Mielipide: Tekoäly tarvitsee yhteisen suunnan 

Eija Kärnä kuvaa Kuntalehdessä julkaistussa kirjoituksessaan hyvin, miksi Helsinki on hyvä esimerkki tekoälyn vastuullisesta käytöstä. Työntekijöitä kannustetaan kokeilemaan, oppimaan ja pohtimaan eettisiä kysymyksiä. Tämä on tärkeä alku. Uutta teknologiaa ei pidä tuoda työpaikoille ihmisten ohi.

Laajempaan käyttöön ei kuitenkaan riitä, että kunnassa otetaan käyttöön yhä enemmän tekoälyä. Jos jokainen toimiala etenee yksin, samoja ratkaisuja, ohjeita ja virheitä tehdään moneen kertaan. Hyvätkin kokeilut jäävät irrallisiksi, eikä niiden hyöty leviä koko kuntaan.

Siksi tarvitaan yhteinen tapa johtaa muutosta. Johdon on päätettävä, mitä ongelmia ratkaistaan ensin, kuka vastaa tuloksista ja milloin kokeilu siirretään pysyvään käyttöön. Samalla tarvitaan yhteiset pelisäännöt tietosuojasta, laadusta ja ihmisen vastuusta. Ilman niitä vauhti voi kasvaa, mutta suunta jää epäselväksi.

Kunnissa pitäisi myös uskaltaa suunnitella työtä kokonaan uudelleen. Suuri tuottavuushyöty ei synny vain siitä, että tekoäly ajaa vanhan ja tehottoman työvaiheen nopeammin.

Jos asia jää seuraavaksi jonoon toisessa yksikössä, kokonaisuus ei parane. On kysyttävä, millainen palvelu rakennettaisiin nyt, jos tekoäly voisi hoitaa osan työstä alusta lähtien ja ihminen keskittyä harkintaa, vastuuta ja kohtaamista vaativiin tilanteisiin.

Kaikki ihmisille luodut työtavat eivät sovi sellaisinaan tekoälylle. Ihmiselle hyvä esitys tai dokumentaatio voi olla visuaalinen, graafinen ja niukkasanainen.

Tekoälylle selkeä teksti ja yhdenmukaisesti esitetyt tiedot ovat usein helpompia käsitellä. Kuvien, kaavioiden ja pienen tekstin tulkinnassa voi edelleen syntyä virheitä. Siksi myös asiakirjojen ja tiedon esitystapoja pitää arvioida uudelleen – ihmisen tarpeita unohtamatta.

Osaamisen kehittämisenkin on muututtava. Yksi koulutuspäivä vuodessa ei riitä alalla, joka kehittyy näin nopeasti. Tänään pidetyn koulutuksen sisältö voi olla jo muutaman kuukauden kuluttua osittain vanhentunutta. Oppimisen pitää tapahtua pieninä, toistuvina jaksoina lähellä omaa työtä. Työntekijöiden on voitava kokeilla turvallisesti, jakaa havaintojaan ja saada apua tarvittaessa.

Pienten kuntien ei tarvitse tehdä kaikkea yksin. Konneveden kunta aloitti yhdestä käytännön ongelmasta, yksityistieavustusten käsittelystä. Ratkaisu tehtiin hyödynnettäväksi myöhemmin muuallakin. Sen ympärille syntyi usean kunnan yhteinen tekoälyhanke, jossa jaetaan oppeja ja kustannuksia. Samaa pyörää ei kannata keksiä jokaisessa kunnassa tai virastossa uudelleen.

Helsinki näyttää, että vastuullinen alku on mahdollinen. Seuraava askel on yhdistää kokeilut yhteiseen johtamiseen, nopeasti uusiutuvaan osaamiseen ja rohkeuteen rakentaa työ uudella tavalla. Onnistumista ei pidä mitata tekoälyratkaisujen määrällä tai yksittäisen tekoälyagentin tuomalla ajansäästöllä, vaan sillä, miten paljon kuntalaisten palvelut ja työntekijöiden arki parantuvat.

Juho Nevalainen

tekoälypalveluista vastaava johtaja, Sofigate