Pride-tapahtumia ennätysmäärä - Setan pääsihteeri kiittää päättäjiä johtajuudesta: "Maskussa kunnanjohtaja veti liput yhä uudestaan salkoon"
Sateenkariliput liehuvat nyt tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden merkiksi paraatipaikoilla useissa kunnissa. Setan pääsihteeri Kerttu Tarjamon mukaan Pride-tapahtumia onkintänä vuonna ennätysmäärä ympäri Suomea – Setan listauksen mukaan noin 60.
– Viime vuonna luku oli 50 ja edellisvuonna sitä alempi, eli vuosi vuodelta aktiivisuus on lisääntynyt, Tarjamo kertoo.
Hän pitää erityisen positiivisena kehityssuuntana sitä, että nyt Pride-aktiivisuutta tempausten ja tapahtumien osalta on myös pienemmissä kunnissa ja maaseudulla, kun perinteisesti tapahtumat ovat keskittyneet suurempiin kaupunkeihin.
– Tämä kertoo siitä, että sateenkaari-ihmiset voivat elää avoimina myös esimerkiksi pienillä paikkakunnilla, eikä heidän tarvitse muuttaa pois isompaan kaupunkiin ollakseen oma itsensä. Pidän tätä positiivisena kehityssuuntana.
Samaan aikaan keskustelukulttuuri on kiristynyt ja osa etenkin poliitikoista tai poliittisesti sitoutuneista toimijoista kunnissa on pyrkinyt rajoittamaan sateenkaaritapahtumien ja -viestinnän näkyvyyttä. Tarjamo mainitsee pari esimerkkiä.
– Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistäminen ei ole mielipideasia, vaan kunnille lakiin kirjoitettu velvoite, josta pitää pitää kiinni ja huolehtia. Kuntien johtajilta tässä keskusteluilmapiirissä velvoitteen puolustaminen vaatii johtajuutta. Esimerkiksi Maskussa kunnanjohtaja kävi henkilökohtaisesti viime vuonna vetämässä ilta illan perään sateenkaariliput takaisin salkoon, kun joku oli ne vetänyt alas.
Tarjamon mukaan vastaavaa sinnikkyyttä tasa-arvon puolesta on osoittanut myös Joensuu.
– Sateenkaariliputus on näkyvä kannanotto tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden puolesta. Olen kuullut, että esimerkiksi Joensuussa liput on kuulemma vedetty nyt niin korkealle salkoon, ettei niitä sieltä pääse kovin helposti alas repimään.
Kuntien johtajia ja päättäjiä Setan pääsihteeri kannustaa tarkkuuteen ja sinnikkyyteen yhdenvertaisuudesta huolehdittaessa.
– Voivatko sateenkaarilapset tai -nuoret käydä rauhassa koulussa ilman, että heitä syrjitään? Entä tiedetäänkö, miten erilaisuus kohdataan vaikkapa sote- ja hyvinvointipalveluissa? Ovatko yhdenvertaisuusasiat aidosti osa kunnan arkea myös sen jälkeen, kun viralliset lausunnot ja sitoomukset tasa-arvon puolesta on tehty?