etten olisi voinut ikinä unelmoidakaan kaikesta siitä.

Näyttelijä ottaa esimerkiksi tilanteet, joissa hän on hakenut roolia ruotsalaisessa tai norjalaisessa tuotannossa.

– Olen päässyt tekemään paljon ruotsiksi ja norjaksi päärooleja ja kun minä en puhua varsinkaan norjaa mutta en ruotsiakaan. On turha etukäteen miettiä, että ne varmaan haluaa Astrid Lindgrenin näytelmän rooliin ruotsalaisen näyttelijän. Sen sijasta voinkin yhtäkkiä kääntää niiden ajatukset.

Krista Kosonen on elämäänsä tyytyväinen, mutta silti unelmiakin riittää.

– Ehkä mä sitten kuitenkin unelmoin, että olisi kiva päästä jossakin ulkomailla tekemään kivoja töitä, mielekkäitä rooleja. On kiva saada töitä niin, että kukaan ei tunne minua etukäteen. Että se perustuu täysin näyttelemiseen eikä silleen, että mietitään markkinoinnillisesti (näyttelijävalintaa). 

Helsinki, kuin vanha rouva

Krista Kosonen on pääkaupunkiseudun asukas. Tärkeitä paikkoja Suomessa on oikeastaan kolme: Espoo synnyinkaupunkina, Helsinki kotina ja Parainen vapaa-ajan kuntana.

– Parainen ja siellä Nauvo on henkireikä. Espoota kohtaan on vähän viharakkaussuhde. Mutta kun joku muu haukkuu Espoota, niin heti puolustan. Halusin sieltä pois, mutta siellä mä olen kuitenkin kasvanut.

Entäs sitten Helsinki?

– Helsinki on ihanasti cool, kuin etäinen vanha rouva. Se ei ole sellainen, jonka tarvitsee esittää. Kovia kokenut, pääkaupunki, mutta hiljainen pääkaupunki. Helsinki ja koko Suomi on täynnä historiaa. Helsinki-rakkaus liittyy siihen, kun pääsin ilmaisutaidon lukioon. Se ja ne ihmiset avasivat minun maailmani.