Uutiset
Tällaiselle politiikalle on nyt tilausta – ”Sillä ei varmasti myydä niin paljon otsikoita”
Apulaispormestari Shawn Huff etsi paikkaansa upean koripallouran jälkeen ja löysi poliittiselta kentältä ison roolin.
Vihreiden varapuheenjohtaja Shawn Huff on Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari. Politiikassa hän on mukana lasten ja nuorten takia.
– Aloin korona-aikana miettimään nuorten hyvinvointia ja kaupunginosani Vuosaaren tapahtumia. Mietin, miksi tuo asia on tällä tavalla ja miksi jokin toinen asia on noin.
Samoihin aikoihin Huff poikkesi leikkipuistossa lastensa kanssa ja mietti, minkä takia teini-ikäisetkin pyörivät siellä samaan aikaan.
Hän hätkähti nuoriin liittynyttä reaktiotaan, joka on kenties keski-ikäisille tyypillinen.
– Yhtäkkiä tajusin, että eihän niillä nuorilla ole muuta paikkaa.
Huff päätti tehdä asioille jotain jatkuvan pähkäilemisen sijaan.
– Nuorille on oltava paikkoja ja tiloja, joissa olla ja viettää aikaa.
Hän halusi vaikuttaa asioihin.
Tilat mahdollistavat
Kahden lapsen isä tietää, mistä hän puhuu, kun hän puhuu hyvästä kasvuympäristöstä.
– Synnyin ja vartuin Helsingin Jakomäessä. Muistan sen huolettomuuden lapsena olemisesta. Jakomäki tuntui suljetulta ja tosi isolta tilalta. Siellä tuntui turvalliselta.
Kaupungin on hänen mukaansa järjestettävä tiloja, jotka palvelevat mahdollisimman monipuolisesti asukkaiden tarpeita.
– Voimme luoda kouluihinkin sellaisia tilaratkaisuja, jotka eivät tue pelkästään koululaisten hyvinvointia. Koulujen tilat voivat olla myös alueen yhteisiä tapaamispaikkoja.
– Taaperoiden vanhemmat tietävät, että päiväkotien pihat saattavat olla parhaita leikkipaikkoja viikonloppuisin ja iltaisin.
Toisaalta Huff muistaa, että hänen aikanaan yläkoulussa ei ollut oikein mitään paikkaa liikuntaharrastuksille välituntien aikana.
– Vaikea oli mennä pelaamaan korista ja futista. Pitää olla tilat, jotka mahdollistavat harrastamisen välitunneilla ja kouluajan jälkeen.
Yhteinen vastuu
Vuonna 1984 syntynyt Shawn Huff edusti Suomen koripallomaajoukkuetta kolmella vuosikymmenellä, noin 20 vuoden ajan.
– Urheilu-ura on opettanut, että fokus kannattaa pitää niissä asioissa, joihin voi vaikuttaa. Jos laittaa täyden fokuksen niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa, niin muutos voi olla tosi suuri. Esimerkiksi nuorten kohdalla aikuiset pystyvät vaikuttamaan vain rajallisesti kännyköiden kautta avautuviin asioihin.
– Mutta kuntatasolla meidän täytyy miettiä, saako laitetta käyttää kaupungin tiloissa.
Helsingin kaupungin suosituksena on, että välitunnit ovat kännykkävapaita tiloja kouluissa.
– Se on päätös, joka on tehty epätäydellisessä maailmassa.
Huff tiedostaa, että joskus on tehtävä päätöksiä, jotka eivät ole nuorten mieleen.
Nuoren etu ei ole välttämättä toimia hänen haluamallaan tavalla aterioiden rytmisääntelyn tai nukkumaanmenoaikojen suhteen.
Samaan aikaan on koko ajan puntaroitava, mitä nuorilla on tästä kaikesta sanottavana.
– Nuorten pitää tulla kuulluksi. Vuorovaikutus on tärkeää, ja sen eteen tehdään paljon työtä Helsingissä.
Pitää kuulla oppilaita ja vanhempia, ja seurata tutkimuksia, mikä on hyväksi nuorille.
– Tärkeintä on aikuisen vastuu nuorten hyvinvoinnista. Sitä ei voi sysätä yksin nuorille.
Isojen sijoitusten aika
Kouluruokailu alkoi toden teolla vuonna 1948, jolloin laki velvoitti kaikkia oppivelvollisuuskoulujen oppilaita saamaan ilmaisen ja lämpimän aterian.
Tämä päätös teki Suomesta ensimmäisen maan tällaisen järjestelmän kanssa.
– Otamme lounaan kouluissa ihan itsestäänselvyytenä. Se oli iso sijoitus aikanaan.
Monille kouluruoka on erityisen tärkeä jaksamisen kannalta.
– Tiedetään, että perjantaisin ja maanantaisin kuluu eniten kouluruokaa, koska perjantaisin monet saattavat tankata viikonloppua varten ja maanantaina taas monella on kova nälkä. Näinä päivinä heitetään vähiten kouluruokaa pois.
Huff luottaa siihen, että joskus voidaan saada parhaiten tuloksia, kun katsotaan ihmistä laajemmasta näkökulmasta.
– Kouluruoka ei ollut suora sijoitus oppimiseen, vaan yksilön hyvinvointiin.
Huff haluaa haastaa tämän päivän päättäjiä pohtimaan, mitä voitaisiin nyt tehdä lasten ja nuorten hyväksi.
– Löytyykö meillä uskallusta ja rohkeutta vastaavanlaisiin ratkaisuihin? Nyt voidaan miettiä, mitä vastaavia sijoituksia ollaan valmiita tekemään tässä aikakaudessa koulumaailmaan.
Kaikki on todella nopeata ja reaktiivista nykymaailmassa, Huff myöntää.
Tällaisessa maailmassa tuijotetaan hänen mukaansa usein euroja ja excel-taulukoita tavalla, joka ottaa heikommin huomioon päätösten pitkäaikaiset vaikutukset.
Silti, aikuisten on kannettava vastuu nuorten suhteen, apulaispormestari linjaa.
– Nopeasyklisessä maailmassa on oltava tahtoa tehdä pitkän linjan päätöksiä ja odottaa niitä vaikutuksia.
– Meidän on luotava lapsille sellainen maailma, että heidän ei tarvitse keskittyä muuhun kuin lapsena olemiseen.
Kaupunginosat edellä
Helsinki on Huffille rakas kaupunki.
– Eikä vähiten siksi, että olen syntynyt ja varttunut täällä. Vietin ammattilaisena 15 vuotta ulkomailla ja tajusin, kuinka paljon rakastan mun kotimaata ja kotikaupunkia.
Huff pelasi koripalloilijana Kreikassa, Italiassa, Ranskassa ja Saksassa.
– Mulle oli ihana muuttaa takaisin Helsinkiin. Se oli mun onnenhetki.
Helsinkiläiset harvemmin sanovat olevansa helsinkiläisiä.
– Helsinkiläiset yleensä rinnastavat itsensä siihen kaupunginosaan, josta he ovat kotoisin. Täällä ollaan kaupunginosauskollisia, mikä on myös huomioitu Helsingin strategiassa. Rakennamme Helsinkiä kaupunginosat edellä.
– Kaupunginosat ovat omaleimaisia ja erilaisia alueita.
Tätä piirrettä Huff oppi arvostamaan jo nuoruudessaan todella paljon. Koillis-Helsingissä asuva Huff suuntasi usein Länsi-Helsinkiin, jossa toimii hänen kasvattajaseuransa Munkkiniemen Kisapojat.
Ja muutenkin koripallo kuljetti nuorta pelaajaa eri puolille Helsinkiä muiden paikkojen lisäksi.
– Ravasin tätä kaupunkia ristiin ja rastiin.
Ja edelleen Huff nauttii valmentajan roolissa kulkemisesta eri harjoitus- ja pelipaikkoihin. Samalla hän säilyttää tuntuman tämän päivän lasten ajatuksiin.
Puolustamisen arvoista
Vihreät oli Huffille luonteva valinta aikoinaan.
– Ensinnäkin koin, että mun teemat ovat hyvin vihreät, kun mietin liikkumista ja kaupunkiliikkumista.
Vihreillä on aina ollut visio, miten rakennetaan hyvää kaupunkia.
– Tulen Itä-Helsingistä, asun nykyään Vuosaaressa. Lähiluonnon puolustaminen on tärkeää. Helsingissä on todella paljon metsäisiä alueita, jos Helsinkiä vertaa muihin kaupunkeihin Euroopassa. Se on puolustamisen arvoista. Sen ei tarvitse olla jättipuisto, vaan se voi olla pieni metsäalue, joka on tärkeä sen lähellä olevalle.
Huff kokee vihreät ratkaisukeskeiseksi puolueeksi.
– Ratkaisuja haetaan nimenomaan yhdenvertaisuuden näkökulmasta. Ratkaisuja halutaan löytää tutkitun tiedon perusteella.
– Mun selkärankana olivat ihmisoikeudet, kun valitsin vihreät. On oltava mahdollisuuksia löytää koko potentiaalinsa ihmisenä, riippumatta mistä kaupunginosasta tai millaisesta perheestä tulee.
Yöunilla painoarvoa
Kun Huff lähti politiikkaan, hän asetti itselleen kriteerit, millä tavalla hän on mukana.
– En halunnut pelata mitään peliä, vaan halusin omiin arvoihin nojautuvaa päätöksentekoa. Uskallan olla eri mieltä ihmisten kanssa ja uskallan puolustaa mun arvoja.
– En lähde myymään arvojani poliittisen menestymisen takia. Jos menestystä tulee, niin se tulee pohjautumaan omiin arvoihini ja aikaansaannoksiini päättäjänä. Jos ei tule menestystä, niin sitten tämä kenttä ei ole mulle ja olen ok sen kanssa. En halunnut menettää yöunia siksi, että menestyisin politiikassa. Politiikkaan mahtuu empatiaa, Huff näkee.
– Sille, että on kyky laittaa itsensä toisen saappaisiin. Sille, että pystyy katsomaan asioita eri kanteilta, eikä vain omalta tai kaltaistensa kannalta.
Nyt on tilausta ihmisistä välittävälle politiikalle, Huff lisää.
– Sillä ei varmasti myydä niin paljon otsikoita ja kerätä somereaktioita. Sellainen politiikka vaatii ehkä pitkäjänteisempää työtä. Se on se pohja, jolla mä haluan tehdä töitä.
– Mitä paremmin pystyn olemaan oma itseni, niin tiedän, että politiikankin kautta tulevat kaverit ovat oikeasti kavereitani.
Eri tapoja tehdä hyvää
Vihreiden varapuheenjohtajan mukaan politiikkaan tarvitaan erilaisia ihmisiä. Hän kannustaa nuoriakin kokeilemaan, mikä rooli voisi olla itselle sopiva.
– Silloinhan sulla on jo poliittinen teema, jos on yksikin asia, josta haluat pitää kiinni tai asia, jota haluat muuttaa ympäristössäsi. Politiikka on yhteisten asioiden päättämistä ja se kuuluu kaikille.
Sitten kannattaakin kokeilla, onko juuri poliitikon rooli itselle sopivin.
– Vai tukitiimiläisen rooli, vai tehtävä jossain järjestössä.
Tarjolla on näkyviä rooleja ja vähemmän näkyviä rooleja. Mikä vain itselle tuntuu hyvältä.
– Maailmaa voi parantaa monella eri tavalla.
Markkaselle työrauhaa
Shawn Huff oli pitkään Suomen koripallomaajoukkueen kapteeni.
Hän sai kapteeninauhan NBA:ssakin pelanneelta Hanno Möttölältä vuonna 2015 ja toimi Susijengin kapteenina vuoteen 2022 asti, päättäen samalla pelaajauransa.
Huff opittiin tuntemaan johtajuudestaan myös EM- ja MM-kisoissa.
Tämä pohja on antanut hänelle paljon eväitä myös nykyhetkeen.
Silloin hän oppi esimerkiksi joukkueen eri roolien merkityksen.
– Ja nämä roolit voivat muuttua. Ehkä joku kasvaa aiemmasta roolistaan ulos.
Laitahyökkääjänä ja takamiehenäkin tunnettua Huffia ei valittu kapteeniksi kaikkein parhaana pelaajana.
Hän ei ollut paras. Valmentajakin teki tämän Huffille selväksi.
Henkisen johtajan rooli on eri kuin parhaan pelaajan rooli.
– En halua, että Lauri Markkanen huolehtii meistä kuolevaisista, miten meillä menee.
Kapteenin tehtävä on mahdollistaa osaltaan, että jokainen voi keskittyä oman ruutunsa hoitamiseen.
– Jos Lauri Markkanen ei pelaa hyvin, todennäköisesti joukkue häviää.
– Joukkueella ei ole välttämättä varaa menettää parhaan pelaajan terää lisäämällä hänen vastuitaan henkisen johtamisen vaatimuksilla.
Silti myös 198-senttisen Huffin piti osoittaa olevansa kentällä paikkansa arvoinen kapteenina.
– Mulla oli edelleen yksilön vastuu. Mun piti tehdä edelleen koreja ja puolustaa. Peliesitysten oli oltava tarvittavalla tasolla.
Kapteeni on yksi pelaajista ja hänen on tunnettava ryhmänsä.
– Kapteenin on kommunikoitava tosi paljon.
Muutos voi auttaa
Sellainen hetki muistuu Huffille erityisenä mieleen kapteenin ajoiltaan, kun hän huomasi, että joukkuehenki ei ollut yhtä hyvä kuin aiemmin.
Huff uskalsi puhua havainnostaan. Hän kävi kahdenvälisiä keskusteluita ja toimi linkkinä pelaajien ja valmennuksen välillä.
Sitten pienillä muutoksilla saatiin paljon aikaan.
– Järjestimme pari sellaista tapahtumaa enemmän, mitä pelaajat halusivat tehdä ja heitä otettiin vähän enemmän mukaan. Yhtäkkiä napattiin kiinni siitä joukkuehengestä, mikä aina oli ollut siinä.
Juuri joukkuehenki onkin siivittänyt Suomen usein voittoon ennakkoon kovemmista vastustajista.
– Joukkuehenki on kuin uisit vedessä. Jos lopetat uimisen, hukut.
Jos lakkaat tekemästä niitä asioita, mikä luo joukkuehenkeä, voit kadottaa sen tosi helposti.
Vaikeatkin asiat voidaan käydä läpi, kun ymmärretään yhteiset tavoitteet.
– Ja nojataan niihin. Kun puhutaan tavoitteista, palaute voi olla myös jyrkkää ja kovaa.
Juttua muokattu 31.1. kello 12.26, vaihdettu otsikko.
Lue myös:
