Uutiset
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Ulla Kaukola tietää, miten Vantaan kaupunki toimii – ”Se on asia, jota ei voi liikaa korostaa”
ESITTELYSSÄ Pesunkestävä poliitikko, mutta kuitenkin vasta aikuisena päättäjäksi ryhtynyt Ulla Kaukola on sovussa tehtävänsä kanssa. Suuren Vantaan kaupunginhallituksen tehtävä on iso.
Teksti Tiina Ojutkangas
Kuvat Timo Seppäläinen
Ulla Kaukola tekee mielellään töitä kaupungintalolla Tikkurilan keskustassa. Tänäänkin hän istuu kahvilan pöydässä kaikkine tavaroineen ja vaihtaa kuulumisia ohikulkevien kanssa.
Vantaa on Kaukolalle tuttu ja rakas vaikka ei olekaan synnyinkaupunki. Tasan kolmekymmentä vuotta sitten hän muutti kaupunkiin ja mitäs muuta tapahtuikaan.
– Oikeastaan mä olen aina halunnut lähteä mukaan politiikkaan, mutta se ei ollut ikinä mahdollista. Mä en ollut mikään demarinuori, en ole kuulunut puolueeseen ennen kuin päätin liittyä. Vanhemmatkaan ei olleet aktiiveja politiikassa.
Kansalaisaktivisti Kaukola sanoo olleensa aina. Mennään vuosikymmeniä taaksepäin. Kun Kaukola muutti vuonna 95 Hämevaaraan sata metriä Espoon rajalta, hänestä tuli tiehoitokunnan asiamies. Silloin alkoi itää ajatus politiikkaan lähtemisestä. Kylän läpi kulki tie, jonka nopeusrajoitus oli kolmekymmentä kilometriä tunnissa. Kahdeksaakymppiä kuitenkin ajettiin. Lapset kulkivat kouluun autojen seassa.
– Ajattelin, että tälle tarttee tehdä jotakin ja otin yhteyttä teknisen lautakunnan puheenjohtajaan, otin yhteyttä lehtiin.
Homma ei edistynyt ja Kaukola sai idean:
– Mietin, että mitä pitäisi tehdä ja minäpä soitin Ylen liikennetoimittaja Esko Riihelälle.
Ja näin Esko Riihelä ja televisioryhmä tulivat paikalle. Loppu onkin sitten historiaa. Rakennettiin kaksi liikenneympyrää ja asiat alkoivat suttaantua.
Kunnes aika oli kypsä
Politiikka sai kuitenkin odottaa. Ulla Kaukola halusi opiskella ja matkustaa. Lapsetkin oli hoidettava. Piti opiskella vielä toinen tutkinto. Eikä siinä kaikki. Ammattikorkeakoulun opettaja sai soiton kustantajalta, että hänet haluttiin tekemään ruotsin kielen oppikirjoja. Soiton seurauksena seuraavan kymmenen vuoden aikana syntyi neljä kirjaa.
– Vuonna 2012 nuorinkin lapsi oli jo 11-vuotias ja silloin mä sit ajattelin, että lähden kyllä sinne politiikkaan mukaan. Liityin demareihin vaikka en tuntenut yhtään ainutta vantaalaista demaria. Mulla oli Lohjalla äärimmäisen hyvä kollega Lackmanin Taina. Hän oli lähtenyt nuorena politiikkaan ja puhuimme paljon yhteiskunnallisista asioista. Jotenkin hän oli ehkä myös se mun esikuvani eikä puoluevalinta ei ollut kovin hankalaa.
Tästä käynnistyi poliitikon ura. Vuonna 2012 päätti Ulla Kaukola lähteä ehdolle kuntavaaleihin.
– Mulla oli valtava innostus siihen. Muistan, kun juoksin lähinnä tietenkin omalla alueellani lännessä ja harjoittelin samalla puolimaratonille. Kun koitti lokakuu, mulla oli synttärit, juoksin elämäni ensimmäisen puolimaratonin 49-vuotiaana ja ihme ja kumma pääsin valtuustonkin. Siitä se sitten on lähtenyt.
Alussa tärkeintä oli luottamuksen löytäminen.
– Pääsin silloin tekniseen lautakuntaan ja tarkastuslautakuntaan. Kumpaankaan en olisi halunnut, halusin opetuslautakuntaan. Olen monta kertaa sanonut, että onneksi minua viisaammat ihmiset tiesivät, mihin tuo ”tyttö” kannattaa laittaa.
Vastuut kasvavat
Vuoden 2012 jälkeen ääniä on tullut enemmän ja samalla vastuut ovat kasvaneet. Vuodesta 2018 Kaukola on ollut kaupunginhallituksessa.
– Kun Antti (Lindtman) jätti valtuuston puheenjohtajuuden ja Tahvanaisen Säteestä tuli puheenjohtaja, minusta tuli kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja. Viime vaalien jälkeen oli vuorossa hallituksen puheenjohtajuus.
Ulla Kaukola kokee kasvaneensa puheenjohtajuuteen.
–Ja musta se on hyvä asia. On niin paljon taustalla asioita, tunnen ihmisiä, tiedän, miten kaupunki toimii. Kaikki perustuu luottamukseen. Se on asia, jota ei voi liikaa korostaa.
Vantaalla kaupunginhallituksen puheenjohtajan tehtävä on osa-aikainen, mutta Kaukolan mukaan tehtävän pitäisi olla kokoaikainen sillä luottamustehtävän ja siviilityön yhdistäminen ei ole aivan yksinkertaista.
– Olin aiemmin sitä mieltä, että ihmisen on oltava mukana normaalissa työelämässä, että ei kadota tatsia sinne. Hyvin äkkiä olen nyt mieleni kääntänyt, sillä kaupunginhallituksen puheenjohtajuus vie valtavasti aikaa.
Minkälaista kaupunginhallituksen puheenjohtajan työ sitten on? Ulla Kaukola alkaa hymyillä:
– Se on kivaa. Se on tosi kivaa työtä. Meillähän on Vantaan yhteistyö ja fiilis hyvä. Mulla on joka kerta mukava tulla tänne vaikka meillä olisi kuinka vaikeita asioita. Me ollaan niistä aina keskusteltu. Ei ole kähmintää. Jos ei päästä neuvottelemalla yksimielisyyteen, sitten äänestetään.
Kaupunginhallituksen puheenjohtajan työhön kuuluu neuvotella eri puolueiden vetäjien kanssa.
– Tapaan mielelläni ihmisiä myös kahden kesken. Käyn läpi taustoja, että itse ymmärrän paremmin. Mun lempipaikkani on se pöytä, jossa istuttiin, kun tulitte. Se on mun toimistoni.
Ihmiset tulee syömään, ne ei pääse mua karkuun, hymyilee Kaukola.
Virallista työhuonetta kaupunginhallituksen pomolla ei ole. Kaupungintalolla kuluu useita päiviä viikossa.
– Olen tottunut tekemään töitä melussakin. En mitään puheluita puhu tai teamsejä, mutta kirjoitan sähköpostit ja kuikuilen, jos näkyy ihmisiä, joille mulla on asiaa.
Kaupunginjohtajan ja valtuuston puheenjohtajan kanssa yhteistyö on tiivistä. Whatsappit toimii ja soitetaan usein.
– Protokolla ei häiritse vaan asiat hoidetaan.
Kotona Vantaalla
Yli 250 000 asukkaan Vantaa on moniulotteinen pääkaupunkiseudun paikkakunta, jolla on monta keskusta, paljon kieliä ja kansallisuuksia. Millainen on Ulla Kaukolan Vantaa?
–Minusta Vantaan 50-vuotisjuhlavuoden teema ”Kotona Vantaalla” oli hieno. Jokaisen ihmisen pitäisi tuntea täällä olonsa kotoisaksi. Meitä on monenlaisia. Ihmiset ovat tulleet eri puolilta. Tää on hieno paikka, luonto lähellä ja keskeinen sijainti. Jatkuvassa liikkeessä. Meillä syntyy lapsia, rakennetaan päiväkoteja ja kouluja. Lapsissa on tulevaisuus.
Huolia on myös Vantaalla, muun muassa tuhansien työpaikkojen katoaminen lentoliikenteestä koronan ja sodan vuoksi. Rakentamisen tyrehtyminen on koskettanut vahvasti. Työttömyyden hoitomenot ovat kymmeniä miljoonia euroja vuodessa.
–On kamalaa, että meillä on alle 25-vuotiaita nuoria, jotka ovat pitkäaikaistyöttömiä.
Verotulot putoaa ja ongelmat kasvaa, jos ihmisillä ei ole oikein koulutustakaan, uuden työn löytäminen on vaikeata. Tulee helposti päihteet mukaan.
Ulla Kaukola uskoo, että ammattikorkeassa kokeiltua mentorointimetodia voitaisiin kokeilla Vantaallakin. Parhaillaan Kaukola etsii 8–12 mentoria yrityselämästä korkeakoulutetuille, mutta työttömille muunkielisille.
– Saataisiin meidän muunkielinen väestö paremmin tutustumaan paikallisiin ihmisiin, hankkimaan verkostoja ja työllistymään.
Miten kotouttaminen ja kotoutuminen pitäisi toteuttaa?
– Meidän ei pitäisi joutua tilanteeseen, jossa meillä on jotakin erillistä muunkielisille. Vaan kaikki mitä tapahtuu, pitäisi suunnata ihan kaikille. Jos meillä on jalkapalloseura, toivon, että siellä on mukana eri kulttuuritaustaisia nuoria, kuvailee Kaukola esimerkin kautta.
Vantaan kehittämisestä Ulla Kaukolalla on yksi iso toive, joka liittyy muun muassa ilmastonmuutokseen.
– Valtion pitäisi olla paremmin tukemassa isojen kaupunkien liikennettä. HSL:stä alkaa tulla meille kunnille uusi erikoissairaanhoito, jossa on piikki auki. Jotenkin tämä nykyinen malli siitä, miten maksuja kerätään, pitäisi saada purettua. Ei voida olla ainaisessa kierteessä, että lippujen hinnat vaan nousee.
Vantaan suuri keskustelunaihe on ollut ja on ratikka. Vantaan valtuusto päätti lopullisesti ratikan rakentamisesta 17. marraskuuta.
– Ratikka on meille erityisesti pitkän tähtäimen kaupunkikehityshanke. Se on kallis, mutta vielä kalliimpaa olisi jättää se rakentamatta. Ratikka on Vantaalle kuin katto- ja putkiremontti vanhalle talolle – välttämätön, jotta arvo säilyy.
Miten sinä kuvailisit Vantaan päätöksentekokulttuuria?
– Neuvottelevaa. Pyritään aina sellaiseen lopputulokseen, että siihen ei tarvitse sata kertaa palata. Musta se on avointa. Yleensä valmistelu on hyvää. Varmaan vähän samanlainen vika kuin muuallakin, että ainakin päättäjä toivoisi, että asioita tuodaan vielä aikaisemmassa vaiheessa käsittelyyn. Aikapula vaivaa joka kaupunkia ja organisaatiota.
Ulla Kaukola toivoo päättäjiltä ääneen puhumista ja ääneen ajattelemista. Hänen mielestään päättäjällä on oltava näkemys.
– Sen ei tarvitse olla ryhmän viimeinen näkemys. Se on tapa edetä kohti päätöksiä.
Peiliin katsomista
Jämäkkä mutta lempeä. Sellaiseksi Ulla Kaukolaa on kutsuttu.
– Kun pystyy katsomaan joka päivä itseään peiliin, se on se ohjenuora. Rehellisyys asioissa.
Ulla Kaukolan yksi salaisuus on hyvät yöunet.
– Mulle on turha soittaa klo 22. Silloin olen jo nukkumassa, mutta minut saa aina kiinni aamukuudelta. En tee öisin töitä, nukun aina kunnon unet, syön aina hyvin. Laitan ajatukset ja asiat sellaiseen järjestykseen, että ne ei vaivaa mua yöllä. Paperikalenteri on vastaus kaikkiin ongelmiin.
Ulla Kaukola nauttii työstä ja tekemisestä, siitä, että ollaan liikkeessä. Entäs varsinaiset harrastukset?
– Ainoa mitä ehdin tehdä ja tykkään tehdä on se, että me lähdetään mun miehen kanssa kalaan. Istutaan ihan hiljaa.
Lue myös:
