Näkökulma: Hyvästä koulutuksesta vielä parempi

Suomalaisessa koulutusjärjestelmässä koko ikäluokka kohdataan yhteisessä peruskoulussa ja oppivelvollisuuden laajentuessa vuonna 2021 myös toisen asteen koulutuksesta tuli maksutonta. Väylät korkea-asteelle ovat kaikille auki.

On inhimillisesti oikein tarjota jokaiselle nuorelle yhdenvertainen mahdollisuus kouluttautua, mutta se on myös yhteiskunnallisesti viisasta. Pienen maan on tärkeää varmistaa, että kaikki kyvyt saadaan käyttöön, ketään ei ole varaa jättää ulkopuolelle.

Nyt on kuitenkin noussut iso huoli siitä, miten hyvän järjestelmämme oppimistulokset vastaavat tämän päivän tarpeita, miten pärjäämme kansainvälisissä vertailuissa ja miten korkeasti koulutettujen osuus nuorista aikuisista saataisiin kasvuun. PISA-tuloksia tarkastelemalla perusopetuksen oppimistulokset tosiaan ovat heikentyneet, tasainen alaspäin kulkeva trendi näyttää kurjalta. Suomen aikaisemman vahvan maineen myötä ilmiötä hämmästellään myös ulkoa päin.

Kesäkuussa Harvardin yliopiston ”tähtiprofessoriksi” tituleerattu Raj Chetty yllättyi Suomen oppimistulosten jyrkästä laskusta. Lääkkeeksi hän tarjosi muun muassa oppilaiden osaamisen testaamista valtakunnallisilla, yhtenäisesti arvosteltavilla kokeilla. Samaan aikaan kunnissa pähkäillään, miten varmistaa koulutuksen saavutettavuus oppilas- ja opiskelijamäärien vähentyessä ja miten sivistyspalvelut tulevaisuudessa rahoitetaan.

Asiat liittyvät toisiinsa. Palvelujen saatavuus ja saavutettavuus on yhdenvertaisen koulutuksen edellytys.

Osaamistulosten nostamiseen ei yhtä helppoa konstia ole. Resurssipuheen taakse voidaan aina mennä, mutta todellinen uudistaminen on myös paljon muuta.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on lähtenyt vastaamaan haasteeseen lisäämällä perusopetukseen äidinkielen ja matematiikan tunteja sekä selkeyttämällä arviointia.

Riittääkö se, jos samalla ei uudisteta opetussuunnitelmia niin, että ydinasiat on kaikkien helppo löytää? Nykyinen opetussuunnitelma on rakentunut pala palalta valtavaksi kokonaisuudeksi, joka kaipaa kipeästi lyhentämistä.

OPS:n paisuminen on tapahtunut kuin vaivihkaa, eikä karsimiseen ole toistaiseksi löytynyt rohkeutta.

Taloustieteilijöiden esittämät yhteiset kokeet varmasti mittaisivat koulujen välisiä eroja. Mutta toisivatko ne kuitenkaan ratkaisua oppimistuloksiin, jos sisältöjen ja tekemisen pohja on mennyt laajuudessaan sekavaksi?

Osaamistason nostamisessa avainasemassa on opetushenkilöstö. Koulun toimintaympäristö muuttuu yhteiskunnan muuttuessa ja sen myötä muuttuu myös opettajuus. Muutoksessa on välttämätöntä huolehtia opettajien osaamisen vahvistamisesta.

Valmiuksia tarvitaan yhä enemmän erilaisten oppijoiden ja monikielisten luokkien opettamiseen.

Myös etäyhteyksien hyödyntäminen on keskeinen taito tulevaisuuden perusopetuksessa. Oppilasmäärien laskiessa yhä useamman opettajan työ tulee jakautumaan moneen eri kouluun. Yhteisiä opettajia tullaan tarvitsemaan niin koulujen kuin kuntien kesken, jotta kelpoisten opettajien saatavuus kaikkialle voidaan varmistaa.

Opettajien korkea koulutustaso on ollut suomalaisen koulun laadun tae.

Koulutustasosta ei tule jatkossakaan tinkiä. Sen sijaan olisi paikallaan miettiä, voisiko kovin kapeiksi muodostuneita kelpoisuuksia hyödyntää nykyistä laajemmin.

Opetuksen ja koulutuksen järjestäjien pöydällä oleva ajankohtainen kysymys liittyy palvelujen saatavuuteen ja saavutettavuuteen. Palveluverkkoja on pakko sopeuttaa lapsimäärien muutoksiin, mikä tarkoittaa koulujen ja oppilaitosten määrän vähenemistä. Kuntien välinen yhteistyö tulee lisääntymään ja sitä voidaan tehdä eri asteisena.

Kuntalain mukaiset rakenteelliset yhteistyön muodot, kuten kuntayhtymä tai vastuukuntamalli ovat koulutuspalveluihin hyvin soveltuvia, mutta myös toiminnallisen yhteistyön muodoista, kuten yhteisestä kurssitarjonnasta tai yhteisopettajuudesta löytyy mahdollisuuksia.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on lähtenyt tukemaan kuntien välistä yhteistyötä perusopetuksessa myöntämällä valtionavustusta 36 yhteistyöalueelle, joissa on mukana yhteensä 174 kuntaa.

Avustuksen tavoitteena on kuntien välisen yhteistyön vahvistaminen perusopetuksen yhdenvertaisen saavutettavuuden turvaamiseksi tilanteessa, jossa oppilasmäärä kääntyy voimakkaaseen laskuun. Kuntaliitto on vahvasti mukana hankkeessa tukemassa yhteistyön kehittämistä.

Olemme Suomessa olleet hyviä kehittämään järjestelmää koulutusmuoto kerrallaan. Monesti näin on välttämätöntä tehdä, mutta olemmeko samalla muistaneet huolehtia uudistuksen vaikutuksista muihin asteisiin?

Tiukasti yhden koulutusmuodon sisällä valmisteltu uudistus saattaa näyttäytyä epäloogiselta, kun sitä tarkastelee toisen koulutusmuodon puolelta. Vai mitä sanoisitte eskari-ikäisen huoltajalle siitä, miksi lapsi saa saman päivän aikana oppimisen tukea kahden eri järjestelmän pohjalta?

Tai miksi toisen asteen koulutuksen sisällä lukion ja ammatillisen koulutuksen keskinäinen yhteistyö on vielä kovin vähäistä?

Voisi olla syytä ottaa hieman etäisyyttä eri koulutusasteisiin ja -muotoihin ja tarkastella jatkumoa koulutuksen kokonaisuudessa. Silloin tavoitteena olisi, miten lapsen ja nuoren koulupolun eri vaiheet saadaan sujuviksi, miten siirtymät toteutetaan ja miten oppisisällöt rakentuvat loogisesti. Tulevissa uudistuksissa toivoisi katseen kohdistuvan yksityiskohtien ohella vahvemmin koulutuspolitiikan kokonaisuuteen.

Kunnissa, arjen toimijoilla on parhaat edellytykset löytää keinot ja toimintatavat saavuttaa yhteiset tavoitteet.

Se, miten isoissa linjoissa löytyy se hyvän järjestelmämme olennainen, on vaikea, mutta sitäkin tärkeämpi juttu.

Irmeli Myllymäki
Koulutusasioiden johtaja, Kuntaliitto