Hankintalain uudistuksen arvioidaan lisäävän kuntaliitoksia – "Ei voi välttyä ajatukselta, että kyse on suuremmasta ja ideologisesta"

Hankintalain uudistuksesta on koitumassa 455–600 miljoonan euron lisäkustannukset kunnille, paljastui FCG:n Kuntaliitolle tekemästä selvityksestä.

Asukasta kohti vertailtuna pienet kunnat maksavat uudistuksen aiheuttamista muutoskustannuksista keskimäärin 473 euroa ja isot puolestaan 41 euroa.

Esimerkiksi Päijät-Hämeessä sijaitseva ja vajaan 2 500 asukkaan Hartolan kunnassa on laskettu muutoskustannusten olevan 207 euroa asukasta kohti. 

Pienet ovat erityisen kovilla muutoksessa, Hartolan kunnanjohtaja Jarkko Seppälä sanoo.

– Pienessä kunnassa vaikutukset ovat suhteellisesti suuret.

Lakiuudistus on rajaamassa kuntien mahdollisuutta ostaa palveluita osaomistamiltaan inhouse-yhtiöiltä, jos kunnan omistusosuus on alle 10 prosenttia.

– Suuret kunnat ja kaupungit pystyvät jatkossakin hankkimaan inhouse-yhtiöiltä, mutta 10 prosentin omistusvaatimus tiputtaa pienet kunnat armotta pois.

– Pienillä kunnilla ei ole yleensä hankintaosaamista riittävästi, joten hankinnan määrittelyssä ja kilpailutuksen toteuttamisessa joudutaan käyttämään ulkopuolisia konsultteja.

Esimerkiksi taloushallinnon palveluissa on osattava kilpailutuksessa määritellä tarkkaan valtiokonttorin kuntatietoraportointi sekä varautuminen raportoinnin muutoksiin, Seppälä lisää.

– Taloushallinnon ja palkanlaskennan palveluissa muutoskustannukset koostuvat erityisesti järjestelmän käyttöönoton kustannuksista.

Palvelut vaarassa

Taloustekijöiden lisäksi moni muukin asia muuttuu ja kunnissa pidetään peukut pystyssä, jotta mitään ylitsepääsemätöntä ei ilmesty palveluiden järjestämisen suhteen.

– Kaikki varautumiseen liittyvät ulottuvuudet huolestuttavat ruokahuollosta lähtien, Seppälä sanoo.

– Palvelut on järjestettävä kaikissa olosuhteissa.

Uudistuksen toteutuessa on tärkeää selvittää muutosten aikataulutus ja muutosten vaatimat työt kustannuksien lisäksi.

– Erilaisia skenaarioita on tehty, riippuen siitä, millaisia muutoksia lainsäädäntöön mahdollisesti olisi tulossa.

Selvitettävien asioiden listalle kuuluu nykyisten palvelusopimusten irtisanominen.

– Ja tähän liittyen on selvitettävä mahdollisten sopimusrikkomusten aiheuttamat korvausvelvollisuudet.

– Inhouse-yhtiöiden luonteen mukaisesti kyse ei ole vain siitä, mitä yksittäinen kunta päättää tai haluaa. Neuvotteluja ja yhteistyötä on tehtävä kaikkien omistajien kanssa. Tähän mennessä valmistelua tulevaan on tehty ennen kaikkea inhouse-yhtiöissä, mutta kun lakimuutokset hyväksytään, toimenpiteet lähtevät käyntiin myös kunnissa.

Seppälä ymmärtää hankintalain tavoitteet. Nykyistä lainsäädäntöä on hyödynnetty jopa virheellisesti varsinkin suurissa inhouse-yhtiöissä, Seppälä myöntää.

Mutta lakia olisi mahdollista muuttaa siten, että korjattaisiin epäkohtia tuhoamatta kaikkea sitä hyvää, mitä on rakennettu, hän jatkaa.

– Suurimpia häviäjiä ovat pienet kunnat, joiden muutoskustannukset ovat suhteellisesti suuremmat.

Myös pienten kuntien mahdollisuudet palveluiden järjestämiseen ovat vähäisemmät.

– Sillä omalla paikkakunnalla tai lähialueella ei ole välttämättä tarvittavaa palvelutarjontaa.

Iso vaihteluväli

Kuntaliiton tilaaman ja 11 kuntaa sisältävän selvityksen mukaan hankintalain uudistuksen muutoskustannukset vaihtelevat Hämeenlinnan 17 eurosta Toivakan 940 euroon asukasta kohti.

Toivakka on noin 2 350 asukkaan kunta Keski-Suomessa ja Hämeenlinna on noin 68 000 asukkaan kaupunki Kanta-Hämeessä.

Selvitys pohjautuu kuntien omiin arvioihin kustannuksista.

Vertailussa toiseksi eniten asukasta kohti maksava kunta on Etelä-Karjalassa sijaitseva Savitaipale 783 eurolla. Kolmantena tässä vertailussa on Itä-Lapissa sijaitseva 3 250 asukkaan Salla, jossa uudistus maksaa näillä näkymin 401 euroa per asukas.

Sallan kunnanjohtaja Erkki Parkkinen ei silittele silkkihansikkain tätä lakiuudistusta.

– Tätä on joutunut miettimään syvällisemmin ja lähes 20 vuoden kuntajohtajakokemuksella. Ei voi välttyä ajatukselta, että kyse on suuremmasta ja ideologisesta pienten kuntien ahdinkoon ajamisesta. Tavoitteena taustalla on kuntarakenteen muuttaminen, kuntaliitokset, Parkkinen näkee.

– Suuremmat kunnat ja kaupungit voivat jatkaa yli 10 prosentin omistajina inhouse-yhtiöissä ja pienet joutuvat vaikeuksiin. 

Valtiovallan taholta kuntien välistä yhteistyötä on kehotettu lisäämään eri tavoin muun muassa taloudellisten hyötyjen saavuttamiseksi. Mitä ajattelette kuntien välisen yhteistyön kehittämisestä hankintalain uudistuksen yhteydessä, Erkki Parkkinen?

– Tämähän tässä erityisen hullulta kuulostaakin. Hyvän ja pitkäjänteisen kuntien yhteistyön kautta olemme päässeet tilanteeseen, jossa kunnanjohtaja saa nukkua yönsä suhteellisen hyvin pelkäämättä esimerkiksi kyberhyökkäystä tai tietomurtoa.

– Kuntamarkkinoillakin puolueiden puheenjohtajat yhdestä suusta korostivat kuntien yhteistyön lisäämisen tärkeyttä. Hankintalain uudistuksella ollaan meidän kohdalla ja ainakin ICT:n osalta romuttamassa tämä yhteistyö.

Kaksi kerrosta

Kuntaliitto huomautti tilaamansa 11 kunnan selvityksen yhteydessä, että näin arvioitiin vasta ensimmäisen kerran hankintalain kustannusvaikutuksia kunnille.

Kuntaliiton mukaan kaikissa selvityksen muutoskustannusarvioissa ovat mukana sekä tähän mennessä syntyneet kustannukset että tulevat kustannukset aina siirtymäkauden loppuun saakka.

Selvityksen mukaan isoja vertailtaessa Hämeenlinnan perässä kaupungeista olisi esimerkiksi 73 000 asukkaan Lappeenranta, jossa oltaisiin maksamassa uudistuksesta 28 euroa asukasta kohti.

52 000 asukkaan Mikkelissä uudistuksen lasku olisi 58 euroa per asukas.

FCG:n eli Finnish Consulting Group Oy:n vanhempi neuvonantaja Tuomas Riihivaara vahvistaa tuloksien osoittavan uudistuksen vaikuttavan eri tavalla kuntiin.

– Pienempien kuntien keskeisenä haasteena on palvelujen jatkuvuuden turvaaminen ja uusien tuotantotapojen ratkominen inhouse-yhteistyön mahdollisen päättymisen jälkeen. Suuremmilla kunnilla kyse on korostetummin inhouse-yhtiöiden omistusjärjestelyihin liittyvistä haasteista, Riihivaara kertoo.

Uudistus ei toteuta tavoitteita

Selvityksessä kunnat toivat esiin huolensa huoltovarmuuteen ja kyberturvallisuuteen liittyen etenkin ruoka- ja ICT-palveluissa.

Myös Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen kertoo ymmärtävänsä hallituksen pyrkimyksiä tehostaa julkisia hankintoja.

– Hankintoja pitää arvioida kriittisesti.

Julkisten hankintojen tehostaminen on hyvä tavoite.

– Emme usko, että tämän tyyppinen ratkaisu toteuttaa sitä tavoitetta.

Jos kunta joutuu ulos inhouse-yhtiöstä eli kuntien yhdessä omistamasta sidosyksiköstä, niin vastaavaa palvelua ei välttämättä ole saatavilla mistään muualta. Silloin kuntien on siirrettävä tehtäviä itselleen hoidettavaksi.

Uudelleenjärjestely ja byrokratia aiheuttavat kustannuksia.

Karhusen mukaan työministeri Matias Marttiselle on sanottu, että valtion on rahoitettava sataprosenttisesti kunnille kustannukset, jotka aiheutuvat yhteisten yhtiöiden purkamisesta tai tehtävien siirtämisestä kunnan itsensä hoidettavaksi.

Tätä juttua kirjoittaessa oli julkisuudessa jo mainittu, että jätehuolto, jätevesi ja kirjastopalveluiden toiminta voisivat jäädä pois 10 prosentin sääntelyn piiristä.

Jos nämä poikkeukset toteutuvat, koko maan kattava muutoskustannus uudistuksesta olisi kunnille noin 455 miljoonaa euroa.

Siinä tapauksessa pienten kuntien muutoskustannusten keskiarvo olisi 323 euroa asukasta kohden ja keskisuurten kuntien noin 37 euroa asukasta kohden.

– Kuten kustannuslaskelmista voi huomata, nämä poikkeukset eivät vielä ratkaise kuntien talousahdinkoa, Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen kommentoi.