Uutiset
Lobbaus sai vihdoin hintalapun – euromäärät ja henkilötyövuodet avoimuusrekisteriin
Avoimuusrekisterin viides ilmoituskausi päättyi elokuun loppuessa. Ensimmäistä kertaa rekisteriin ilmoitettiin myös vaikuttamistoiminnan taloudelliset tiedot ja nuppilukua koskevat tiedot.
Avoimuusrekisteriin on huhtikuusta 2024 lähtien ilmoitettu, keihin päättäjiin etujärjestöt, yritykset ja muut vaikuttajaorganisaatiot ovat pitäneet yhteyttä, miten ja mistä aiheista. Elokuun lopussa päättyneellä viidennellä ilmoituskaudella mukaan tuli uusi ulottuvuus: raha.
Mitä uutta avoimuusrekisteriin on ilmoitettu?
Vuoden 2025 taloudellisia ja henkilöstötietoja koskevien ilmoitusten perusteella avoimuusrekisterilain kattaman vaikuttamisen parissa toimi viime vuonna noin 2 500 henkilöä.
Kokonaisuudessaan rekisteriin ilmoittaneiden organisaatioiden yhteenlasketusta lobbaukseen menevää työpanosta on vähintään 200 ja enimmillään jopa 800.
Isoimmat vaikuttamismuskelit ovat työnantajien etujärjestöillä, joilla on leivissään eniten lobbareita. Ne ilmoittavat hankkineensa vaikuttamisen neuvontaa yli kolmella ja puolella miljoonalla eurolla ja joissa lobbaukseen on osallistunut 1 000 henkilöä.
Esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeessä lobbaukseen on ilmoitettu osallistuneen 250 henkilöä ja lobbauspalveluita on hankittu vain vajaalla 200 000 eurolla.
Eniten edustus- ja markkinointikuluja ovat vaikuttamistoiminnassaan panneet haisemaan isot työnantajien etujärjestöt, mm. Kemianteollisuus ry, Metsäteollisuus ry, Teknologiateollisuus ry, Rakennusteollisuus RT ry ja Finanssiala ry sekä korkeakoulutettujen palkansaajien keskusjärjestö Akava ry, kukin niistä 50 000 ja 100 000 euron välillä.
Ihmistyö on tärkeä panos
Henkilötyövuosi-, edustus- ja markkinointikuluja ei ilmoitetaan avoimuusrekisteriin tarkkoina lukuina, vaan vaihteluväleinä. Henkilötyövuosien osalta kategoriat ovat: alle 1 HTV, 1-2,9, 3-4,9, 5-9,9 ja enemmän kuin 10 HTV. Jos vaikuttamista on tehty vaikkapa kahdeksan hengen voimin puolipäiväisesti, muodostuisi siitä neljä henkilötyövuotta ja organisaatio ilmoittaisi käyttäneensä vaikuttamiseen 3-4,9 HTV.
Elokuun 31.8. mennessä avoimuusrekisteriin saapuneista ilmoituksista 300:ssa vaikuttajaorganisaatio on ilmoittanut käyttäneensä lobbaukseen vähemmän kuin yhden henkilötyövuoden, 100 kpl yhden - kolme HTV:tä, 16 kolme - viisi HTV:tä, 11 viisi - 10 HTV:tä ja vain seitsemän enemmän kuin 10 HTV:tä.
Henkilötyövuosilukuja on tässä vaiheessa pidettävä vain karkeina arvioina, joita organisaatiot ovat ilmoittaneet todennäköisesti melko lailla alakanttiin. Vaikuttaa siltä, että useimmat vaikuttajaorganisaatiot eivät halua näyttää siltä, että käyttäisivät kovin paljoa työaikaa vaikuttamistyöhön.
Vaikuttamistyöhön käytettäviä resursseja ei todennäköisesti ole tässä ajassa haluttu mitenkään paisutella. Taustalla voi olla pelko yleisön nuivasta suhtautumisesta lobbaukseen, mutta erityisesti ministeri Wille Rydmanin (ps) kommentit siitä, ettei järjestöille tavalla tai toisella kanavoituvia avustuksia tule käyttää vaikuttamistyöhön.
Yritysten etujärjestöt ilmoittivat viime vuonna käyttäneensä vaikuttamistoimintaan vähintään 74 henkilötyövuotta, yritykset 51, palkansaajat 34 ja kansalaisjärjestöt 42 henkilötyövuotta. Jos oletetaan, että yläkategoriassa (vähintään 10 henkilötyövuotta), tietoja ilmoittaneilla vaikuttajaorganisaatioilla olisi keskimäärin 20 henkilötyövuotta ja alle yhden henkilötyövuoden käyttäneillä organisaatioilla keskimäärin puolikas henkilötyövuosi, saadaan kullekin HTV-kategorialle laskettua keskiarvoinen HTV-määrä ja viime vuonna toteutuneen lobbauksen perusteella karkea panos-tuotos-lukema.
Tärkeimmät panokset ovat siis selvillä, eli ihmistyö. Tuotoksiksi luetaan tässä kaikesta vaikuttamisesta tärkein, eli kasvokkainen yhteydenpito, jota ei voi monistaa samalla tavalla kuin muita yhteydenpitotapoja, ja jossa vaikuttajan ja kohteen välillä todennäköisimmin voi syntyä aito keskusteluyhteys.
Kasvokkainen yhteydenpito on myös selkein tapa, jolla vaikuttamisen kohde legitimoi vaikuttajan: suostumalla tapaamiseen tai vierailuun hän tunnustaa etujärjestön agendan relevanssin tai ei ainakaan kehtaa kieltäytyä yhteydenpidosta.
Mitä rahalla saa?
Taloudellisten tietoja perusteella voidaan hahmottaa aiempaa tarkemmin organisaatioiden aktiivisuutta suhteessa käytössä oleviin resursseihin. Yhdistämällä avoimuusrekisterin tuotokset käytettyihin panoksiin saadaan siis laskettua hyvin karkea panos-tuotos-suhde.
Kasvokkaisen yhteydenpidon määrässä palkansaajajärjestöt ovat jäävät selkeästi jälkeen suhteessa elinkeinoelämään, mutta kun tarkastelussa otetaan huomioon käytössä olevat resurssit, ei ero ole niin suuri.
Miksi vaikuttamisaktiivisuuden ja panos-tuotos-suhteen seuraaminen on tärkeää? Oletetaan, että kahdella karkeasti ottaen samalla toimialalla toimivalla ja saman tyyppisiin asioihin vaikuttavalla organisaatiolla on yhtäläiset resurssit.
Toinen tapaa säännöllisesti enemmän ja vallakkaampia päättäjiä kaikissa kategorioissa (erityisavustajat, osastopäälliköt, ministerit jne.) ja eri puolueista. Pitkällä aikavälillä päättäjille muodostuu selkeämpi käsitys aktiivisen organisaation ajamista asioista ja ennen kaikkea henkilökohtaiset suhteet sen edustajiin.
Aktiivisesti tietoa hakevalla ja verkostoissa toimivalla organisaatiolla on parempi tieto asioiden edistymistä, toimivat verkostot ja siten edellytykset toimia, kun tilanne niin vaatii. Lobbaus isiinä missä muutkin funktiot organisaatioissa joutuvat kilpailemaan niukoista resursseista.
Etujärjestöjen ja yritysten johto haluaa nähdä, että niiden yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen tekemät sijoitukset tuottavat jotakin hyvää - ja ainakin, että kaikki se henkilöstömäärä, joka toimintaan on kiinnitetty, on mahdollisimman aktiivista.
Mitä tiiviimmin päättäjiä tavataan, sitä todennäköisemmin verkostot ovat käytössä silloin, kun tiedon on liikuttava ja jäähalli- tai muita hankkeita edistettävä. Vaikka Suomen avoimuusrekisteri ei ole EU-vastineestaan poiketen ole tapaamisrekisteri, se tuo kuitenkin esille organisaatioiden vaikuttamistapoja, aktiivisuutta ja yhteydenpidon tiiviyttä.
Mittaamisen utopiaa
Suuntaa-antavia panos-tuotos-suhteita voidaan nyt laskea avoimuusrekisteridatasta, mutta se ei vielä kerro, onko vaikuttaminen tuottanut tavoiteltua muutosta. Suuri aktiivisuus suhteessa käytössä oleviin resursseihin kertoo lähinnä sen, että pitkällä aikavälillä on paremmat edellytykset saavuttaa tuloksia kuin jollakin toisella vaikuttajaorganisaatiolla, joka ei ole yhtä aktiivinen.
Suuri aktiivisuus mahdollistaa sen, että voi vaikuttaa useissa asioissa laajaan henkilöjoukkoon säännöllisesti pitkän ajan kuluessa. Pitkällä aikavälillä tämä on omiaan tuottamaan tulosta, vaikka ei tietenkään takaa, että tulosta syntyy.
Vaikuttamisen ensisijainen tavoite on saada aikaan muutos politiikkaan tai lainsäädäntöön. Poliittiset päätöksentekoprosessit ovat pitkiä ja voivat kestää vuosia, joskus jopa useita vaalikausia. Vaikuttamisen tuloksia joudutaan toisinaan siis odottamaan pitkään. Ne ovat usein myös toteutuessaan monitulkintaisia, minkä vuoksi lobbareilla on toisinaan kiusaus tuoda julki vaikuttamistaan performatiivisessa mielessä.
Vaikuttamisessa ei aina ole olennaista pelkästään se, miten asiat ovat, vaan se, miltä ne näyttävät.
Makeiden edunvalvontavoittojen välillä lobbareilla on siis painetta viestiä vaikuttamisaktiivisuudestaan. Avoimuusrekisteri on eräs näistä alustoista, joilla aktiivisuutta ja verkostojen laajuutta voidaan tuoda esille ja siten rakentaa tarinaa organisaatiosta keskeisten päättäjien kanssa verkottuneena ja sen ajamista eduista päättäjiä kiinnostavina.
Sosiaaliseen mediaan poliitikkotapaamisista otetut kuvat ovat toinen tapa tuoda omaa vaikuttamista esille ja samalla tarjota näkyvyyttä poliitikolle etujärjestön omissa viestintäkanavissa. Sitä kautta poliitikot tavoittavat myös äänestäjiään, vaalirahoittajia ja omassa työssään tarpeellisia yhteistyökumppaneita.
Vaikuttamisen vaikuttavuutta voidaan arvioida usein vasta pitkän ajan päästä. Tulokset eivät myöskään aina ole yksiselitteisiä: jos kyse on lakihankkeeseen vaikuttamisesta, on saatettu saada parannuksia eräisiin suunniteltuihin lakimuutoksiin, mutta jääty tavoitteista toisissa.
Lopputulos voi myös johtua tyystin eri vaikuttajien ponnisteluista, jotka ovat voineet tapahtua median tai muiden alustojen kautta. Joskus toivottu muutos syntyy ihan lobbarista riippumatta: kenties hänen tietämättään jokin toinen intressitaho vaikuttaa menestyksekkäästi saman tavoitteen saavuttamiseksi.
Tunnettuja poliitikkoja ja valtaa omaavaksi miellettyjä henkilöitä halutaan tavata ja näistä usein viestiä joko ulospäin, järjestön jäsenistölle tai sisäisesti johdolle. Tunnettujen poliitikkojen tapaamisten keräily ei useinkaan ole yhtä tehokas tapa vaikuttaa lain muotoutumiseen kuin sellaisen oikean tiedon tuominen oikeille virkamiehille oikeaan aikaan, joka auttaa heitä kirjoittamaan lakipykälät oikealla tavalla.
Tavattujen julkisuudelle tuntemattomien virkamiesten listaaminen organisaation sisällä tai ulkona ei välttämättä tuo lisäpisteitä sen paremmin esihenkilöiden kuin jäsenten silmissä, elleivät he ole vaikuttamisen kiemuroihin vihkiytyneitä ja tiedä, ketkä virkamiehet istuvat minkäkin lakiesityksen päällä.
Näiden kynää pitelevien virkamiesten aktiivinen tapaaminen on elinehto, jos mielii pysyä kärryillä siitä, miten lakihankkeet konkreettisesti etenevät ja millaisia vaihtoehtoja valmistelussa pohditaan - sekä tietenkin, kun pyrkii vaikuttamaan siihen, millaisia lakeja syntyy.
Joskus kukaan muu kuin lobbari itse ei välttämättä edes tiedä, että valmistelussa johonkin käynnissä olevaan lakihankkeeseen on kuin puolivahingossa ujutettu mukaan muutos, joka muuttaa kenties jotakin olennaista lainkohtaa hankkeen alkuperäisen suunnitelman ulkopuolelta.
Tällaisissa operaatioissa julkisuus on lähtökohtaisesti haitallista tavoitteen toteutumiselle. Toisinaan perinteistä tai sosiaalista mediaa hyödyntäen masinoidut kampanjat ovat olennainen osa työkalupakkia ja välttämättömiä poliittisen paineen aiheuttamiseksi.
Oli kyse julkisuushakuisemmasta tai salamykäisemmästä vaikuttamisesta, molemmissa pitää pidemmän päälle tavata päättäjiä myös kasvokkain, jotta suhteet säilyvät hyvinä. Sähköpostit ikäviksi koetuilta tahoilta hupsahtavat kuin vahingossa roskapostikansioon, puhelut ja videopuhelut voi hoitaa vaikka sisäsoutulaitteella ja pikaviestit on helppo refleksinomaisesti pyyhkäistä pois puhelimen ruudulta.
Ainoastaan tapaamalla päättäjän kasvokkain - ja mieluiten mahdollisimman tiiviisti - vaikuttaja voi ylipäänsä tietää, kuunteleeko tämä häntä.
Kun vaikuttamistoiminnan tavoitteiden toteutumista ei voi arvioida avoimuusrekisterin perusteella, on arvioitava edellytyksiä, jotka tavoitteiden toteutumiselle pitkällä aikavälillä luodaan.
Tarkastelemalla kasvokkaisen yhteydenpidon määrää suhteessa käytettyihin resursseihin voidaan hahmottaa sitä, käyttääkö organisaatio resurssinsa siihen, että sen työntekijät uskaltautuvat toimiston ulkopuolelle ja tapaavat aktiivisesti päättäjiä.
Tässä mielessä avoimuusrekisteri erottelee nyt taloudellisten ja henkilöstötietojen myötä entistä tarkemmin jyvät akanoista.
Sarjan aikaisemmat avoimuusrekisteriä koskevat jutut Kuntalehdessä on julkaistu 2.3.2026, 4.9.2025 ja 1.9.2025.
Lue myös:
