Viikon helmi: Nämä kaupungit ja kaupunginosat ovat erityisen tärkeitä Samuli Putrolle – ”Tulee jopa uniini”

1. Millä seuduilla on erityinen paikka sydämessäsi tai missä olet eniten kotonasi, Samuli Putro?

– Rehellisesti täytyy sanoa, että Kokkolan Ykspihlajassa. Tuo kaupunginosa, ja tarkemmin koko Sahan ympäristö, on aivan poikkeuksellinen koko maan mittakaavassa. Ykspihlajassa vallitsee aito 1950-lukulainen kylämäisyys kuitenkin 2020-luvun hengessä. Yhtä aikaa on hyvin pientä, tavallista, turvallista ja yhteen hiileen puhaltamista, mutta kuitenkin edistyksellistä eikä lainkaan tunkkaista tai ahdistavaa. Pihlajassa olen henkisesti eniten kotona.

2. Mikä on suhteesi lapsuutesi ja nuoruutesi kyliin ja kaupunkeihin?

– Olen kasvanut Raahessa, Pohjois-Pohjanmaalla, ja olen luonteeltani ja temperamentiltani yhä hyvin raahelainen. Raahelainen luonteenlaatu on tehdaskaupunkilainen, eli vähän sellainen juro ja sisäänpäin kääntynyt. Toisaalta, olen aina ollut myös outolintu, ja vaikka 70- ja 80-lukujen Raahe oli erinomaista kasvualustaa, omaa viiteryhmää ei varsinaisesti ollut. Sellainen piti etsiä. Piti nähdä oikeasti vaivaa sen eteen, että oivalsi, kuka itse on ja mistä löytyy vertaisia, sitä omaa porukkaa. Yleensä otin pyörän alle, polkaisin kaverin ovelle pimpottamaan ja kysyin, alakko mua. Monesti alkoivat. Muutin pois Raahesta ylioppilaskirjoitusten jälkeen. Pääsin opiskelemaan viestintää Turun yliopistoon. Äitini keksi tuon minulle ja haki minulle paikkaa.

– Turku on minulle erityinen, sillä se oli paikka, jossa aidosti itsenäistyin. Asuin omillani, enkä voinut mennä äidin luokse pesemään pyykkiä tai syömään. Turussa koin myös aidosti köyhyyttä. Kun opinnot päättyivät, elin pitkään vailla työtä ja toimeentuloa. Henkeni pitimiksi sovin turkulaisten torikauppiaiden kanssa, että he eivät heittäisi myymättä jääneitä sämpylöitä ja tomaatteja päivän päätteeksi roskiin, vaan antaisivat ne minulle. En ihaile vähävaraisuutta, se on rankkaa, enkä toivo kenellekään vaikeita vaiheita, mutta minulle nuo niukat vuodet ennen ensimmäisiä Teosto-korvauksia opettivat paljon elämästä ja siitä, mikä on tärkeää.

3. Millainen on suhteesi Helsinkiin?

– Suhteeni Helsinkiin on moninainen ja muuttuva. Helsinki on kotikaupunkini, jossa nykyisin viihdyn. Helsinki, erityisesti Käpylä, jossa asun, tulee jopa uniini, mikä kertoo siitä, että paikalla on minulle merkitystä. Pyrin pitkään pois Helsingistä ja vähän kipuilin siellä asumista. Kaupunki merkitsi minulle työpaikkaa, ja minne tahansa meninkään, tapasin saman alan ihmisiä ja puhe liittyi lähes aina jotenkin työhön. En päässyt irti siitä. Nykyään, kun painan kotioven kiinni, osaan hengähtää ja tunnen olevani kotona.

– Lempikaupunginosani Helsingissä on, yllätys yllätys, Käpylä. Ehkä sekin on omalla tavallaan kylämäinen ja tietysti varsin viehättävä myös muuten.

4. Missä päin Suomea haluaisit viettää vähän enemmän aikaa?

– Valitettavasti en ole aikoihin päässyt keikalle ihan pohjoiseen, tuntuu bensa loppuvan Rovaniemen kohdalla, mutta olen kuullut paljon hyvää esimerkiksi Savukoskella järjestettävästä SompioRockista. Siellä haluaisin joskus esiintyä, että terkkuja vaan.

5. Mikä tekee suomalaisista kunnista mielestäsi kiinnostavia?

– Suomessa on monilla pienillä paikkakunnilla sellainen jännä yhteinen piirre: kunnianhimoisesti ja kovatasoisesti toteutetut tapahtumat. Etenkin viime vuosina ihan pieniltä nurkilta ja kylistä on lähtenyt liikkeelle eräänlainen ilmiö. Esimerkiksi ensin ole Hailuoto ja Bättre Folk -tapahtuma – aivan ainutlaatuinen. No, Hailuoto-ilmiö on kasvanut Mathildendal-ilmiöksi, ja sama meininki näkyy Pyhtään kulttuuritalolla ja vaikka Laukon kartanon puistossa.

– Ja sitten vaikka tuo Ykspihlaja. Tämä on kiinnostavaa. Suurten festivaalien ja kaupunkien rinnalla on pittoreskimpaa kulttuuritekemistä. Se on kerrassaan hieno ilmiö.

Lue myös: