Ovatko ilmastotavoitteet enää realistisia? Kuopio päätti, että tavoitteista ei tingitä

Kunnilla on iso merkitys siinä, kuinka Suomi onnistuu ilmastotyössään. Yksi iso tekijä onnistumisessa on kuntien maankäyttö: kuinka kunnat toteuttavat ilmasto- ja luontotyötä omilla maillaan.

Maankäyttösektori kattaa laajan kirjon toimia metsä- ja viljelysmailla, ruohikkoalueilla, kosteikoilla ja rakennetuilla alueilla. Maankäytön päästöjä pitäisi rajoittaa samalla, kun nieluja pitäisi vahvistaa.

Maa- ja metsätalousministeriö tiedotti alkuvuodesta, että jos Suomi aikoo saavuttaa hiilineutraaliustavoitteensa 2035, tarvitaan merkittävästi lisätoimia kaikilla muillakin sektoreilla.

Nyt tavoitteeksi on yleisesti nostettu vuosi 2035, kun aiemmin totuttiin tavoittelemaan vuotta 2030.

Hiilineutraalius tarkoittaa kunnissa sitä, että kunnan toiminta tuottaa kasvihuonekaasuja ilmakehään vain sen verran kuin sitä pystytään sitomaan.

Kuntien rooli on merkityksellinen myös luontokadon pysäyttämisessä. Suomi on sitoutunut EU:n biodiversiteettistrategiaan, jonka tavoitteena on pysäyttää luontokato ja kääntää luonnon monimuotoisuuden kehitys myönteiseksi vuoteen 2030 mennessä.

Kaiken tämän keskellä olisi tehtävä töitä myös ilmastonmuutokseen sopeutumista varten.

Suomen ympäristökeskus (Syke) sai selville viime syksyn kyselyssä, että vähän alle puolella kunnista on omissa prosesseissaan – muun muassa asema- ja yleiskaavoituksessa hulevesien hallinnassa, vesihuollon suunnittelussa ja riskiarvioinneissa – mukana ilmastonmuutokseen sopeutuminen.

Kuopiossa ei luisteta

Kuopion yleiskaavapäällikkö Mika Uolamo sanoo, että määräajoissa pysyminen on hyvin akuutti kysymys.

– Tietoa ja keinoja meillä on ollut käytössämme vuosikymmeniä, mutta olemme ryhtyneet toimiin liian myöhään.

Uolamo sanoo, että tietoa esimerkiksi kuntien metsien hiilinielumääristä ja luonnon tilasta saadaan jatkuvasti, valtavasti lisää.

Hän huomauttaa, että sekä ilmasto- että luontokatotutkimukset ovat kerta toisensa jälkeen kertoneet yhä hälyttävämmistä tuloksista. Toimia ei kuitenkaan ole kuulunut eikä näkynyt siihen tapaa kuin olisi tarve.

– Meidän on nyt hyvin nopeasti muutettava toimintatapaamme uuteen normaaliin, hiilineutraaliuteen ja luontopositiivisuuteen.

Kuopiolaiset ovat sopineet, että kumpaankin tavoitteeseen on enää vajaat neljä vuotta aikaa. Kuopion ilmastotavoite, hiilineutraalius vuonna 2030, on kunnianhimoisempi kuin EU:n tai Suomen.

– Kipuilua on tulossa enemmän tai vähemmän, Uolamo ennakoi.

Sekä ilmaston lämpenemisen selättämiseksi että siihen sopeutumiseksi on ollut ja on edelleen hyviä ohjelmia ja hankkeita, jotka auttavat uudenlaiseen toimintaan.

Niitä on tullut myös luontokadon selättämistä varten. Uolamo nimeää hyväksi avuksi esimerkiksi valtakunnallisen Priodiversity-hankkeen, jossa torjutaan luontokatoa ja edistetään luonnon monimuotoisuutta

Suomalaiset ovat saaneet kahdeksan vuotta kestävään hankkeeseen osarahoitusta EU:lta.

– Tarkastelemme hankkeessa luontoarvoja maakunnallisesti ja saamme lisää hyvää tietoa tämän vuoden aikana, Uolamo kertoo.

Kompensaatiot kalliita

Kuopiossa ollaan kunnianhimoisia, mutta sitoudutaanko muualla Suomessa aiemmin päätettyihin tavoitteisiin?

Hyviä esimerkkejä ei ole tullut uutisia seuraamalla. Yhdysvallat on livennyt ilmastosopimuksista, ja Euroopan unionissakin osa jäsenmaista haluaa joustoa tavoitteisiin.

Janni Kunttu sanoo, että mediaotsikoita seuraamalla tilanteesta saa helposti vääristyneen kuvan. Kunttu on maa- ja metsätieteiden tohtori ja toimii konsulttiyhtiö BDO:n vastuullisuustiimissä.

Hän oli mukana arvioimassa, kuinka hyvin Suomen maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma pysyy ajan tasalla tavoitteisiinsa nähden. Maankäyttö on ilmasto- ja luontotyössä hyvin keskeinen.

Kunttu huomauttaa, että kaupunkien hiilineutraaliustavoitteista päätettiin aiemmin kiireessä.

– Hiilineutraaliustavoitteita asetettiin yleisesti vuoteen 2030 mennessä, ja nyt tavoitteisiin on lisätty pelivaraa vuoteen 2035 saakka.

Esimerkiksi Helsingin kaupunki on luopunut ilmastotavoitteestaan, joka perustui kompensaatioihin. Sen sijaan Helsingin päästöjen ja hiilinielujen pitää olla tasapainossa vuonna 2040.

Jotta tuohon kaupungin mukaan päästään, Helsingin pitää säilyttää tärkeät luonnolliset hiilinielut, kuten metsät.

99 kuntaa on edelleen mukana niin sanoissa Hinku-kunnissa, jotka tavoittelevat 80 prosentin päästövähennystä vuoteen 2030 mennessä vuoden 2007 tasosta.

Keskustelu tavoitteen realistisuudesta on voimistunut.

Kunttu ei usko, että kunnat luopuisivat tavoitteistaan kokonaan. Pikemminkin arkirealismi on näyttänyt, että jos vuodesta 2030 pidettäisiin kiinni, päästöjä jouduttaisiin kompensoimaan paljon, mikä tulisi kalliiksi.

Ilmastohyötyjä suot vettämällä

Mitä kuntien kannattaa tehdä maankäytössään, jotta ilmastotyö olisi kaikkein vaikuttavinta?

Kunttu sanoo, että mahdollisuuksia on paljon. Tilanne on ihanteellisin, kun ilmasto- ja luontovaikutukset selvitetään ennen kuin kaavoitusta ryhdytään suunnittelemaan.

Nykyiset työkalut auttavat näkemään esimerkiksi, millainen ilmasto- ja luontovaikutus on turvemaiden kunnostusojituksella tai jopa yksittäisten puiden säästämisellä.

Kuntatalouden pelastajiksi halutaan datakeskuksia ja tuulivoimaloita. Lisää puhdasta energiaa tarvitaan, mutta keskuksia ja voimaloita varten tarvitaan tilaa. Sitä vie myös infrastruktuuri, joka keskuksiin ja voimaloihin pitää rakentaa.

Ei mikään helppo yhtälö. Hiilinielut vähenevät, jos rakentamisen alta kaadetaan metsää.

Sama tilanne voi olla edessä, kun kasvavissa kaupungeissa rakennetaan uusia asuinalueita.

– Laajentumaan pitää pystyä, mutta kunnilla on mahdollisuuksia pienentää toimenpiteidensä vaikutuksia, Kunttu sanoo.

Hän mainitsee esimerkkinä Helsingistä tehdyn tutkimuksen, jonka mukaan puustoisilla alueilla olisi mahdollista hillitä huomattavasti maankäytön päästöjä. Myös tekokosteikolla on isomerkitys päästöjen hillinnässä.

Aurinkovoimaloille ihanteellisin paikka olisi rakennusten katot, mutta mikäli aurinkovoimala sijoitetaan turvepellolle, hyvä vaihtoehto olisi vettäminen.

– Silloin olisi mahdollista saada aikaan valtavasti ilmastohyötyjä.

Ilmastovaikutukset on tätä nykyä mahdollista saada selville vuosiksi eteenpäin. Esimerkiksi uuden datakeskuksen sijainnin suunnittelussa on mahdollista selvittää, mikä olisi paras paikka, jotta sekä ilmasto että luonnon monimuotoisuus otetaan parhaiten huomioon.

YVA tiukentumassa?

Suomessa maankäyttösektorin ilmastotyön avuksi on oma suunnitelmansa, Maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma, Misu.

Suunnitelman päämääränä on saada maankäytön, metsätalouden ja maatalouden päästöt vähenemään sekä vahvistaa hiilinieluja ja ilmastonmuutokseen sopeutumista.

Suunnitelmassa listataan joukko toimia, joita ovat muun muassa metsäraivauksen ehkäisy, joutoalueiden metsitystuki, turvepeltojen ilmastokosteikot, suometsien tuhkalannoitus ja valuma-aluesuunnittelu.

Luonnonvarakeskus julkisti alkuvuonna analyysin, jossa hiilinielujen laskentaa oli täsmennetty.

Hiilinieluja tulisi saada lisää tavoitteisiin pääsemiseksi, sillä metsien tulevaa kasvua on aiemmin yliarvioitu.

Paineita on tulossa muualtakin. Kunttu arvioi, isoissa rakennushankkeissa tehtävän ympäristövaikutusten arvioinnin prosesseihin tulee jo lähivuosina muutoksia.

Hän perustelee näkemystään muun muassa maankäyttösektorin suurilla ilmastovaikutuksilla.

– Tähän mennessä ympäristövaikutusten arvioinnin prosessi on ollut aika suppea, vaikka siihen olisi mahdollista liittää numeerista dataa. Pääsemme koko ajan tarkemmalle tasolle.

Yhä akuutimpaa on ratkaista myös, miten ilmastonmuutokseen sopeudutaan ja kuinka sopeutuminen otetaan huomioon maankäytössä.

Lue myös:

Junabongarit ja juhlaväki ensi kertaa junalla Haaparannalle