Viikon helmi: Hämeenlinnan rautarouvan Sari Raution rohkea hyppy: Juristiopiskelija, joka elää tonnilla kuussa
Sari Rautio, Hämeenlinnan kuntapolitiikan entinen ykkösnainen, uskalsi lähteä hakemaan itsetuntoaan yliopiston penkiltä. – Vain tulotasoni romahti. Olen joutunut elämään kädestä suuhun, Rautio kertoo. Kuntalehti julkaisee viikon helmen. Tämä juttu julkaistiin alun perin 18.10.
Leila Itkonen, teksti ja kuvat
Tänä syksynä Sari Rautio (kok.) elää oikeastaan kolmoiselämää. On rooli Hämeenlinnan kaupunginvaltuutettuna, viikoittaiset Brysselin-reissut EU:n alueellisen komitean johtotehtävissä sekä opiskelu oikeustieteellisessä tiedekunnassa Turussa.
Rautio kertoo olevansa nopea lukija ja omaksuja, joten hyvin menee.
– Opiskelussa ja politiikassa on pitkälti samanlainen logiikka. On kyettävä yhdistelemään asioita ja luomaan kokonaiskuva.
Neljä syksyä sitten Turun-junaan hypätessään Rautiota jännitti. Juna lähti aamuviideltä, ja Turussa Rautiolle jäi luppoaikaa ennen kuin yliopiston ovet avautuivat kahdeksalta.
– En usko statuksiin, mutta kyllä mietin, miten täti pääsee mukaan pääasiassa omien lasteni ikäiseen opiskelijaporukkaan.
Kunnallishallinnossa opitut asiat ovat jouduttaneet Raution opintoja monin tavoin. Esimerkiksi ympäristöoikeuden peruskurssin sisältö kaavoituksineen oli Rautiolle ennestään tuttua.
– Alussa muistutin itseäni siitä, että ei pidä mennä takki auki eikä yrittää päällepäsmäröidä.
Tutkinto itsetuntokysymys
Opiskelun aloittamiseen 53-vuotiaana Rautiolla oli useita syitä, kuten nuorena viimeistä silausta vaille jääneet kasvatustieteiden opinnot.
– Oli idioottimaista, että jätin aloittamani gradun kesken. Pidän sitä elämäni tähän mennessä suurimpana epäonnistumisena.
Kesken jääneet opinnot ovat vaikuttaneet Raution mukaan niin hänen itsetuntoonsa kuin muiden ihmisten käsitykseen hänestä.
– Meillä kokoomuksessa on oppimis- ja koulutususko, enkä ole voinut hakea virkoja ilman tutkintoa. Minulla vain mieli karkasi jo seuraaviin asioihin.
Opettajana Rautio työskenteli yhden lukuvuoden. Sijaisuus olisi jatkunut seuraavana syksynä, mutta kutsu Autismiliiton projektitehtäviin vei voiton.
– Koen, että sain kuitenkin todella hyvän peruskoulutuksen. Vuorovaikutustaidoilla minä olen tähän mennessä työllistynyt, Rautio sanoo.
Nykyisissä opiskelutovereissaan hän ihailee näiden päämäärätietoisuutta ja tulevaisuudenuskoa.
– Nuoret ajattelevat rohkeasti – ja että maailma on renki, kuten Lauri Tähkä laulaa.
Käsin tehdyt muistiinpanot ovat Sari Rautiolle kaiken tekemisen kulmakivi. – Tällä hetkellä minulla on käytössäni yli kymmenen opinto- ja luottamustoimivihkoa.
Opiskelupaikka laudatureilla
Rautio hyötyi kuuden laudaturin ylioppilastodistuksestaan ensimmäisen kerran oikeustieteelliseen pyrkiessään.
– Pääsin sisään ensikertalaisten kiintiössä ilman pääsykokeita, eli siinä mielessä tutkinnon puute kääntyi edukseni.
Muut opiskelijat arvostavat Raution kokemusta.
– Itse ajattelin ensin, että apua, veinkö jonkun nuoren opiskelupaikan, mutta uskon eri-ikäisten ja erilaisten ihmisten tulokselliseen yhteistoimintaan. Minulle on sanottu omanlaiseni perspektiivini takia, että jokaisessa ryhmässä pitäisi olla yksi Sari.
Rautio tuntee julkishallintoa esimerkiksi 12 vuotta jatkuneen Kuntaliiton hallitustyöskentelyn kautta. Hämeenlinnan kuntapolitiikkaan hän pääsi vaaleissa 22. lokakuuta 25 vuotta sitten.
– Kuntapolitiikassa monilta puuttuu pitkäjänteisyyttä. Itse ajattelen, että valittaminen ilman toimeen tarttumista on ärsyttävää.
Rautiota on kiitelty yhdessä tekemisen korostamisesta, ja on häntä pidetty tietyllä tapaa rautarouvanakin. Kaupunginhallituksen puheenjohtajuus koetteli voimakkaimmin farssiksi muuttuneen Sunny Car Center -hankkeen aikaan.
– Sen verran minulla on kuitenkin elämänkokemusta, että en itke, jos sukat vähän kastuvat.
Tytär kämppiksenä
Kouluja ja politiikkaakin enemmän Rautio on oppinut omilta lapsiltaan. Autistisen Oskarin, 32, kanssa on kuljettu pitkä matka sen jälkeen, kun poika alkoi puhua viisivuotiaana.
– 18-vuotiaana Oskulle ehdotettiin eläkettä, mutta olemme koko ajan opetelleet uusia taitoja. Tänä päivänä Oskulla on kokin koulutus ja vakituinen työpaikka muuttomiehenä.
Raution neljästä lapsesta nuorin on toipumassa masennuksesta ja oli jo hilkulla päästä Taideyliopistoon. Kahden vanhimman tyttärensä kanssa Rautio on suorittanut yliopisto-opintoja rinta rinnan.
– Me sparraamme toisiamme monin tavoin. Lenkillä olemme usein puhuneet ruotsia, jotta esikoisen kielitaito karttuisi, ja toinen tyttäreni on auttanut minua it-asioissa.
Raution ja esikoistyttären mielenkiinnon kohteet osuvat yksiin lopputöitä myöten: tytär teki jo gradunsa kestävän kehityksen johtamisesta ja Rautio aikoo tehdä omansa kestävästä kehityksestä oikeusvaltiossa.
Turussa yöpyessään Rautio majoittuu samassa yliopistossa opiskelevan tyttärensä luona.
– Menen sinne aina ruokakaupan kautta, mutta pidän mielessä, että tytär on aikuinen ja elää tavallaan.
Kotikaupungissaan Rautio liikkuu pyörällä. Kuntoaan hän ylläpitää myös koiralenkeillä.
Jatkosuunnitelmat avoinna
Opiskelijana Rautio on elänyt aiempaan nähden pikkiriikkisillä tuloilla.
– En tajunnut hakea työsuhteisille opiskelijoille tarkoitettua aikuiskoulutustukea, kun minulla oli vielä työpaikka kaupunginhallituksen puheenjohtajana. Siksi olen saanut kuukausittain vain alle 280 euroa opintorahaa. Kokouspalkkioiden kanssa olen tienannut maksimissaan ehkä tonnin kuussa, ja olen joutunut elämään kädestä suuhun.
Sinnittely on tarkoittanut esimerkiksi sitä, että vaateostoksille ei ole ollut asiaa. Ruokakaupoissa Rautio on metsästänyt punalaputettuja tuotteita.
Turussa hän vietti alussa parisen päivää viikossa, mutta nyt hänen tarvitsee tehdä vain pari Turun-reissua kuukaudessa. Juristiksi Rautio valmistuu ensi syksynä.
– Minulle on sanottu, että pakkohan sinulla on olla joku valmistumisen jälkeinen suunnitelma, mutta ei minulla ole. En halua rajata mitään pois, vaan luotan siihen, että jotain kiinnostavaa tulee eteen. En sano ei kuntajohtamiselle enkä ehkä vaaleillekaan, vaikka en ole eduskuntaan aiemmista pyrkimisistäni huolimatta päässytkään.
EU:ssa pokkuroidaan
Keväällä Rautio valittiin niin isoihin EU-saappaisiin, että hän matkustaa viikoittain Brysseliin.
– Toimin EPP-ryhmän puheenjohtajana ja EU:n monivuotisen budjetin esittelijänä ja tuon alueiden ja kuntien äänen laajaan budjettikeskusteluun.
Kokouksissa Rautio istuu jatkuvasti samassa ydinryhmässä Ursula von der Leyenin ja Roberta Metsolan kanssa.
– Brysselissä kohtaan pokkurointiakin, ja tilanne voisi nousta hattuunkin, mutta keskityn työhöni, joka on mahtava vaikuttamisen paikka.
Vaan miten aikaa, energiaa ja intoa riittää?
– Käytän julkista liikennettä ja teen töitä matkustaessani. Sitten on sitkeys ja sisäinen motivaatio. Rakastan vaikuttamista ja bilettämistä ja seuraavaksi juhlin loppukuussa, kun täyteen tulee 25 vuotta kuntapolitiikassa, Sari Rautio kertoo.