Valtakunnan virallisen toisinajattelijan sähköposti meni tukkoon kaikenkarvaisista hävyttömyyksistä

Sakari Timosen tulisieluisista kirjoituksista syntyi legenda jo eläessään, yhteiskuntakriittinen blogisarja Uuninpankkopoika.

Vähäosaisten kyykyttämisestä kirpeästi kertoneen blogin suosio kasvoi räjähdysmäisesti.

Ja eipä aikaakaan, kun Timonen kiinnitettiin ensin Image-lehden ja sitten Apu-lehden talliin.

Valtakunnallisen toisinajattelemisen Timonen lopetti pari vuotta sitten. Tätä nykyä hän kirjoittaa Itäsuomalainen-lehteen palstan kerran kuussa.

Entisen virkamiesuran suola janotti, ja nykyisin Timonen parantaa maailmaa myös Juuan luottamuspäättäjänä.

Virkamiesura alkoi Maaningalla

Ennen valtakunnallista blogisti-kuuluisuuttaan Sakari Timonen ehti tehdä merkittävän työ- ja virkauran.

Kun Timonen oli suorittanut kunnallistutkinnon Tampereen yliopistossa, hän sai ensimmäisen viransijaisuutensa Maaningasta. Talous- ja suunnittelusihteerin hommissa vierähti kaksi vuotta.

– Näin kuinka kunta pyörii, ja miten vuoden kierto kulkee kunnassa. Kantapään kautta opin pienen kunnan virkamiehen tylyt realiteetit.

– Tärkeimmät työkaluni olivat möhkälekokoinen laskukone ja elämääkin jo nähnyt kirjoituskone. Talousarvioiden laatiminen oli raakaa työtä. Ei ollut excel-taulukoita.

Kunnallistutkintoon sisältyi paljon juridiikankin pänttäämistä. Timonen jäi koukkuun.

– Ajattelin, että jos en hakeudu oikeustieteelliseen lakia lukemaan, kadun sitä loppuikäni.

Ja niin jäi Maaninka miehen selän taakse.

Virkamiesura päättyi Helsingissä

Helsingin kaupungin palkkalistoille Timonen kulkeutui sattuman kautta.

– Lakia lukiessani kiertelin paljon Helsingin hallintokortteleiden ympärillä. Ajattelin, että tuollahan voisi olla kivaa. Ehkä siellä voisi soveltaa Maaningan viisauksia.

Kun sitten eteen osui virkailmoitus kansliasihteerin paikasta Helsingin kaupunginkansliassa, se oli menoa.

– Vajaan vuoden sisäänajon jälkeen minut nimitettiin apulaiskaupunginsihteeriksi. Raadoin kaupunginhallituksen sihteerinä ja valmistelijana. Esimerkiksi Finlandiatalon kalliit ja sotkuiset saneerauspäätökset kummittelivat pöydälläni vuosikausia. Ei naurattanut.

– Siinä meni samassa sumussa kymmenen vuotta. Pitkiä päiviä, ja kokouksia yötä myöten. En aina tiennyt, onko kesä vai talvi.

Timonen siirtyi vielä reiluksi vuodeksi rakennusvirastoon toimistopäälliköksi.

– Samaa oravanpyörää sekin oli. Lopulta tajusin, että tämä touhu ei ole minua varten. Oli tehtävä isoja päätöksiä.

Ja niin jäi Helsinki miehen selän taakse.

Juuka – paikka, josta kaiken näkee tarkemmin

Sakari Timonen ei haahuile. Hän kulkee omia polkujaan. Hän on oman elämänsä herra.

Päätös paluumuutosta kotiseudulle Pohjois-Karjalaan ja Juukaan oli helppo.

– Olen koko elämäni viettänyt lähes kaikki kesät Juuassa. Olin henkinen juukalainen myös Helsingin hallintopalatseissa.

– Muuan helsinkiläinen työkaverini oli käynyt elokuvissa ja nähnyt juukalaisen Heikki Turusen romaaniin perustuvan ja Markku Pölösen ohjaaman elokuvan Kivenpyörittäjän kylä. Heti seuraavana aamuna hän sanoi leikillään, että nyt hän ei enää yhtään ihmettele miksi olet semmoinen kuin olet.

Timonen antoi itselleen luvan ja aikaa mietiskellä seuraavia siirtojaan.

Aluksi hän toimi paikallisen työttömien yhdistyksen toiminnanjohtajana.

– Se oli – kliinisen virkamieselämän jälkeen – todellinen opintomatka ihmisyyden ytimeen.

Välillä hän piipahti virkamiehen hommissa maistraatissa. Myös sekalaisia oikeudellisia toimeksiantoja alkoi ärhäkälle juristille siunaantua sen verran mukavasti, että elämässä oli taas mieli ja sopiva tahti.

– Palasin henkiseen kotiini. Täältä Juuasta näkee kaiken, koko maailman, paljon tarkemmin.

Kyläraitti tosin ei enää ollut entisensä.

– Suurin osa koulukavereistani oli muuttanut pois. Jäljelle jääneistä tutuista moni oli alkoholisoitunut.

Kun Timonen oli aikansa seurannut elämänmenoa uudesta näkökulmasta, hän tarttui kynään. Ja se kynä oli – ja on yhä – terävä.

Uuninpankkopoika räjäyttää pankin

Sakari Timonen on aina lukenut paljon, laidasta laitaan. Hän on uutisten suurkuluttaja.

– Sisäinen koneeni ryhtyi imuroinnin lisäksi myös puhaltamaan. Sanat alkoivat pulputa, ja tekstiä syntyi.

Syntyi blogi Uuninpankkopoika Saku Timonen. Kirjoitusten räväkkyys ja painava sisältö nostivat Timosen suomalaisten blogistien eliittiin kertaheitolla.

Myös lehtitalot huomasivat tämän. Timonen ostettiin ensin Image-lehden ja sitten Apu-lehden blogistiksi. Apu-lehden artikkeleilla oli jopa puoli miljoonaa lukijaa.

Hänestä tuli valtakunnan virallinen sivullinen, toisinajattelija.

Timonen tietää julkisuuden nurjasta puolesta yhtä ja toista.

– Suosio tuntui aluksi, tietysti, kutkuttavalta. Mutta pian sekin alkoi käydä raskaaksi.

– Kun kirjoitin vähäosaisten tylystä kohtelusta, blogini kommenttiosasto ja sähköpostini menivät tukkoon kaikenkarvaisista hävyttömyyksistä. Ei sitä ihminen ikuisesti jaksa katsella.

Tätä nykyä Timonen kirjoittaa vain kerran kuukaudessa Itäsuomalainen-lehteen. Kirjoittamisen ehtona on, että tekstejä ei ikinä panna maksumuurin taakse.

Kunnallispolitiikkaan vähän vahingossa

Kohublogisti Uuninpankkopoika lateli piikikkäitä havaintojaan armotta myös omasta kotikunnastaan, Juuasta.

Hänestä tuli yllättäen profeetta myös omalla maallaan. Juukalaiset lukivat Timosen tekstejä ahkerasti ja enimmäkseen pitivät niistä. Demarit pyysivät häntä ehdokkaakseen vuoden 2012 kunnallisvaaleihin.

– En omasta mielestäni ole ikinä ollut julkinen puolueihminen. Virkatyössäni ainakaan en ollut politrukki millimetrin pätkääkään. Sydämeni tosin muistuttanee demarin sydäntä.

Juukalaiset ovat pitkämuistisempia kuin Timonen itse.

– Minua muistutettiin hienovaraisesti, että vanha demari sinä olet. Olin kuulemma joskus 1970-luvulla ollut kouluneuvoston jäsen sosiaalidemokraattien lipun alla.

Timonen keräsi ensimmäisissä vaaleissaan ääniä toiseksi eniten koko kunnassa.

– Äänisaaliiseeni vaikutti kirjoittelemiseni lisäksi taatusti myös se, että olen kylän entisen taksiautoilijan poika.

Poliitikko – muista tonttisi rajat

Nykyisin Timonen on Juuan kuntaelämän ytimessä – sosiaalidemokraattien valtuutettu ja hallituksen varapuheenjohtaja.

Vankka työkokemus ja juristitausta pitävät poliitikon jalat maassa.

– Päätösten on oltava avoimia ja selkeitä – ja niiden on perustuttava lakiin. Ihan kaikki eivät sitä aina jaksa muistaa.

– Luottamuspäättäjän on tiedettävä tonttinsa rajat. Luottamusporukka tekee isot linjaukset, ja kunnan palkolliset hoitavat käytännön asiat. Työnjaon on oltava kristallinkirkas.

Timonen tietää, että Juuka on suomalaisittain melko poikkeuksellinen kunta. Vaikka valtuustossa on väkeä poliittisen kartan laidasta laitaan, riitaa haastavaa remusakkia ei päättäjäporukasta löydä.

– Juuan vahvuus on Juuka-puolue. Kaikki sen puolueen tietävät ja tuntevat, mutta kukaan ei ole sitä nähnyt. Se toimii näkymättömyyspulverin alla.

– Kaikki tajuavat, että hoidamme pienen yhteisön yhteisiä asioita. Irtopisteiden kerääjille ei ole yösijaa. Rähjääminen olisi silkkaa ajan tuhlaamista.

Juuan valtuustossa ja hallituksessa ei siksi juuri äänestetä.

– Jos joku esitetty linjaus ei jotakuta miellytä, äänestämme sen saman tien alta pois ja menemme kahville sulassa sovussa. Selkäänpuukottajia täällä ei ole.

Juuka-meininki on vientituote

Sakari Timonen sanoo, että Juuan hallintokulttuuri on viime vuosina muuttunut parempaan suuntaan dramaattisella tavalla.

Virkajohtajansa Juuka valitsee tiukoin ammatillisin kriteerein. Jäsenkirjoja ei kysellä – eikä niitä valituilla ole usein ollutkaan.

Viitisen vuotta sitten Juuan kunnanjohtajaksi valittu Henri Tanskanen on hallintotieteiden maisteri ja puhdasoppinen ammattijohtaja.

Tanskanen kirjoitti heti ensi töikseen – luottamusjohdon sparraamana – kunnan vanhan hallintosäännön täysin uusiksi.

Edellinen hallintosääntö oli täynnä reikiä ja muinaismuistoja 1980-luvulta. ”Näin täällä on ainakin ennenkin tehty” -ajattelu pantiin romukoppaan.

– Täällä oli paljon suullisia sopimuksia maanomistajien ja kulttuuriväen kanssa. Ei sellainen peli vetele tänä päivänä. Kunnan toiminnan on oltava avointa ja tasapuolista.

– Viranhaltijoiden julkista päätösvaltaa oli delegoitu jopa työsuhteisille. Delegointipäätöksiä oli myös ketjutettu. Laillisuusvinkkelistä ne olivat pahoja munauksia.

Timonen toivottaa kaikki Juuka-puolueesta ja Juuan uudesta hallintokulttuurista kiinnostuneet tervetulleeksi kylään ja opintomatkalle.

– Juuka-meininki on vientituote.

Kunnanjohtaja Luottamus-Timosesta:
”Kysyin, onko minun pakko pelätä sitä miestä”

Kun Juuan nykyinen kunnanjohtaja Henri Tanskanen aloitteli virassaan 2021, häntä pelotti vain yksi asia.

Hän soitti edeltäjälleen, Pohjois-Karjalan maakuntajohtajaksi siirtyneelle Markus Hirvoselle ja kysyi: ”Tuleeko minulle vaikeuksia sen kovasanaisen blogisti-Timosen kanssa?”

Hirvonen lausui rauhoittavat sanat: ”Ei, ei Sakua tarvitse pelätä. Hän on tosi hyvä tyyppi, lempeä ja asiallinen mies. Tulette taatusti toimeen keskenänne.”

Tänään Tanskanen tunnustaa, että hän tuntee jopa vissiä sukulaissieluisuutta Sakari Timosta kohtaan.

– Sakulla on vankka virkamiesura takanaan, ja hän tuntee kunta-alan lainsäädännön. Hänellä on jalat tiukasti juridiikassa – hän ei koskaan esitä eikä vaadi sellaista mihin laki ei taivu.

– Meillä on sama taajuus, puhumme samaa kieltä.

Puolueisiin sitoutumaton virkamiesuudistaja on saanut kuntansa luottamusväeltä sekä tukea että työrauhan. Erityisesti hän kiittelee – Timosen tavoin – Juuka-puoluetta.

– Olen puhdasverinen byrokraatti, operatiivinen virkamies.

– Yhtenäinen ja toinen toistaan kunnioittava luottamusväki, Juuka-puolue, on virkamiehelle taivaan lahja. Minun on täällä helppo toimia.

Sakari Timonen:

”Somen alku 15 vuotta sitten oli blogien kulta-aikaa, mutta siellä oli juristin kokoinen aukko.

Lainsäädäntöä koskevat jutut olivat maallikoiden kirjoittamia ja vilisivät virheitä. Niiltä ajoilta ovat vieläkin peräisin esimerkiksi monet maahanmuuttajien tukia koskevat kuvitelmat.

Lisäksi ajattelin usein, että oikein kirjoitettu, mutta itse olisin osannut sanoa tuonkin asian paremmin.

Blogien kirjoittaminen antoi minulle helvetisti työtä, mukavasti rahaa, kalkkeumia reisivaltimoihin ja kaksijakoisen maineen.

Joidenkin mielestä olen Suomen v….maisin mies, ja yksikin kommenttini iltapäivälehtien fb-sivulla laukaisee yhä hillittömän raivon.

Joidenkin toisten mielestä taas olen ollut ilahduttavan selkeäsanainen. Joka kesä joku turisti tunnistaa minut ja kiittää kädestä pitäen.

Olen luultavasti myös vaikuttanut erinäisten asioiden kulkuun.

Esimerkiksi Sipilän hallituksen kiky lisäsi kunnan työntekijöiden työaikaa ilman lisäpalkkaa. Me päätimme silloisen kunnanjohtajan Markus Hirvosen kanssa, että Juuassa työajan lisäyksen saa käyttää vapaaehtoiseen työpaikkaliikuntaan.

KT Kuntatyönantajat sanoi, että ei käy, mutta me sanoimme, että KVTES:n mukaan käy.

Pikkulinnut kertovat, että KT oli salaa myöntänyt meidän olevan oikeassa, `mutta kun se Timosen blogi on niin suosittu, ja pelottaa että muut kunnat tekevät saman ja koko kiky vesittyy siltä osin`.

Nopea nousu tuntemattomuudesta julkisuuteen oli hämmentävää.

Varmistaakseni ettei kusi nouse päähän annoin hyvin niukasti haastatteluja ja tein selväksi, että kotia, vaatekaappia, yksityiselämääni ja naapurin kissaa en omanani julkisuuteen esittele enkä lähde tv:n panelistiksi.

Olen huomannut, että se oli viisas päätös.”

Minun valtakuntani -sarjassa kiinnostavat päättäjät esittelevät valtakuntaansa.

Lue myös:

Kommentti: Länsiradan matka jatkuu ilman Helsinkiä ja Kirkkonummea kohti jännittäviä kokouksia

Kolumni: Markkinointi on ankaria valintoja – Etenkin luonnon korostaminen yleisellä tasolla on pöhköä