Uutiset
Avoimuusrekisteri kertoo, keiden kanssa lakeja sorvataan
Lobbari ei voi tavata kaikkia päättäjiä, vaan hän joutuu valikoimaan ne, joiden hän arvelee voivan edistää hänelle tärkeää asiaa.
Suomen avoimuusrekisteriin voidaan ilmoittaa vaikuttamisen aiheeksi joko valtioneuvoston laki- tai muu hanke taikka vapaasti muotoiltu 50–600 merkin mittainen aihe. Sama yhteydenpito voidaan ilmoituksessa jakaa useiksi eri aiheiksi.
Usein samassa tapaamisessa voidaan käsitellä useita aiheita, mutta samaa aihetta, esimerkiksi lakihanketta, voidaan hieroa virkamiehen tai poliitikon kanssa myös usean tapaamisen verran.
Avoimuusrekisteriin on sen olemassaolon aikana huhtikuusta 2024 alkaen 31.8.2026 päättyneen ilmoituskauden loppuun mennessä ilmoitettu vaikuttamista yhteensä noin 11 000 uniikkiin eli eri tavalla kirjoitettuun aiheeseen.
Tähän lukuun päädytään, jos useampi organisaatio on ilmoittanut vaikuttaneensa esimerkiksi samaan valtioneuvoston hankkeeseen ja nämä lasketaan yhdeksi aiheeksi. Tässä logiikassa, jos sama organisaatio on ilmoittanut vaikuttaneensa samaan aiheeseen (esimerkiksi samaan lakihankkeeseen) useammalla puolen vuoden raportointijaksolla, se laskettaisiin samaksi aiheeksi.
Todellinen uniikkien aiheiden määrä on kuitenkin tätä vähäisempi, jos aiheista poistettaisiin kirjoitusvirheet ja niputettaisiin erilaiset samaa tarkoittavat mutta eri sanoin ilmaistut aiheet yhteen.
Kun jokaisen organisaation vaikuttamista tarkastellaan erillään toisistaan ja joka raportointijaksolla erikseen, on vaikuttamisen aiheita huhtikuusta 2024 kesäkuuhun 2026 ilmoitettu noin 21 000 kappaletta.
Näistä karkeasti ottaen 3 000 kappaletta eli 15 prosenttia on ollut valtioneuvoston hankkeita, loput vapaatekstimuotoisia, pääosin laajempia aiheita.
Osuus on hieman pienentynyt kahdella viimeisellä raportointijaksolla eli heinäkuusta 2025 alkaen.
Kun tässä artikkelissa puhutaan aiheiden määrästä, tarkoitetaan juuri tätä suurempaa aihemäärää. Jos kolme vaikuttajaorganisaatiota on ilmoittanut avoimuusrekisterin ensimmäisellä viidellä raportointijaksolla tasan saman aiheen, muodostuu 15 aihetta. Tällöin aiheiden määrä ei heijastele vain sitä, kuinka moneen asiaan vaikutetaan, vaan myös vaikuttamisaktiivisuutta yli ajan.
Yritysten etujärjestöt kirjaavat aiheitaan yksityiskohtaisimmin
Viestikanava jäsenille
Aiheita voidaan ilmoittaa hyvin yksityiskohtaisesti ja yhdestä yhteydenotosta avoimuusrekisteriin voi myös ilmoittaa useita eri aiheita.
Etenkin yritysten etujärjestöt ilmoittavat vaikuttaneensa lukuisiin aiheisiin ja tekevät siten vaikuttamistyötään näkyväksi paitsi medialle myös jäsenilleen. Kun jäsenille tärkeät asiat tulevat näkyviin myös avoimuusrekisterin ilmoitusten kautta, voidaan viestiä, että ne saavat vastinetta jäsenmaksulleen.
Tämä on erityisen tärkeää sellaisten jäsenten kohdalla, joilla itselläänkin on lobbausresursseja ja aktiivista vaikuttamistoimintaa, joka on osin päällekkäistä etujärjestön kanssa. Sama pätee lobbarifirmoihin: niiden ilmoituksia saattaa katsoa jokin sellainen asiakkaan edustaja, joka ei ole ollut tiiviisti mukana lobbarifirman kanssa tehtävässä yhteistyössä.
Lobbarifirman etu on, että asiakkaan edustaja voi rekisteri-ilmoituksesta tunnistaa, että lobbarifirma on tunnollisesti toiminut toimeksiantonsa mukaan. Avoimuusrekisteri-ilmoitukset ovatkin jatkuvaa tasapainoilua, sillä aihe ja muut annettavat tiedot eivät kuitenkaan saa paljasta liikaa siitä, miten asiakkaan asiaa on edistetty, muuten luottamus on vaakalaudalla.
Tavoitteet mielessä
Aktiivisesti vaikuttavista organisaatioista aiheiden runsaudella kilpailevat erityisesti Suomen Yrittäjät ry, Maa- ja Metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry, Kuntaliitto ry, Finanssiala ry, Energiateollisuus ry, Elintarviketeollisuusliitto ry, Kaupan liitto ry ja Hyvinvointiala HALI ry.
Kaikilla näillä etujärjestöillä on luonnollisesti hyvin laaja-alaista edunvalvontaa, vaikuttaahan lähes kaikki lainsäädäntö jollakin tavalla yrityksiin tai kuntiin.
Kaikki aktiiviset yritysten etujärjestöt eivät kuitenkaan pröystäile suurilukuisella aiheiden kirjolla. Osa melko aktiivisistakin organisaatioista niputtaa vaikuttamisensa muutamaan kattoteemaan, jotka ne ilmoittavat aiheiksi, vaikka toiset ilmoittavat lähestulkoon joka yhteydenoton eri aiheena.
Lavea kirjaaminen ei sinänsä ole mitenkään väärin ja se helpottaa vaikuttamisen kirjaamista. Tällaisia vaikuttamistoiminnassaan aktiivisia, mutta aiheensa suurpiirteisesti ilmoittavia organisaatioita on esimerkiksi Elinkeinoelämän Keskusliitto ry, Teknologiateollisuus ry ja Metsäteollisuus ry.
Näistä erityisesti Teknologiateollisuus ry hyödyntää aiheiden ilmoittamista politiikkatavoitteidensa julistamiseen ja kertoo ylätasolla, mitä kyseisen aiheen kattamassa yhteydenpidossa on tavoitteena saada aikaan.
Hallituskausi aikajanana
Kahdella edellisellä raportointijaksolla eli heinäkuusta 2025 alkaen vaikuttamista on sanoitettu aiempaa enemmän muulla tavalla kuin nimeämällä yksittäisiä valtioneuvoston hankkeita.
Jättämällä lakihanke nimeämättä voidaan organisaation vaikuttamisen tavoite häivyttää ja samalla tuoda esille organisaation vaikuttamistavoitteita laajemmin. Avoimuusrekisteriä voidaan siten hyödyntää laajemmin viestinnällisenä välineenä.
Avoimuusrekisterin viimeisimmällä raportointijaksoilla valtioneuvoston hankkeita on nimetty aiheeksi entistä harvemmin. Eräs mahdollinen selitys on se, että lobbauksen fokus on useassa organisaatiossa viimeistään kuluvan vuoden keväänä siirtynyt hallitusohjelmavaikuttamisen puolelle.
Lakihanke raukeaa, ellei eduskunta ole ehtinyt sitä hyväksyä ennen vaalikauden loppua.
Toinen syy on se, että on havaittu valtioneuvoston hankkeen nimeämisen antavan turhaan yksityiskohtaista tietoa organisaation vaikuttamista, ellei nimenomaisen hankkeen mainitsemisesta katsota olevan hyötyä organisaation tavoitteiden, kuten jäsenviestinnän, näkökulmasta. Media on juttujaan taustoittaessaan useita kertoja hyödyntänyt myös avoimuusrekisteriä ja sen aiheilmoituksia ruotiessaan VN:n hankkeita lobanneita organisaatioita.
Lakihankkeen nimi voidaan myös mainita osana vapaatekstimuotoista aihetta, jolloin aiheen kirjaajalla on halutessaan mahdollisuus vielä usean sadan merkin verran kertoa organisaatiosta ja sen tavoitteista.
Vaikuttamisaktiviteettia ei kirjata suoraan Valtiontalouden tarkastusviraston järjestelmään, vaan ensin organisaation omaan järjestelmään, ja ilmoitukset VTV:lle tehdään puolivuosittain. Nopeatempoisessa vaikuttamistyössä VN:n hankkeen numero tai tarkka nimi jää usein kirjaamatta muistiin, jolloin laveampi kuvaus on usein pienempi vaiva.
Kolmas mahdollinen selitys on se, että organisaatiot ovat avoimuusrekisterin viiden ensimmäisen raportointijakson aikana alkaneet omaksua paitsi työekonomisempia myös viestinnällisesti strategisempia tapoja hyödyntää rekisteriä.
Aiheet kertovat tarinaa organisaation vaikuttamistyöstä ja juuri ne ovat se työkalu, jolla vaikuttamistoiminta voidaan kehystää eri tavoin organisaation kulloisistakin vaikuttamistavoitteista käsin.
Kohteiden määrä on se, johon ei voi helposti vaikuttaa – varsinkaan kasvokkain tavattujen määrään eikä etenkään jälkikäteen. Aiheiden määrää voidaan sen sijaan helposti paisutella tai supistaa myös ilmoituksen tekovaiheessa.
Vaikkapa tuulivoima-aihe voidaan jakaa energiaomavaraisuudeksi ja uusiutuvaksi energiaksi, tai yhdistää nämä kaksi tuulivoimaksi, jos aiheena on ollut tuulivoima uusiutuvana energianlähteenä ja energiaomavaraisuuden vahvistajana.
Elinkeinoelämä aktiivisena
Avoimuusrekisteristä havaitaan lobbausta kuvaava ilmiö, jossa pienillä lobbausresursseilla varustettu organisaatio tapaa tai on muulla tavoin yhteydessä usein lyhyen ajan kuluessa pieneen määrään päättäjiä tietystä suppeasta aiheesta.
Usein tällöin on kyse juuri muutamasta yksittäisestä lakihankkeesta. Isoilla organisaatioilla edunvalvonnalliset tavoitteet ovat usein sen verran laaja-alaisia, että vaikuttaminen kohdistuu usein muihinkin asioihin kuin VN:n hankkeisiin ja yksittäisissä tapaamisissa saatetaan käsitellä useampaa kuin yhtä asiaa.
Lähes neljännes (23 prosenttia) yritysten etujärjestöjen kasvokkaisen yhteydenpidon yhteydessä ilmoittamista aiheista on sellaisia, joissa on mainittu VN:n hanke laveamman vapaatekstiaiheen sijaan. Palkansaajilla lukema on 15 prosenttia, yrityksillä 12 prosenttia ja muilla järjestöillä vain 7 prosenttia.
Yleisesti ottaen mitä aktiivisempia organisaatiot ovat, sitä enemmän ne ilmoittavat myös yleisempiä aiheita ja sitä harvemmin VN:n hankkeet muodostava pääosan aiheista.
Se, että nimenomaan yritysten etujärjestöt ovat ilmoittaneet eniten varsinaiseen lainvalmisteluun kohdistunutta vaikuttamista osuutena kaikesta kasvokkain tapahtuneesta vaikuttamistyöstään, ei ole yllätys.
Yritysten näkökulmasta yksittäisten lakihankkeiden pykälien muotoiluilla voi olla suurikin merkitys, eli niillä on intressi selvittää, millaista sääntelyä on tulossa ja vaikuttaa siihen.
Istuva hallitus on myös säätänyt paljon sellaisia lakeja, joiden valmisteluun yritysten etujärjestöt ovat painaneet puumerkkinsä – ja tämä on tietenkin myös edellyttänyt paljon avoimuusrekisteriin ilmoitettavaa jalkatyötä yksityiskohtaiseen sääntelyyn vaikutettaessa. Elinkeinoelämän lobbarit ovatkin hyvin verkottuneita virkakuntaan ja tapaavat muita lobbariorganisaatioita useammin kynää piteleviä virkamiehiä – niitä, jotka kirjoittavat konkreettiset hallituksen esitykset ja asetusluonnokset (Kuntalehti 2.3.2026).
Kansalaisjärjestöt tapaavat virkakuntaa harvakseltaan eivätkä likipitäen niin usein kuin muut etujärjestöt tai yritykset ilmoita yhteydenpidon aiheeksi valtioneuvoston hanketta.
Vähäisillä resursseilla toimivassa järjestökentässä on myös hankalampaa ottaa selville, kuka virkamies oikeasti istuu minkäkin asian päällä ja missä pöydässä asioista todella päätetään. Samoin asiat, joihin vaikutetaan, eivät useinkaan ole niin spesifejä, että niitä voitaisiin yksilöidä tietyn lakihankkeen tasolla.
Kansalaisjärjestöjen vaikuttamisen onnistumisen näkökulmasta priorisointi ja vaikuttamisen keskittäminen harvempiin asiakokonaisuuksiin onkin olennaista, kun vertaa niiden resursseja yritysten ja niiden etujärjestöjen vaikuttamisbudjetteihin (Kuntalehti 1.9.2026).
Olennaista on tässä yhteydessä kiinnittää huomio vapaatekstiaiheiden osuuteen yli ajan (se laskee, mutta syy on osin epäselvä) ja etenkin eri organisaatiotyyppien välillä (erot ovat suuret ja selkeät eri vaikuttajaorganisaatioiden kategorioiden ja kohdehenkilöiden kategorioiden välillä).
Vapaatekstiaiheiden suuri osuus tietyn organisaation tai kohteen tapauksessa sinänsä ei kerro, että pääosa vaikuttamisesta ei kohdistuisi lainvalmisteluun.
Tapaamisissa ja muussa yhteydenpidossa saatetaan käsitellä useita lakihankkeita ja nämä niputetaan yhteen esimerkiksi aiheeksi: “Ajankohtaiset työmarkkina- ja sosiaalipoliittiset asiat”. Se antaa kuitenkin olettaman siitä, että vaikuttaminen käsittää kaikenlaista muuta yhteydenpitoa kuin spesifeihin lakihankkeisiin kirjaamista tai vaihtoehtoisesti keskitetysti johdettua aiheiden merkitsemistä organisaatiossa.
Lobbarit tunnistavat avainhenkilöt
Avoimuusrekisterin aiheita voidaan hyödyntää paitsi vaikuttajaorganisaatioiden, myös vaikuttamisen kohteiden tutkimiseen.
Lobbari ei voi tavata kaikkia päättäjiä, vaan hän joutuu valikoimaan ne, joiden hän arvelee voivan edistää hänelle tärkeää asiaa.
Ketkä ovat niitä avoimuusrekisterilain kattamia päättäjiä, joita lobbarit ovat tunnistaneet sellaisiksi, joiden kanssa kannattaa lyöttäytyä juttusille, jos haluaa tuoda tietoa lainvalmistelun tueksi?
Avoimuusrekisterin ensimmäisten viiden raportointijakson perusteella voidaan havaita, että suuri osa ministereiden erityisavustajista on sellaisia, että heillä valtioneuvoston laki- ja muut hankkeet korostuvat aiheissa suhteellisesti enemmän kuin kansanedustajilla.
Tämä on oikea johtopäätös lobbareilta: vaikka eduskunta säätää lait, niitä valmistelevat virkamiehet virkavastuulla – mutta poliittisessa ohjauksessa. Tämä ohjaus ja tiedon kulku lobbareiden ja poliittisen prosessin välillä toteutuu konkreettisesti etenkin ministereiden erityisavustajien kautta.
Jotta päättäjään pidettäisiin säännöllisesti yhteyttä lainvalmisteluun liittyen, hänen ajatellaan olevan asioista perillä ja hänen hahmotetaan olevan sellaisessa asemassa, että hänen kanssaan kannattaa pitää yhteyttä konkreettiseen lainvalmisteluun liittyen.
Avoimuusrekisteriin nimeltä mainittavista henkilöistä näitä ovat tyypillisesti ministereiden erityisavustajia ja valtiosihteereitä.
Karrikoiden: ministerien tehtävä ei ole olla siinä määrin perillä yksittäisistä lakihankkeista, että heidän kanssaan hiottaisiin yksityiskohtia. Päälinjat saatetaan sopia ensin ministerin kanssa ja sitten sorvata pykälät erityisavustajan ja tarvittaessa valmistelevan virkamiehen kanssa. Kansanedustajien ensisijainen tehtävä enemmistöhallitusten mallissa puolestaan on hyväksyä hallituksen esitys sitten, kun se saavuttaa eduskunnan.
Mitä lähempänä alla olevan kuvaajan oikeaa laitaa päättäjä on, sitä tiiviimmin hän on verkottunut lobbareiden kanssa – häntä halutaan tavata paljon ja hän raivaa kalenteristaan aikaa saadakseen lobbareilta tietoa ja jakaakseen sitä. Millaisesta tiedosta ja vaikuttamisesta on kyse? Mitä lähempänä oheisen kuvaajan yläreunaa päättäjä on, sitä enemmän vaikuttamisessa on kyse lainvalmistelusta, eli päättäjän kanssa käsitellään konkreettisten lainsäädäntöhankkeiden asioita.
Jos tutkitaan vain kansanedustajiin kohdistunutta kasvokkaista yhteydenpitoa ja erotellaan henkilöt heidän puoluekantansa mukaan, havaitaan, että vasemmisto-oppositiopuolueiden kansanedustajat eroavat selkeästi muista eduskuntapuolueista: niihin ei pidetä likipitäenkään yhtä paljon yhteyttä kuin hallituspuolueiden edustajiin.
Tämä on luontevaa, sillä oppositiolla on Suomen enemmistöhallitusten mallissa vähäiset vaikutusmahdollisuudet lakeihin. Keskusta sen sijaan poikkeaa muista oppositiopuolueista siinä, että sen kansanedustajiin pidetään lakihankkeista yhtä aktiivisesti yhteyttä kuin nykyisten hallituspuolueiden kansanedustajiin.
Jos jotkin nykyhallituksen lakihankkeista saavat jatkoa ensi kaudella, kun keskusta todennäköisesti on jälleen mukana hallituksessa, voidaan taustoja osin löytää avoimuusrekisterin kautta.
Lue myös:
