Vuosisadan täydeltä kunta-alan oppia Tampereella – “Palvelulupaus sanana alkoi nousta esiin”

Kuvat Timo Marttila

Tampereen yliopiston juhlasali vilisi torstaina 29. tammikuuta kunta-alan silmäätekeviä, kun alan korkeakoulutus Suomessa täytti tasavuosia.

100 vuotta kunnallisalan korkeakoulutusta -juhlaseminaari kokosi paikalle noin 180 hallintotieteilijää: tutkijoita, opettajia, alumneja ja opiskelijoita sekä keskeisiä kunta-alan vaikuttajia ja asiantuntijoita.

Seminaarissa puhunut kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen (kok.) kehui Kuntalehdelle, että suomalaiset kuntajohtajat ovat saaneet läpi vuosikymmenten hyvät pohjavalmiudet omalle työuralleen Tampereen yliopistosta.

Ministeri Ikonen on yhteiskuntatieteiden tohtori ja itsekin Tampereen yliopiston alumni. Ikosen pääaine oli sosiaalipolitiikka, mutta hän luki hallintotieteitä sivuaineena.

– Se (kunnallisalan koulutus) antoi minulle tiedollisesti tosi paljon ja opetti kriittistä ajattelukykyä, Ikonen kiittelee.

Kasinotaloudesta lamaan

Seminaarin hauskinta antia oli paneelikeskustelu, joka kokosi yhteen kuusi alumnia kuudelta eri vuosikymmeneltä muistelemaan omia opiskeluaikojaan.

Panelisteille esitettiin kysymys, mitkä yhteiskunnalliset teemat ja mullistukset puhuttivat kunnallisalan opiskelijoita sinun opiskeluvuosinasi. Vastaukset summasivat upeasti puoli vuosisataa lähihistoriaa ja suomalaista kunnallishallintoa erilaisine uudistuksineen ja villityksineen.

1980-luvulla opiskellut Sitran vanhempi neuvonantaja Kari Hakari muisteli Suomen kasinotaloutta ja sitä, kuinka auliisti lainahanoja löysällä pitäneet pankit rahoittivat opiskelijoiden kosteita illanistujaisia. Vuonna 1991 syöksyttiinkin sitten pankkikriisiin ja syvään lamaan.

1990-luvulla opiskellut Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen oli sitten lama-ajan opiskelija.

– Mieleen on jäänyt se säästäminen. Säästöjä etsittiin silloin kaikkialta. ”Palvelulupaus” alkoi sanana nousta esiin. Toinen asia, mistä puhuttiin, oli pormestareiden tulo Suomeen, Karhunen muistelee.

2000-luvulla opiskellut Laukaan kunnanjohtaja Linda Leinonen muisti, kuinka some jo teki tuloaan, mutta kunnallispolitiikan professori Pentti Rönkkö yhä piti sitkeästi piirtoheittimellä kalvosulkeisia.

– Kestävä kehitys alkoi nousta käsitteenä esille. Myös Kainuun hallintomalli oli kova sana. Ja Paras-hanke oli tulossa, Leinonen sanoi.

Remingtonista tekoälyyn

2010-luvulla opiskellut Suomussalmen kunnanjohtaja Erno Heikkinen muisti, kuinka paljon silloisen kuntaministerin Henna Virkkusen (kok.) suunnitelmat 70–100 kunnasta puhuttivat. Samoin alkoi olla puhetta tilaaja–tuottajamallista ja hyvinvointialueista.

2020-luvulla opiskellut Hämeen liiton yhteyskoordinaattori Venla Hatakka sanoi heti ykskantaan: korona.

– Ensimmäiset kaksi vuotta opiskeltiin kokonaan etänä, ei nähty ketään. Hyvinvointialueuudistus puhutti ja ratikka näkyi todella vahvasti opetuksessa käytetyissä esimerkeissä. Tekoälyä alettiin käyttää, Hatakka listasi.

Viimeisenä puheenvuoron saanut, 1970-luvulla opiskellut Flow Learning Instituten toimitusjohtaja Ari Kolehmainen ei käyttänyt tekoälyä, ei somea eikä edes tietokoneita.

– Remington ja korjauslakka olivat kovia sanoja, Kolehmainen nauratti yleisöä.

Moderni kuntajohtaja etsii tietoa – “Demokratian vaalijoita”

Kunta-alan korkeakoulutus on sijoitettu Tampereen yliopiston organisaatiossa johtamisen ja talouden tiedekuntaan hallintotieteiden tutkinto-ohjelmaan.

Kunnallispolitiikan professori Arto Haveri toteaa, että hallintotieteiden tutkinto-ohjelma sai nykyisen muotonsa yliopiston organisaatiomuutoksen yhteydessä vuonna 2011. Tutkinto-ohjelmassa on viisi eri opintosuuntaa: ympäristöpolitiikka ja aluetiede, kunta- ja aluejohtaminen, julkinen talousjohtaminen, julkisoikeus sekä hallintotiede.

– Opiskelija hakee sisään hallintotieteiden tutkinto-ohjelmaan ja käy kandidaattivaiheessa kaikille yhteiset opinnot. Toisen lukuvuoden syksyllä haetaan omaan opintosuuntaan. Maisteriopinnot ovat sitten opintosuuntakohtaisia, Haveri pilkkoo osiin.

Hallintotieteiden tutkinto-ohjelmaan Tampereelle on vuosittain parituhatta hakijaa, joista 140 pääsee sisään. Haverin omaan, kunta- ja aluejohtamisen opintosuuntaan valitaan joka vuosi noin parikymmentä opiskelijaa.

Vuorovaikuttajana yhteisössä

Kunta- ja aluejohtamisen opintosuunnassa koulutetaan kunnille ja alueille johtamisen ja kehittämisen asiantuntijoita.

Haverin mukaan 2020-luvun kunta-asiantuntijan täytyy kyetä analyyttiseen ajatteluun ja nähdä eri toimintojen muodostama kokonaisuus. Kunnat eivät ole vain julkisia organisaatioita vaan paikallisyhteisöjä. Kunta-asiantuntijoita koulutetaan toimimaan vuorovaikuttajina tässä yhteisössä, jossa politiikka, yritykset ja asukkaat tulevat aivan kunta-asiantuntijan iholle.

– Kuntajohtajat ovat demokratian vaalijoita paikallistasolla. Kuntajohtajan työ on päätöksentekoa, päätöksenteon valmistelua, johtamista, palvelujen järjestämisen vaihtoehtoja ja hallintasuhteita eri organisaatioiden ja yhteisöjen välillä, Haveri luettelee.

Haverin mukaan kunta-alan korkeakoulutuksen tutkintorakenteessa ja sisällössä on tehty 2000-luvulla isoja muutoksia, koska maailma muuttuu nykyään nopeasti. Digitalisaation ja tekoälyn myötä muutostahti ei ainakaan hidastu. Kuntajohtajakoulutuksessa opetetaan nykyään vähemmän yksittäisiä tietoja tai taitoja, koska ne vanhentuvat nopeasti.

– Oleellista on kyky hankkia uutta tietoa. Yritämme opettaa opiskelijoita hankkimaan tietoa, jäsentämään tietoa ja kehittämään ja uudistamaan omaa kuntaa sillä tiedolla, Haveri kuvailee.

Haverin arvion mukaan 60–80 prosenttia kunta- ja aluejohtamisen opintosuunnasta valmistuneista maistereista työskentelee kuntien asiantuntija- ja johtamistehtävissä. Kunta-alan maistereita viedään töihin myös maakuntaliittoihin, hyvinvointialueille tai johtotehtäviin kuntien kanssa läheistä yhteistyötä tekeviin yrityksiin ja järjestöihin. Valtionhallinto ottaa oman osansa ministeriöihin. Osa kunta-alan ihmisistä työskentelee konsulttimaailmassa.

Mistä ovat kunta-alan ihmiset tehty? – Kunta on mukana kaikessa

Kunta-alan opiskelijoiksi Tampereen yliopistoon hakeutuu kolmenlaisia ihmisiä.

Niitä, joille kiinnostus kunta-asioihin on tullut verenperintönä. Niitä, joilla välkkyy mielessä ura politiikassa tai kunnanjohtajana. Ja niitä, jotka muuten vain tuntevat määrittelemätöntä mielenkiintoa hyvin monenlaisiin asioihin yhteiskunnassamme.

Tällainen jaottelu syntyy, kun antaa Tampereen yliopiston kunta- ja aluejohtamisen yliopistonlehtorin Anni Jäntin ja pääaineopiskelijan Mikko Sainion puhua valitsemastaan alasta tunnin verran.

Jäntti ja Sainio asettavat molemmat itsensä viimeksi mainittuun ryhmään. Kumpikin kertoo olleensa jo lukioiässä kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, mutta kummallakaan ei ollut silloin vielä mitään hajua, että he päätyisivät opiskelemaan kunta-alaa.

– Meillä on hallintotieteiden tutkinto-ohjelmassa paljon opiskelijoita, jotka ovat kunta-alan viranhaltijoiden tai kunnallispoliitikkojen lapsia. Minulla ei ole sellaista taustaa. Minulla ei ollut mitään käsitystä, että yliopistossa voi edes opiskella kunnallisalaa, Jäntti aloittaa.

Jäntti oli vain tyttö Kajaanista, jonka kohtalon sinetöi se, että hän oli kerran käynyt kavereidensa kanssa Tampereella ja ihastui kaupunkiin.

– Päätin silloin, että haluan tulla opiskelemaan Tampereelle jotain yhteiskunnallista ainetta. Koska olen kiinnostunut vähän kaikesta, niin kunnallisala tuntui puoleensavetävältä, koska kunta on mukana kaikessa. Luin, että tästä koulutusohjelmasta tulee kunnanjohtajia. Päätin, että hyvä on, minusta tulee sitten kunnanjohtaja, Jäntti muistelee.

Sainio toteaa, että hänen tarinansa on aika samanlainen.

– Selailin pitkään, minkälaista koulutustarjontaa on Tampereella, kun olen kotoisin ihan naapurista Kangasalta. Minulla ei ollut vahvaa näkemystä siitä, mitä haluan alkaa opiskella. Kun sitten kuulin kunta- ja aluejohtamisen koulutusohjelmasta, niin se kuulosti mielenkiintoiselta. Kunta-alan opinnot vaikuttivat käytännönläheisiltä ja myös työllisyysnäkymät vaikuttivat päätökseeni, Sainio kertaa.

Monipuolinen toimintakenttä

Tampereen yliopiston organisaatiota ja hallintotieteiden tutkintorakenteita on myllätty 2000-luvulla samalla antaumuksella kuin kuntakenttää.

Esimerkki.

Jäntti pääsi opiskelemaan Tampereelle taloudellis–hallinnolliseen tiedekuntaan kunnallisalan koulutusohjelmaan vuonna 2001. Hän valmistui kunnallispolitiikan pääaineesta vuonna 2005. Sainio aloitti opiskelun Tampereella johtamisen ja talouden tiedekunnassa hallintotieteiden tutkinto-ohjelmassa vuonna 2022. Hän valitsi opintosuunnakseen kunta- ja aluejohtamisen, joka on syntynyt kunnallispolitiikan ja aluetieteen yhdistelmänä.

Tutkintorakenteet ja -nimikkeet muuttuvat, kunta-alan korkeakoulutus pysyy.

Sainion mukaan kunta-alan opintoja voi suositella nuorille, jotka ovat kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista, seuraavat uutisia ja politiikkaa ja tykkäävät pohtia asioita monelta eri kantilta. Jäntti lisää, että ala sopii todella monenlaisille ihmisille, koska kunnat ovat toimijoina niin laaja-alaisia.

Jäntin ja Sainion mielestä kunta-alan opinnoissa onkin ehdottomasti parasta monipuolisuus.

– Kuntien tehtäväkenttä on niin valtavan laaja, että opinnoissa tulee tosi paljon erilaisia näkökulmia. Ei tule montaa kertaa vastaan tunne, että taas tälläkin kurssilla tätä samaa. Minulla on esimerkiksi itselläni musiikkitaustaa. Näen, että siitäkin voi tulla jossain vaiheessa apua, jos suuntaudun kunta-alalla kulttuurisektorille, Sainio pohtii.

Sainio ja Jäntti luettelevat hengästyttävän pitkän listan asioita, mitä kaikkea mahdollista kunta-alan koulutus voi pitää sisällään: strategista johtamista, aluetiedettä, demokratiaa, yhdyskuntakehittämistä, kaavoitusta, infrastruktuuria, innovaatioiden edistämistä, kaupunkikehittämistä, palveluja, monitasohallintoa, EU-asioita….

– Ja sisäpiirin vitsinä, että jokaisella kurssilla pitää käydä myös Tampereen kaupungin historiaa läpi, Sainio hymyilee.

Antoisa työura

Jäntillä on takanaan jo 20 vuoden työura kunta-alalla. Hänestä tuli tutkija ja yliopistonlehtori.

Jäntin mukaan tutkijanura alkoi urjeta, kun hän gradututkimukseensa liittyen osallistui viimeisenä opiskeluvuotenaan tutkimusapulaisena Kainuun hallintokokeilun arviointihankkeeseen.

– Kun valmistuin 2005, pääsin heti vuoden 2006 alussa töihin Kuntaliittoon kuntakehitys- ja tutkimusyksikköön. Työskentelin siellä muutaman vuoden. Sitten minut pyydettiin Tampereen yliopistoon Kainuun hallintokokeilun arviointihankkeen päätutkijaksi. Kokeilusta julkaistiin loppuraportti vuonna 2010, ja aloin valmistella aiheesta väitöskirjaani, Jäntti kertoo urapolustaan.

Väitöskirjansa valmistuttua Jäntti jäi Tampereen yliopistolle eri tehtäviin määräaikaisiin pesteihin, kunnes sai vakituisen yliopistonlehtorin viran vuonna 2022.

Jäntti toteaa, että hänen matkansa kunta-alan tutkijana on ollut erittäin antoisa. Hän ei osaa kuvitella toista työtä, missä hän viihtyisi yhtä hyvin.

–Tykkään tutkia, tykkään opettaa ja tykkään yhteiskunnallisesta vuorovaikuttamisesta. Olen unelmatyössäni. Se, mikä minua ehkä eniten inspiroi, on tämä vapaus. Se on minulle tärkeä arvo. Voin valita omat tutkimusaiheeni ja tehdä sellaisia asioita, jotka koen tärkeiksi ja merkityksellisiksi, Jäntti sanoo.

Kunnanjohtajia ja poliitikkoja

Jäntiltä on kuitenkin kysyttävä, mitä matkan varrella tapahtui. Hänestähän piti tulla kunnanjohtaja.

Jäntti vastaa, että se ei ollutkaan häntä varten. Asia alkoi valjeta hänelle heti opiskeluaikoina.

– Kunnanjohtajana olet täysin palveluammatissa 24/7. Se ei sopisi minulle ollenkaan, Jäntti sanoo.

Onko jokaisen nuoren kunta-alan opiskelijan haave, että hänestä tulee isona kunnanjohtaja tai vähintään pääministeri niin kuin Tampereen yliopistossa kunta-alaa opiskelleesta Sanna Marinista (sd.)?

Sainio toteaa, että hän on miettinyt asiaa jonkin verran.

– Ne, jotka haluavat politiikkaan mukaan, ovat selkeä vähemmistö, vaikka kunta-alan opiskelijoissa onkin paljon ihmisiä, jotka ovat olleet mukana nuorisopolitiikassa. Sanoisin, että yksi neljäsosa tai yksi viidesosa on kiinnostunut lähtemään mukaan politiikkaan. Suurin osa meistä seuraa politiikkaa, mutta ei halua siihen mukaan, Sainio paljastaa.