Uutuuskortteli yhdistää taaperot ja muistisairaat – “Täällä on tosi lämmin ja turvallinen olo”

Olli Nissinen, tämän tyttärentytär Tekla Hahl ja Hahlin vuoden vanha Amos  ovat tuttu näky jyväskyläläisen Kalonin hiekkalaatikolla. Samassa pihapiirissä asuva isoisoisä tapaa Teklan ja Amoksen lähes päivittäin.

– Minulle ja vaimolleni päätös jättää Kuopio oli ”naps” sen jälkeen, kun kuulimme, että Tekla saa vauvan, Nissinen, 74, kertoo.

Hänelle ja Elina Nissiselle uuteen kaupunkiin sopeutumista on helpottanut myös se, että heidän tyttärensä, Teklan äiti, asuu Jyväskylässä.

– Täällä on tosi lämmin ja turvallinen olo, 33-vuotias Tekla Hahl kuvaa Kalonia.

Korttelin rakennuttajalle Yrjö ja Hanna Kodeille monisukupolvinen perhe edustaa unelmaa. Jo uudenlaista asumisympäristöä suunniteltaessa tavoiteltiin eri sukupolvien välistä rinnakkaiseloa, yhteisöllisyyttä sekä muistisairaille mahdollisuutta asua kotona loppuun asti.

Rakennuttaja ei voisi olla tyytyväisempi: lähes kaikki viiden kerrostalon 166 huoneistoa ovat asuttuja.

– Suomessa tiedossamme ei ole yhtään kohdetta, jossa muistioireisten ja muistisairaiden kotona asuminen olisi mahdollistettu yhtä hyvin kuin meidän muistiystävällisessä Maija-talossamme. Maijassa lievää ja diagnosoituakin muistisairautta potevat pärjäävät hyvin asuinympäristön ja sukulaisten tukemina, johtava asiantuntija Katariina Välikangas sanoo.

Naapureilta tukea

Kuopiosta Kaloniin muuttaneille Nissisille ja Tekla Hahlille perheyhteys oli korvaamaton siinä vaiheessa, kun Elina Nissinen sairasti syöpää.

Myös naapurit ilahduttivat Elina Nissistä tiukimpina aikoina. Ensimmäisen ystävyyssuhteensa Nissinen solmi heti uuden kotinsa pihakeinuun istuuduttuaan.

– Mummi ja naapurin rouvat alkoivat laulaa yhdessä siinä keinuessaan, Hahl kertoo.

Hän itse epäilee, olisiko hänelle tarjottu vastaavaa naapuriapua missään muualla kuin Kalonissa.

– Samassa rapussa asuva, ikäiseni nainen yllätti tarjoutumalla hoitamaan Amosta tarvittaessa.

Hahlin mukaan 18 000 asukkaan Kuokkalassa on myös lähiölle tyypillisiä sosiaalisia ongelmia.

– Tietyt haasteet vaativat meiltä jokaiselta lempeyttä ja empatiaa ihan kaikkia kohtaan, hän sanoo ja ukki-Olli komppaa.

– Kaikki on hyvin, kunhan ympäristössä ei ole väkivaltaa eikä hirveää rälläämistä, Olli Nissinen sanoo.

Muistiongelmaiset paitsiossa

Eri ministeriöille sekä esimerkiksi Kuntaliitolle, kunnille ja hyvinvointialueille raportteja laatinut Katariina Välikangas sanoo olevansa ikääntyvän väestön asumisratkaisuista huolissaan.

–  Hälyttävintä on heidän määränsä kasvu samanaikaisesti, kun ennakoivia palveluja ja ympärivuorokautista palveluasumista ollaan vähentämässä.

Välikangas ei usko siihen, että Suomesta edes löytyy poliittista tahtotilaa, jonka avulla senioreiden ja muistisairaiden kotona asumisen tarpeita vietäisiin eteenpäin.

–  Ikääntyneiden välimuotoisesta asumisesta eli asumisesta tavallisen kodin ja ympärivuorokautisen palveluasumisen välillä puhutaan valtavasti, mutta Kalonin kaltaiset konkreettiset toteutukset ovat harvassa. Toki rakentamisen rahoitus on nyt jäissä, mutta missä ikäihmiset asuvat tulevaisuudessa, Välikangas kysyy.

Suomessa on jo tällä hetkellä lähes kaksi kertaa Turun asukasmäärän verran muistisairaita sekä noin kaksi miljoonaa yli 55-vuotiasta. Samanaikaisesti maamme asunnoista vain 23 prosenttia on esteettömiä.

Seniorineuvola tukena

Kaksi vuotta sitten valmistunutta Kalonia Välikangas on ollut suunnittelemassa alkuvaiheesta saakka.  Yrjö ja Hanna Kodit on toteuttanut senioriystävällisiä kohteita myös aiemmin.

Näistä Tuusulan Riihikallio on rakennuttajan ensimmäinen palvelukortteli, jossa on yhdistetty kaikenikäisille sopivaa asumista ja ympärivuorokautista palveluasumista.

Kalon on välimuotoisen asumisen malliesimerkki: ratkaisu, jossa oma koti tarjoaa turvaa, yhteisöllisyyttä, toimintakyvyn ylläpitämistä ja esteettömyyttä ympärivuorokautisen palveluasumisen sijaan.

– Monet ovat jo nukkuneet viimeiseen ehtooseensa täällä Kalonissa, Välikangas kertoo viitaten yhteen korttelin tavoitteista: muistiongelmaisten mahdollisuuteen asua kotona loppuun saakka.

Hän nyökyttelee ajatukselle, onko Jyväskylässä keksitty viisastenkivi.

– Muualla suunnittelua ei ole viety yhtä pitkälle.

Vinkkinä muille paikkakunnille hän puhuu eri tahojen välisestä yhteistyöstä. Kalonissa toimiva arkkitehtuuri on vain yksi osa kokonaisuutta. Tällä hetkellä korttelissa toimii esimerkiksi kotona asumiseen tukea tarjoava seniorineuvola.

– Jo se, että talot valmistuivat samaan aikaan, on mahdollistanut yhtenäisen toimintakulttuurin ja eri ikäryhmien kohtaamiset alusta alkaen, Välikangas kertoo.

Älyavaimesta opas

Arkkitehtitoimisto Collaboratorio Oy toimi suunnitteluvaiheessa tiiviissä yhteistyössä Välikankaan kanssa.

Kokonaisuuden viidestä kerrostalosta yksi on aso-kohde, yksi vuokratalo ja yhdessä on omistusasuntoja. Senioritaloissa ja muistiystävällisessä Maija-talossa esteettömyys on ensiarvoista ja tiloissa mahtuu liikkumaan rollaattorilla. Joka asuinkerroksessa on isot kerrosnumerot, teemaväri sekä ikäihmisten heikkenevän näön huomioiva valaistus kulkemista opastamassa.

Senioritalojen ja muistiystävällisen talon yhteistilat ovat turvallisia aina leveistä saunanlauteista ikäihmisille räätälöityihin kuntosalilaitteisiin, ja tulevaisuudessa saadaan käyttöön myös avainten lisäominaisuus.

Sitten avain opastaa muistisairaan ulko-ovelta hissille ja valitsee asuinkerroksen automaattisesti.

Kun hissi on perillä, asukkaan kotioven yläpuolelle syttyy valo.  

Sairaalasta Kaloniin

Niin Vaahteramäen Eemeli -kirjan mukaan nimettyjen talojen edustoilla, yhteispesulassa kuin senioritalo Alman kahvitilaisuudessa kuuluu hehkutusta asukkailta.

Vain yksi kahvittelijoista kertoo kaipaavansa entistä kotiaan ja naapureitaan, mutta myöntää, että Kalon on hänelle tulevaisuuden kannalta turvallisempi asuinympäristö.

Kaloniin tultaessa asukkailla on mahdollisuus kohdata naapureitaan siinä mittakaavassa kuin heille sopii. Esimerkiksi postilaatikot sijaitsevat yhteistiloissa.

Nuoren polven asukkaista Aino Aaltonen, 22, tyytyy hymyilemään ja moikkailemaan naapureilleen.

– Myös vieraani ihastelevat taloyhtiömme yhteisöllisyyttä, pihalla vastaan tuleva fysioterapeuttiopiskelija sanoo.

Postiaan hakemaan tullut Heikki Ulvila pysähtyy rupattelemaan naapureidensa kanssa.

Yhteen pöytään on kerääntynyt yhdeksänkymppisiä leidejä. Airi Paasivirta on muuttanut Kaloniin Heikki Ulvilan ja monen muun tavoin Jyväskylän ulkopuolelta.

Paasivirran vieressä istuvan Kaino Heikkisen, 90, vointi heikkeni äkisti lonkkamurtuman seurauksena.

– Pääsin muuttamaan tänne suoraan sairaalasta. Aiemmassa kodissani olisin ollut yksinäinen, mutta täällä en joudu olemaan yksin.

Keskenään ysikymppisten leidien porukka kertoo pelaavansa esimerkiksi ristiseiskaa.

Sukulaiset lähellä

83-vuotias Esko Brusila on kiitollinen siitä, että hänen poikansa perhe laittoi hänen paperinsa vetämään Kaloniin siinä vaiheessa, kun hän asui vielä Kotkassa.

– Nyt kotoani on vain parin bussipysäkin matka poikani perheen luo, ja näemme harva se päivä.

Kalonin vanhin asukas, 92-vuotias Sirkka Gustafsson muutti Jyväskylään Helsingistä.

– Asuin Helsingissä 70 vuotta, mutta vaikka mieleen tulee lämpimiä muistoja, takaisin en kaipaa.

Kaloniin hänet toi ikä.

– Kaikki sukulaiseni asuvat Jyväskylässä, ja kun tulee tilanne, että en pysty enää itse hoitamaan asioitani, he auttavat.

Gustafsson sanoo inhoavansa sukulaisiltaan saamaansa rollaattoria. Rollaattori on ennakointia ja löytänyt paikkansa vierashuoneesta.

Tällä hetkellä Gustafsson voi vielä niin hyvin, että lääkärikin ihmetteli hänen ikäänsä ja tuumi, ovatko 9 ja 2 vaihtaneet paperilla paikkaansa.

Kalonissa hän on mieltynyt niin yhteisöllisyyteen kuin 58 neliön asuntoonsa. Helsingissä pelkästään hänen kotinsa yhtiövastike oli suurempi kuin nykyinen vuokransa.

Gustafsson kertoo, että jokaisessa Kalonin asunnossa on vähintään seitsemän neliön kokoinen parveke. Hänen kulmahuoneistonsa parvekkeella kokoa on runsaammin.

– Tämä on ehdottomasti yksi talon upeimmista, Gustafsson vertaa parvekkeita, joissa moni naapuri jopa nukkuu kesäisin.

Torille rollaattorilla

Kalon on muinaista kreikkaa ja tarkoittaa eettisesti hyvää, tarkoituksenmukaista kauneutta.

Asumismallin mukaan koti alkaa jo pihalta. Sisäpiha houkuttaa kontaktiin: pöytäryhmien yllä on pergola-tyyliset katokset ja puutarhakeinun vieressä solisee suihkulähde.

Harjakattoiset talot sekä puu ja kivi rakennusmateriaaleina ovat kuin jatkumoa viereisen kirkon tyylille.

– Kuokkalan kirkko on yksi nykyarkkitehtuurimme merkittävimpiä kohteita, kuten Kalonia vastapäätä sijaitseva Puukuokan puukerrostaloaluekin, Jyväskylän kaupungin johtava asumisen asiantuntija Piia Sipinen kertoo.

Kirkkoon Kalonin asukkaat pääsevät parissa minuutissa, ja myös kirkko tulee heidän luokseen. Kesäisin Kalonin pihalla paistetaan makkaraa ja lauletaan yhdessä, mutta ei pelkkiä virsiä.

Kalon sijaitsee Kuokkalassa, joka on 150 000 asukkaan Jyväskylän toiseksi suurin asuinalue.

– Meiltä on torille vain hetken rollaattorimatka, asukkaat kertovat.

Toistaiseksi torialuetta myllerretään, mutta remontin jälkeen siellä tulee olemaan entistä enemmän kohtaamispaikkoja sekä eri ikäryhmiä palvelevia elementtejä, kuten ikäihmisten aisteja stimuloivia kasveja.

Arkkitehteja vieraina

Katariina Välikangas kertoo, että Kalonissa pesula taitaa olla korttelin paras tutustumispaikka. Tänäänkin pari rouvaa odottavat pyykkiensä valmistumista pesulan seurusteluryhmän äärellä.

UusioArt-ryhmää vetävät Taina Toikkanen, 65, ja Tuula Henttu, 74, kiittelevät asukasisännöitsijä Henna Mehtovuoren ennakkoluulottomuutta. Mehtovuori ei ole vielä kertaakaan torpannut asukkaiden tekemän taiteen sijoittamista yhteistiloihin.

– Hän on todella salliva, Henttu ja Toikkanen sanovat tänään kahvitarjoilusta vastaavasta Mehtovuoresta.

Naisista molemmat ovat niin sanottuja Kalonin ”alkuasukkaita” eli muuttaneet kortteliin ensimmäisten joukossa.  Kaksikon mukaan varsinkin miehiä joutuu välillä vetämään hihasta, jotta nämä tulisivat tekemään taidetta.

– Kasikymppisistäkin kasvaa taiteilijoita vähän rohkaistuina, Henttu ja Toikkanen tietävät.

He esittelevät Kalonia ylpeydellä yllätysvieraille. Kortteliin on tupsahtanut varsinkin arkkitehteja esimerkiksi Meksikosta, Japanista, Hollannista ja Yhdysvalloista.

– Viime viikolla 54 espanjalaista arkkitehtia tuli katsomaan Kuokkalan kirkkoa, mutta he päättivätkin tulla samalla myös meille.

Taina Toikkanen asuu Maijassa. Hänelle asumisratkaisu on turvallinen etenevän liikehäiriösairauden vuoksi.

Tuula Hentulle oli tärkeää päästä muuttamaan kehitysvammayksikössä asuvan poikansa lähelle.

– Nyt voin käydä hänen luonaan vaikka iltakävelyllä.

Puurakentamista ja asumisen neuvontaa

Kuokkalan Kalon voitti vuonna 2018 järjestetyn Asuntoreformikilpailun, johon tuli Jyväskylässä kaikkiaan 46 ehdotusta. Kilpailun järjestivät Suomen arkkitehtiliitto yhdessä Jyväskylän, Tampereen ja Vantaan kaupunkien kanssa.

Lähellä Kalonia sijaitseva Puukuokka-kortteli on saanut monia tunnustuksia. Vuonna 2015 säveltäjä Kaija Saariaho valitsi korttelin Arkkitehtuurin Finlandia-palkinnon voittajaksi.

Puukuokka teki aikanaan uraauurtavaa työtä modulaarisen CLT-tilaelementtirakentamisen ja kohtuuhintaisen puuasumisen saralla. Myös Kalon on rakennettu CLT-elementeistä.

Jyväskylän kaupunki tarjoaa asumisneuvontaa ikääntymiseen liittyvässä asumisen ennakoinnissa ja varautumisessa. Seniorit voivat miettiä oman kotinsa toimivuutta ja turvallisuutta yhdessä asiantuntijan kanssa.

Lähde: Jyväskylän kaupungin johtava asumisen asiantuntija Piia Sipinen

THL:n Sari Kehusmaa: Asumispulmia paikataan kotipalveluilla

THL:n johtavan asiantuntijan Sari Kehusmaan mukaan ikäasumisen lisääntyvä tarve on huomioitu Suomessa huonosti.

– Ennakointityö on ollut riittämätöntä. Koska väestö vanhenee nopeasti, tarvitaan nopeita päätöksiä ja kiistatta enemmän senioreille sopivaa vuokra-asumista.

Jo tällä hetkellä asumiseen liittyviä ongelmia joudutaan paikkaamaan kotihoidon palveluilla.

– Ongelmat, kuten vaikkapa se, että hissittömän talon kolmannessa kerroksessa asuva seniori ei pääse liikkumaan normaalisti, pitäisi ratkaista asumiseen liittyvillä palveluilla. On turhaa kustannusten kasvattamista ja palvelujärjestelmän rasittamista, kun apuna käytetään kotihoidon palveluja hissin sijaan.

Kehusmaa kiittelee Kalonin kaltaista ratkaisua. Hänen mukaansa malli tukee esimerkiksi ikäihmisen fyysistä kuntoa ja sitä, että aivoterveys pysyy mahdollisimman pitkään mahdollisimman hyvänä.

Hänestä Kalonin seniorivuokratalot tarkoittavat pitkälti samantyyppistä asumista kuin hyvinvointialueiden yhteisöllinen asuminen. Ero on siinä, että hyvinvointialueiden asumismalliin päästäkseen on ylitettävä palvelukynnys.

– On hyvä, että Kalonissa sitä ei ole. Uuteen asuinympäristöön on helpompi sopeutua ennen kuin muistioireet ovat edenneet.

Kaikkiaan Kehusmaa toivoo, että erilaiset ikäihmisten asumisvaihtoehdot lisääntyisivät. Jos iäkkäiden määrä kasvaa Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaisesti, muistisairaiden määrä kasvaa peräti 64 prosenttia tulevien vajaan kahdenkymmenen vuoden aikana.

– Yksinäisyys on tavallisesti iäkkäiden suurin ongelma, mutta esimerkiksi Kalonissa yhteisöllisyyttä on tuettu jo pelkästään tilaratkaisuilla, Kehusmaa huomioi.