Viestintä on vaikeaa, kaksikielinen ehkä vielä vaikeampaa - onnistumisessa auttaa kunnan omat suuntaviivat

Kuntaliitto valmistelee parhaillaan uutta opasta, joka selkeyttää kuntien käännösvelvollisuuksia. Viime keväänä kaksikielisille kunnille tehdyn kyselyn vastaukset osoittivat suuria eroja siinä, miten käännöstyö on järjestetty. Kuntaliitto laatiikin suosituksia ja tarkistuslistan, joka auttaa kuntia käytännön toteutuksessa.

Kuntaliiton viestinnän asiantuntija Susanna Luukinen korostaa, että kaksikielinen viestintä vaatii suunnittelua, ennakointia ja selkeitä pelisääntöjä. Käännöksille on varattava aikaa jo projektien alkuvaiheessa.

Johanna Lindholm puolestaan painottaa, että kunnilla tulisi olla omat suuntaviivansa siitä, mitä käännetään ja miten prosessi etenee – suunnittelu, tilaus, tarkistus ja julkaisu. Lindholmin asiantuntijuutta Kuntaliitossa ovat m.m. kansalliskielet ja kaksikielisyys sekä lainsäädäntö.

Suomalaisista 1,85 miljoonaa asuu kaksikielisessä kunnassa. Enemmistöltään ruotsinkielisillä kunnilla on 38 500 suomenkielistä asukasta ja enemmistöltään suomenkielisillä kunnilla on 140 000 ruotsinkielistä asukasta.

Kuntaliiton omat ohjeet määrittelevät, mitkä tekstit käännetään aina, kuten kiertokirjeet, tiedotteet ja kyselyt. Tiiminvetäjä ja kielenkääntäjä Barbro Käld muistuttaa, että kielilaki ei tarkasti määrittele, mitä asiakirjoja kaksikielisissä kunnissa tulee kääntää, joten konkreettiset ohjeet ovat tarpeen. Lisäksi suositellaan, että kunnat ottavat kantaa käännösten laadunvarmistukseen ja tekoälyn käyttöön.

Porvoossa kaksikielisyys on ikään kuin osa kaupungin DNA:ta. Suurin osa viestinnästä käännetään molemmille kotimaisille kielille, vaikka alkuperäistekstit ovat yleensä suomeksi. Tämä voi vaikuttaa ruotsinkielisten tekstien idiomatiikkaan. Kaupunki käyttää ulkoista palveluntarjoajaa, mutta joskus paikallistuntemuksen puute näkyy käännöksissä.

Kemiönsaarella tilanne on päinvastainen – kunnassa asukkaiden enemmistö on ruotsinkielisiä. Kaksikielisyys onkin tärkeä osa kunnan identiteettiä, ja viestintä tapahtuu aina molemmilla kielillä. Andrea Södergård korostaa, että kaksikielinen työ vaatii resursseja, suunnittelua ja joustavuutta.

Joskus menee silti pieleen. Silloin voi turvautua huumoriin. Kun Kemiönsaaren kunnan aikuisopisto julkaisi äskettäin koulutusesitteensä, opisto huomasi painovirheen esitteen kannen suomenkielisessä tekstissä. Vaikenemisen sijaan sosiaalisessa mediassa julkaistiin päivitys: ”Painovirhepaholainen on ollut liikkeellä. Löydätkö virheen?”

– Vastaanotto oli kauttaaltaan hyvä, Södergård kertoo.