Kahdella tavalla pysäyttävät tulokset mielenterveyteen liittyvistä poissaolopäivistä – ”Työntekijäryhmien väliset erot syvenivät”
Mielenterveysperusteisia sairauspoissaoloja avaava tutkimus pysäyttää kahdella tavalla, Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Ari Väänänen summaa.
– Mielenterveysperusteisten poissaolojen kasvutrendi näkyi kaikilla tutkituilla toimialoilla.
– Ja samaan aikaan eri työntekijäryhmien väliset erot syvenivät, Väänänen jatkaa Työterveyslaitoksen tiedotteen mukaan.
Kun vielä vuonna 2010 mielenterveyteen liittyviä poissaolopäiviä oli suomalaisessa työikäisessä väestössä 3,8 miljoonaa niin vuonna 2023 poissaolopäiviä kertyi edellä mainituista syistä 5,8 miljoonaa.
Mielenterveyteen perustuvien sairauspoissaolojen määrä kasvoi kaikilla toimialoilla, mutta sosiaali- ja terveysalalla nousu oli erityisen voimakasta.
Työterveyslaitoksen rekisteritutkimus vastaa, miten poissaolot ovat kehittyneet eri työntekijäryhmissä ja toimialoilla vuosina 2007–2021.
Vuonna 2015 sote-alan naisilla oli keskimäärin alle 1,6 poissaolopäivää henkilöä kohden vuodessa, kun vuonna 2021 määrä oli jo yli 3,8 päivää. Tämä tarkoittaa väestötasolla yli 600 000 lisäpäivää vuodessa.
Poissaolot kasautuvat tiettyihin ryhmiin
Tiedotteen mukaan ammattiluokista erityisesti alemmat toimihenkilönaiset erottuivat.
Heidän keskimääräinen poissaolopäivien määränsä nousi 1,3 päivästä 3,4 päivään vuodessa.
– Alemmat toimihenkilönaiset muodostivat noin kolmasosan työvoimasta, mutta heidän poissaolojaksonsa selittivät lähes puolet koko poissaolojen kasvusta. Tämä osoittaa, että mielenterveyspoissaolot kasautuivat erityisesti tiettyihin naisvaltaisiin ryhmiin, Työterveyslaitoksen tutkimuspäällikkö Pekka Varje havainnollistaa.
Ahdistuneisuutta entistä enemmän
Masennus ja ahdistuneisuushäiriöt selittivät suurimman osan kaikista mielenterveysperusteisista poissaoloista.
Seuranta-aikana masennukseen liittyvät poissaolot 1,7-kertaistuivat, kun taas ahdistukseen liittyvät kasvoivat 3,4-kertaisiksi, Työterveyslaitokselta kerrotaan.
Vuonna 2021 ahdistuneisuushäiriöt nousivat ensimmäistä kertaa uusien sairauspoissaolojaksojen yleisimmäksi syyksi. Masennukseen liittyvät jaksot olivat silti keskimäärin pidempiä ja selittivät suuremman osan kokonaispäivistä.
Kasvu painottui erityisesti nuoriin ja keski-ikäisiin toimihenkilönaisiin. Myös toimihenkilömiehillä ahdistuneisuuteen liittyvät poissaolot lisääntyivät selvästi, mutta absoluuttiset määrät jäivät naisia matalammiksi.
– Sukupuoli, ikä ja asema työelämässä heijastuivat poissaolopäivien kasvun voimakkuuteen. Muutos ei kuitenkaan rajoittunut vain tiettyihin ryhmiin, vaan ahdistuneisuuteen liittyvät poissaolot lisääntyivät kaikissa väestöryhmissä, Varje tarkentaa.
Taustalla työelämän muutoksia
Mielenterveysperusteisten poissaolojen kasvun taustalla voi olla sekä työelämään että kulttuuriin liittyviä muutoksia.
Naisvaltaisilla aloilla työn reunaehtojen heikkeneminen ja työstä palautumisen vaikeutuminen saattavat osaltaan selittää sote-alan ja toimihenkilönaisten huolestuttavia kehityskulkuja.
Tiedotteessa epäillään, että hoitoon hakeutumisen kynnys on voinut madaltua ja ahdistuneisuusdiagnoosien asema vahvistua.
– Muutos voi kertoa paitsi työolojen kuormittavuudesta myös siitä, että kulttuuriset tavat hakea apua ja luokitella oireita ovat muuttuneet. Nämä tekijät yhdessä voivat selittää, miksi kasvu on ollut niin voimakasta etenkin naisvaltaisilla aloilla ja nuoremmissa ikäryhmissä, Väänänen arvioi.
Lue myös: